_Theodor_.
Sen laskun näämme taakse kukkulain.
(Irtautuu Josefinasta ja huutaa).
Jos meidät, armas, joku erottais,
Niin manalaakin vastaan tässä taisteltais!
(Vaipuu Josefinan syliin).
_Sjövall_. Ihanat sanat!... esirippu alas!...
(Väliverho laskeutuu aploodien kaikuessa. Sjövall kiiruhtaa
näyttämölle ja huutaa maassa makaaville).
Ylös, hyvät herrat!... Nyt pitää kaikkien ryövärien pukeutua
papeiksi. (Syleilee Theodoria ja Josefinaa). Jumalaista, lapsikullat,
jumalaista!... Sijaa näyttämölle!... tästä seuraa tietysti
esiinhuuto!
_Josefina_ (Pyytäen). Min' en tahtoisi mennä esille.
_Theodor_. Jos ei Josefina mene esille, en mene minäkään.
_Sjövall_. Teidän ei käy kieltäytyminen... minä isänä ja kappaleen
tekijänä, seuraan teitä. Mutta mitä tämä merkitsee? (Kuuntelee). Ne
eivät huudakkaan esille! (Pilkistää esiriipun reijästä). Mikä
kiittämätön yleisö! (tulee takaisin). Siellä ne istuvat hyvin
rauhallisina, nuuskaten ja piparkakkuja pureskellen... tämä on
hirveätä!... tätä minä en kestä!...
_Josefiina_. Rauhoittukaahan toki, hyvä pappa!
_Theodor_. Kaikella muotoa, setä hyvä!
_Kaikki_. Hyvä herra tirehtööri!
(Ympäröivät hänet).
_Josefina_. Ja mitäpä siitä -- onhan meillä lappu luukulla.
_Sjövall_. Näillä Smålantilaisilla ei ole hitustakaan taideaistia!...
mutta minä halveksin heitä! Sen, jolla on puoli Eurooppaa puolellaan,
sen ei tarvitse välittää Vimmerbyyläisistä. -- Nyt kaikki paikalleen...
viimeinen kuvaelma alkaa... Kuulkaas, vahtimestari!
_Vahtimestari_. Herra tirehtööri!
_Sjövall_. Niistäkää kynttilät ja tuokaa tänne kruununi.
_Vahtimestari_. Minä pelkään että kynttilät rampissa sammuvat ennen
loppua.
_Sjövall_. Niistäkää hyvin varovasti.
(Vahtimestari menee puhdistamaan kynttilöitä).
_Theodor_ (Sjövallille). Kunhan ei vaan isä olisi tuntenut minua.
_Sjövall_. Mahdotonta!... hän luulee sinun olevan kaukana täältä.
_Josefina_. Olisi ollut paljoa parempi, jos Theodor olisi heti mennyt
isänsä luo ja...
_Sjövall_. Ja että ukko olisi kieltänyt hänen esiintymästä... se siitä
olisi seurannut ja me olisimme menettäneet täyden huoneen... Sinä olit
oivallinen, tyttöseni!... Näitkös sitä viiksihuuli herraa, joka istui
ensi penkillä, hän oli varmaankin joku diplomaatti...
_Josefina_ (Pistää joukkoon). Diplomaatti Vimmerbyyssä -- niin!
_Sjövall_. Tuokaa tänne Vestan alttari!
(Vahtimestari ja jotkut valkeisiin viittoihin puetut Näyttelijät
kantavat esille huonosti maalatun alttarin ja asettavat sen
näyttämön toiselle puolelle).
_Vahtimestari_ (Tuo kultapaperisen kruunun).
_Sjövall_. Hyvä! (Tarkastelee kruunua). Mitä tämä on? Sanoinhan minä jo
Falköpingissä että tämän kruunun pitää uudestaan kultauttaa.
_Vahtimestari_. Sellaista kultapaperia ei löytynyt koko kaupungissa.
_Sjövall_ (Panee kruunun päähänsä). No, minä asetan parhaan puolen
etupuoleksi ja varon etten käännä selkääni yleisölle... (kääntyy) mutta
peijakas! missä Ölander on?
_Ek_. Nukkumassa.
_Sjövall_. Onko hän hullu? hänhän näyttelee tyrannia viime kuvaelmassa!
_Ek_. Hän sanoi että hän ei astu näyttämölle, ennenkuin hän on saanut
ne 20,000 taaleria, jotka tirehtööri on hänelle velkaa.
_Sjövall_. 20,000 taaleria? Piruko sitä miestä riivaa? 20 taaleria
hänen on saatavaa, mutta aina kun hän on pöhnässä, näkee hän kaikki
tuhatkertaisena. Menkää ajamaan hänet ylös!... Se ihminen tuottaa
minulle vaan mieliharmia!
(Ek menee).
_Vahtimestari_. Herra tirehtööri, min'en ymmärrä mistä me saamme
kuutamon tänä iltana... matkalla on kuu sattumalta ajettu rikki.
_Sjövall_. Liimatkaa palaset yhteen... tottahan ne riittää edes
puolikuuksi... Mutta miks'ei pilviä ole vedetty ylös?
_Vahtimestari_. Pilvien päälle on satanut matkalla... ne ovat ihan
likomärkinä.
_Sjövall_. No miks'ei niitä ole kuivattu?
_Vahtimestari_. Ei se auttaisi... koko taivas on pilalla...
_Sjövall_. Onko koko taivas pilalla? No sitten piru periköön kaikki
kyytimiehet!... Mutta missä on sotajoukko?
_Vahtimestari_. Tuossa se tulee (pois).
(Kaksi näyttelijää, puettuina roomalaisiksi sotilaiksi, tulee).
_Sjövall_ (Sotilaille). Te asetutte samalle puolelle kuin minäkin ja
seuraatte sitten minua näyttämölle... mitä melua siellä kulissien
takana?
2:nen Kohtaus.
Edelliset. Ravintolan isäntä. (Ryntää sivulta Sjövallia vastaan).
_Ravintolan isäntä_. Kuulkaapas, herra! Aijotteko te petkuttaa
minua, vai? Te lupasitte minulle rahat piljettiluukusta jo ennen
päivällistä... mutta piljettien myyjä sanoi teidän kieltäneen hänen
antamasta minulle äyriäkään.
_Sjövall_ (Arvokkaasti). Kuka te olette?... ja kuinka te rohkenette...
_R. isäntä_. Ei mitään verukkeita, herraseni... rahat tänne, taikka...
_Sjövall_ (Osoittaa kruunuansa). Tiedättekö kenen kanssa puhelette?
Onneton! ettekö näe kuningasta edessänne?
_R. isäntä_ (Ahdistaen häntä). Kas niin, herra!
_Sjövall_. Sotilaat, viekää ulos tuo mies ja katkaiskaa kaula häneltä!
_R. isäntä_ (Peräytyen). Mitä pirullista leikkiä tämä on?
_Sjövall_. Kaula poikki paikalla!
(Sotilaat ahdistavat Ravintolan isännän ulos).
3:s Kohtaus.
Edelliset paitse R. isäntää.
_Theodor_ (Kiiruhtaa Sjövallin luokse). Minä kuulin nyt juuri että
isäni oli koettanut tunkeutua näyttämön puolelle.
_Sjövall_. Ole sinä ihan rauhallinen!... Ei yksikään karhu pistä tänne
nokkaansa.
_Theodor_. Se olisi onnetonta, jos hän pääsisi asiain perille.
_Sjövall_ (Huutaa ulospäin). Vahtimestari!
_Vahtimestari_ (Näkymätönnä, vinniltä). Kuulen, herra tirehtööri?
_Sjövall_. Mitenkä on hanhien laita? -- Muistakaa vaan laskea ne alas
lopussa.
_Vahtimestari_. Nuora on katkennut.
_Sjövall_. Solmitkaa kiinni!
_Vahtimestari_. Siin' on jo niin monta solmua ennestään.
_Sjövall_. Sitä lujemmaksi se tulee!... miks'ei uhritulta sytytetä?
kaikesta täytyy minun huolehtia. (Ottaa rampista kynttilän ja sytyttää
tulen alttarilla). Kyvykkäin ihminen tässä maailmassa on sentään
maaseututeaatterin tirehtööri.
(Taustalla kuuluu jalkain töminää).
_Josefina_. Isä hyvä, eikö voida aloittaa?
_Sjövall_. Minä odotan herra Ölanderia. Onpas siellä suurijalkaista
yleisöä. -- Missä on ukkonen?
_Grip_ (Pelti kädessä). Minun kädessäni.
_Sjövall_. Entäs salama?
_Grip_. Tässä naulassa!
(Jalkain töminää).
_Theodor_. Me emme voi odottaa kauemmin.
_Sjövall_. Mutta tyranni ei ole vielä täällä... minä lähetin juuri Ekin
häntä hakemaan.
(Jalkain töminä jatkuu).
_Useat näyttelijät_. Alkakaamme! alkakaamme!
_Josefina_. Ehtiihän herra Ölander tulla kuorolaulun aikana.
_Sjövall_. Missä on ylimmäinen pappi?
_Grip_. Täss' ollaan.
_Sjövall_. Tilaa! tilaa! (Asettuu sotilaitten kanssa entiselle
paikalleen. Kaikki muut rientävät vastakkaiselle puolelle, niin että
näyttämö jää tyhjäksi). Esirippu ylös! (Väliverho vedetään ylös.
Orkesterin soittaessa kummallista marssia kulkevat näyttelijät
näyttämölle: ensin naiset, sitten miehet. Heidän jälissään Theodor ja
Josefina morsiuspuvussa, viimeisenä Grip. Saatto kulkee muutaman kerran
näyttämön ympäri, jonka jälkeen he asettuvat molemmin puolin näyttämöä.
Theodor ja Josefina asettuvat alttarin eteen. Sjövall -- ensi
kulississa -- puhaltaa niktipillillä salamaa ja paukuttelee
rautapellillä ukkosta. -- Nyt aloittaa oikea orkesteri. Kaikki
polvistuvat).
Laulu n:o 6.
Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
_Sjövall_ (Laulaa kuorossa mukana, lyöden tahtia; yht'äkkiä alkaa hän
seuraavan kupletin):
Mestarin työt' on tää tragedia,
Sellaist' ei löytyne toista.
Tuskinpa Ruotsin akademia
Saisikaan aikahan moista.
Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
_Sjövall_.
Rahoja, mainetta mulle se tuo,
Kunniaa kosolta hankkii.
Rahat mä kaikki -- talletin jo,
Kansallis-Osake-Pankkiin.
Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
_Sjövall_.
Kohtapa varmaan rinnassani
Stanislain tähti jo loistaa
Kuoro. (Basso):
Vestan eessä tässä
Siunausta rukoillaan!
_Sjövall_.
Sitte kun kuolen, niin haudallan,
Patsaskin uljaana paistaa.
Kuoro. (Nousevat).
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
_Sjövall_. Ihanaa!... Jumalallista!... hm?... eikö yhtään aploodia?...
hirveän epämusikaalisia ihmisiä täällä Vimmerbyyssä!
_Theodor_ (Lausuu).
Oi Kunigunda! mi riemu täst' itää,
Kun morsianna saan sua rinnallain pitää!
_Sjövall_. Ölanderia vaan ei kuulu.
_Josefina_.
Rinnallas' elää on riemuisaa!
Sua seuraan vaikk' koskeen kuohuisaan!
(Muutamia hyvä-huutoja perältä).
_Sjövall_. Aha!... innostus kohoo... täytyy auttaa sitä.
(Puhaltaa salamaa ja rummuttaa peltiä. Kaikki kokoontuvat
näyttämön toiselle puolelle. Theodor ja Josefina jäävät
alttarin eteen).
_Grip_ (Lähestyy ja ojentaa siunaten kätensä).
Te nuoret, elämän myrskyistä voiton saaneet,
Sen luodot ja karit ootte luotsata tainneet. --
_Sjövall_. Voi sitä Ölanderia! Levottomuus ihan tappaa minut!
_Grip_.
Jumalain sijassa siunaan ma teitä
Ja toisillenne teidät nyt heitän. -- --
_Sjövall_. Nyt kuuluu aseiden kalsketta näyttämön takaa. (Sotilaille)
Aseitten kalsketta, kuuletteko! (Sotilaat kalskuttavat aseitansa). Nyt
pitäisi tyrannin rynnätä sisään ja murhata morsiusparin, mutta häntä ei
näy, ei kuulu. Enhän minä voi samalla kertaa olla murhaavana tyrannina
ja siunaavana kuninkaana. (Huutaa kiivaasti näyttämölle). Lausukaa
siunaus uudestaan, mutta hitaammin!
_Grip_.
Jumalain sijassa siunaan ma teitä...
_Sjövall_ (Kuin edellä). Vielä hitaammin!
_Grip_.
Ja toisillenne teidät nyt heitän!
Mut vait! meit' joku lähestyy. --
_Sjövall_. Mutta hän ei lähesty, se raato!
(Näyttelijät katselevat hämmentyneinä toisiaan ja yleisö
alkaa levottomana kuiskutella keskenään).
_Ek_ (Pilkistää sisään vastakkaiselta puolelta). Herra tirehtööri!
Ölander nukkuu kuin kivi.
_Sjövall_ (Epätoivossa). Tyranni nukkuu!... minä olen hukassa!...
Herättäkää hänet ja sanokaa että hän saa kaksi resettiä ensi kuussa.
(Ek poistuu).
_Useat katsojista_. Mikä on? Mikä on?
_R. Isäntä_. Kaunista komeleijaa!
(Tyytymättömyyden hälinää salongissa).
_Sjövall_. Jospa minä keksisin jonkun toisellaisen lopun... Kerta vielä
siunaus!
_Grip_.
Jumalan sijassa siunaan ma teitä...
_Sjövall_. Kirottu Ölander!
4:s Kohtaus.
Edelliset. Gråström.
_Gråström_ (Tulee samalta puolelta, jonne Ek poistuu). Toden totta --
on tuo tuossa minun poika viikarini... minä tunsin hänet sittenkin...
_Sjövall_. Nahkuri!... mitäs tästä nyt tulee?
_Grip_.
Ja toisillenne teidät nyt heitän...
_Gråström_ (Ryntää näyttämölle ja Theodoria kohti). Sainkos sinut
vihdoinkin kiinni! Oletko mielestäsi käyttäytynyt kuten pojan
pitäisi... olisit, totisesti, ansainnut kiroukseni.
(Yleisö perällä aplodeeraa).
_Sjövall_ (Aplodeeraa). Hyvä! hyvä!... hän pelastaa minun tragediani!
_Theodor_. Rakas isä...! (Tekee seuraavana aikana rukoilevia liikkeitä
isälleen).
_Gråström_. Jos äitivainajasi näki sinut tuollaisena venkaleena, niin
hän varmaankin kääntyisi haudassaan.
(Yleisö perällä aplodeeraa).
_Sjövall_. Mainiota!... Yleisö luulee tuon kuuluvan näytelmään.
_Gråström_. Sinä vetelehtijä! Sitäkö varten olet saanut oppia
italialaista kirjanpitotaitoa, että nyt kummittelet tuollaisena
tarhapöllönä?
_Sjövall_. Ai, ai! tuo ei ollut draamallista!
_Gråström_. Oletko sinä mielestäsi ihmisen näköinen, sinä? Et --
kalkkunakukon näköinen sinä olet. Mutta odotappas! Keppini kyllä
opettaa sinut kotkottamaan! (Ryntää, keppi koholla, Theodoria kohti.
Kaikki vetäytyvät kulissien taakse. -- Gråström ajaa Theodoria ympäri
näyttämön. -- Theodor työntää Vestan alttarin itsensä ja isänsä väliin,
jonka ympäri Gråström ahdistaa häntä).
(Aploodeja ja hyvähuutoja perällä).
_Sjövall_. Nyt hän pilaa kaikki tyyni! (Sotilaille). Seuratkaa!
(Kiiruhtaa sotilaitten seuraamana näyttämölle ja tarttuu Gråströmin
kohotettuun käteen).
Sydämmetön julmuri ja isä tunnoton!
Mik' omaan lapseesi saa noin sun vihastumaan?
_Gråström_ (Töpertyy).
_Sjövall_.
Ihmiset ja Jumalatkin saat sa kauhistumaan.
Nyt rangaistus sua odottaapi armoton!
_Gråström_. Mitä piruja tämä on?
_Sjövall_.
Nyt poistu temppelistä sa julma kirosuu!
Sen käsiin raudat pankaa ja jalkaan jalkapuu!
(Aika aploodit perällä. Sotilaat tarttuvat Gråströmiin asettaen
miekkansa hänen rintaansa vasten).
_Gråström_ (Peloissaan). Aijotaanko minut surmata?!
_Sjövall_.
Nyt nuorten liitto siunaa vaan,
Tai kahtia sa halkaistaan!
_Useat katsojista_. Hyvä! hyvä!
_Gråström_ (Kauhistuen). Minutko halkaistaan... apua!
_Sjövall_.
Hän on jo suostuvainen,
Liittoonne taipuvainen.
Nyt kiittäkäämme Vestaa pyhää,
Hän tehnyt meill' on pelkkää hyvää!
(Näyttelijöille). Pian polvillenne! (Huutaa kulissiin). Sytyttäkää
bengaalituli ja laskekaa hanhet alas! (Kaikki polvistuvat. Sotilaat
pakoittavat myöskin Gråströmin polvistumaan).
Kuoro.
Vestan eessä polvillaan
Siunausta rukoillaan.
(Kuoron laulaessa asettaa Vahtimestari ensi kulissiin bengaalitulta ja
sytyttää sen).
_Sjövall_. Esirippu alas! (Väliverho laskeutuu; voimakkaita
apploodeja).
(Sjövall ja Theodor auttavat Gråströmin ylös ja taluttavat
näyttämön etualalle).
_Sjövall_. Sinä suuri mies! Sinä olet pelastanut minun tragediani!
(Syleilee häntä).
_Theodor_ (Suutelee isänsä kättä). Antakaa anteeksi minulle, isä!
_Josefina_. Älkää olko meille vihoissanne.
_Gråström_. Minä olen ihan päästä pyörällä.
_Ääniä perältä_. Gråström! Gråström esille!
_Sjövall_. Teitä huudetaan esille!... te olette onnenne löytänyt...
tilaa!... esirippu ylös!
(Useimmat vetäytyvät syrjään. Esirippu nousee. Sjövall ja Theodor
taluttavat Gråströmin esille. Josefina -- naisten seuraamana --
kiiruhtaa näyttämölle ja laskee laakeriseppeleen Gråströmin päähän.
"Hyvä"-huutoja ja aploodeja).
(Väliverho lasketaan).
_Sjövall_. Mikä suunnaton menestys!
_Gråström_. Herra armahtakoon! Luulenpa tulevani hulluksi!
_Sjövall_. Se on neron ilmaus... kaikki sanomalehdet tulevat ylistämään
teitä... koko Eurooppa tulee kumartamaan teitä!
_Vahtimestari_ (Sjövallille). Hanhia oli mahdoton saada alas.
_Sjövall_. Ei niitä tarvittukaan... herra Gråström tuli niiden sijaan.
5:s Kohtaus.
Edelliset. Ravintolan isäntä, sitten Ölander.
_Ravintolan isäntä_ (Kiiruhtaa Gråströmin luo). Vanha ystäväni
Gråström... kukas olisi uskonut...
_Gråström_. Mitä ne sanovat?
_Ravintolan isäntä_. Että teidän vertaistanne ei löydy.
_Gråström_. Minuthan huudettiin esille.
_R. isäntä_. Ja seppelöitiin.
_Gråström_. Käsittämätöntä! Kaikki on kuin unta.
_Sjövall_. Uneksukaa te vaan sitä suloista unta... Oi! miksi te olette
tuhlannut parhaat vuotenne nahkuriverstaassa?
_Gråström_ (Theodorille ja Josefinalle, jotka hyväilevät häntä).
Rakkaat lapset!... minusta tuntuu niin kummalliselta... veri nousee
päähän...
_Sjövall_. Se on nero, joka nousee päätä kohden!...
_Gråström_. Tämä on kovin kummallista... kuka olisi sitä
aavistanutkaan?... myrskyistä suosiota minulle... Jos ei siihen muuta
tarvita, niin...! (vie kädet päähänsä). Mitä tämä on? Luulen että
minulla on oksia päässäni. -- --
_Sjövall_. Se on nero joka kasvaa ulos päästä. -- Niin suuri jo
oppilaana... mikä jättiläinen teistä tulleekaan, jahka ehditte täysin
kehittyä.
_Ölander_ (Aamunutussa ja hieman pöpperässä). Tilaa! minua huudetaan
esille.
_Sjövall_ (Tarttuu Ölanderin kaulukseen). Katala!
_Ölander_. Niin, minä voin oikein koiramaisesti -- minä olin ihan terve
maata pannessani, mutta herätessäni olin vuoteen omana.
_Sjövall_ (Syleilee Gråströmiä). Gråström!... tulkaa syliini kerta
vielä! (R. isännälle). Te, herra, iloitkaa ystävänne kanssa (syleilee
häntä) ja laittakaa oikein komea illallinen.
_R. isäntä_. Entäs maksu päivällisestä?
_Sjövall_. Pois kaikki turhamieliset ajatukset tänä juhlallisena
hetkenä! (Theodorille). Syleile isääsi, poika! (Josefinalle). Tyttö,
syleile appiasi!... Gråströmin ja Sjövallin nimet mainitaan yhdessä
aina maailman loppuun saakka.
7:s Laulu.
Kunnia teitä seuraapi vaan,
Panetus ei nimeänne paina.
Puhtaana se kaikuu aina
Kun se maailmassa mainitaan.
_Sjövall_ (Gråströmille).
Arvoisa mun auttajani,
Yhdy tähän seurahani,
Sull' on lahjat loistavat;
Hiiteen nahkat haisevat!
Mailma huutais ihmetellen
Gråström ensin muokkas nahkaa,
Onni hänet päätä pahkaa
Näyttelijäksi potkaisi.
Kuoro.
Onni hänet päätä pahkaa
Näyttelijäksi potkaisi.
Esirippu alas.