Vieras, nyt sua armahin
tervehtii suloseutu maan,
valkoinen, jalovarsainen,
kuulu Kolonos; on aina
helke siimehiköissä sen,
tiukutus satakielen soi,
muurikiertolas suojanaan
tumma tai pyhät, viihtyisät
vehmastot tuhatmarjaiset,
miss' ei polttoa päivän,
talven tuulia tunnu ei,
vaalijattariensa vain
taivaisten kera karkeloi
temmeltäin Dionysos.