CATHERINE, NICKEL, sitten HEINRICH.
NICKEL. — Tietäkää, rouva, kuin joki on niin jäätynyt, että, jos myllyä
seisottaa, niin jäät tulevat kohta sulunreikään asti, ja jos jauhamista
taas pitkittää, voisi käydä niinkuin silloin kuin iso myllyratas
särkeytyi. Raelunta vaan sataa... En ymmärrä, mikä tässä on tehtävänä.
CATHERINE. — Täytyy odottaa, kunnes Mathis tulee. Eihän meillä ole
enää paljon jauhattavaa tällä viikolla?
NICKEL — Ei, suuri joulutungos on jo ohitse... joku parikymmentä säkkiä.
CATHERINE. — Se on hyvä; sinä voit nyt syödä iltasesi; Mathis ei viivy
kaukaa. (Heinrich tulee perältä, pussi kädessä).
HEINRICH. — Tuossa on ostokseni. Nyt minulla on kaikki. (Asettaa pussin
laukkuunsa).
NICKEL. — Minä siis voin seisottaa myllyn, rouva Mathis?
CATHERINE. — Tee se, voithan syödä jäljestäpäin. (Nickel menee
kyökinovesta, Annette tulee oikealta).