Lontoosta Naini Taliin.
Aioin ensin kulkea Englannista lähdettyäni Saksan ja Venäjän halki sekä
sitten venäläisen Turkestanin ja Bokharan kautta Kiinan Turkestaniin ja
niin päästä siltä puolelta Tiibettiin. Venäjän hallitus oli auliisti
luvannut minun saada tullittomasti kuljettaa alueensa läpi kaikki
matkatavarani: ampuma-, ruoka-, valokuvaus- ja tieteelliset kapineeni.
Olin myös Englannin lähettilään kautta Pietarista samoin saanut
erityisen luvan matkustaa sotilasrautatietä poikki Turkestanin aina
radan loppupisteeseen Samarkandiin asti.
Suuresti olen kiitollinen Venäjän lähetystölle Lontoossa tämän
erinomaisesta kohteliaisuudesta, ja saan heti kirjani alussa tämän
julki tuoda, erittäinkin sen vuoksi, että jos olisin sitä tietä
matkustanut, olisin arvattavasti päässyt monista kärsimyksistä ja
pettymyksistä, joita sain kokea lähdettyäni Tiibettiin Intian kautta.
Minulla oli suosituskirjeitä markiisi Salisburylta, British Museumin
luonnontieteelliseltä osastolta y.m. sekä tieteellisiä kapineita
Englannin Maantieteelliseltä seuralta ynnä englantilainen ja kaksi
kiinalaista passia. Lähetettyäni laivalla kaikki ampumatarpeeni
Venäjälle — Saksan rautatiet eivät ottaneet kuljettaaksensa pyssyn
patruunia — sain pari päivää ennen Lontoosta lähtöäni surukseni kuulla,
että laiva oli tehnyt haaksirikon aivan päämäärässä sataman lähellä ja
että koko lasti todennäköisesti jäisi sinne.
Tämä tapahtui juuri Kreikan-Turkin sodan alkaessa ja huhu kertoi
Venäläisten asettavan joukkojansa sotakannalle Afghanistanin rajoille.
En tahtonut lykätä matkaani tuonnemmaksi ja vaikka minulla oli kaikki
valmiina matkaa varten Venäjän kautta, päästin kumminkin luopua tästä
suunnitelmasta ja sen sijaan kulkea Intian kautta, tunkeutuakseni
Himalaijan poikki Tiibettiin. 19 p. Maalisk. lähdin siis Intiaan
Peninsular-nimisella höyrylaivalla ja saavuin kolmen viikon perästä
Bombayhin.
Tämä oli ensimmäinen käyntini Intiassa, mutta olot eivät siellä
suinkaan tehneet minuun hyvää vaikutusta. Kuumuus oli sietämätön ja
ruton jälkiä näkyi kaikkialla. Kadut olivat autiot, hotellit huonot ja
siivoamattomat, kun palveliat olivat ruton pelosta jättäneet kaupungin.
Erään parsilaisen ystävän seurassa kuljin niissä Bombayn kaupungin
osissa, joissa tauti enimmän raivosi, mutta en huomannut paljon muuta
kuin puhdistusaineitten väkevän hajun. Tosin oli melkein kaikki talot
näissä kaupunginosissa varustettu kymmenellä, kahdellakymmenellä,
vieläpä useammallakin punaisella ympyrän merkillä osoittaen yhtämonta
kuolemantapausta; eräälläkin ovella, jonka valokuvasin, luin koko
neljäkymmentäyhdeksän ympyrän merkkiä. Lukuunottamatta muutamia,
sairashuoneissa näkemiäni vaikeita paisekohtauksia, en minä suinkaan
saattanut millään tarkkuudella määrittää taudin laatua tahi levenemistä.
Jo seuraavana päivänä Bombayhin tulostani, matkustin junassa
_Bareillyyn_, johon meni kolme päivää, sieltä kuljin yhdessä yössä
_Kathgodamiin_, jossa rautatie loppuu.
Sieltä jatkoin matkaani osaksi "tongassa" (s.o. kaksipyöräisissä
ajoneuvoissa, joita kaksi hevosta veti), osaksi hevosenselässä _Naini
Taliin_, joka on vuoriasema alemmalla Himalaijalla; se on myös
Luoteismaakunnan ja Oudliin hallituksen kesäasuntopaikka. Täältä
kirjoitin v.t. kuvernöörille ja ilmoitin hänelle aikovani Tiibettiin.
Kävin myös v.t. komisariuksen tykönä tehden hänelle täyden selvän
aiotusta retkestäni. Ei ollut kummallakaan näillä herroilla mitään
sanottavaa tästä matkastani _laamain_ pyhään maahan.