_Ravintolan isäntä_.
Kyllä teille tien mä näytän!
_Kuoro_.
Vai tien sä näytät?
_R. isäntä_.
Teidät käräjissä käytän!
_Kuoro_.
Vai siellä käytät!
_R. isäntä_.
Siellä käytän!
_Kuoro_.
Hän on hauska!
_R. isäntä_.
Linnaan vien mä!
_Kuoro_.
Hyvin hauska!
_R. isäntä_
Vaadin teidät raastupaan!
_Toiset_.
Hän on hauska, tavallaan!
_Sjövall_ (Isännälle).
Ain' eläköhön meidän ystävyys!
Oi terve taiteen suoja Vimmerbyys!
Kuoro (Ympäröivät isännän, kilistelevät hänelle lasejaan
ja kujeilevat hänen ympärillään).
Kippis, kippis,
Nyt viime maljan juomme --
Oivempaa ei ole isäntää.
Kippis, kippis
Ja kiitoksemme suomme --
Loppukoon jo viini hapan tää!
Terve nyt
Sä taiteen suoja jalo,
Mainees päivän lailla yletköön!
Kippis, kippis,
Sä maamme kirkas valo.
Kauan hän, hän kauan eläköön!
Toinen näytös.
1:nen Kohtaus.
_Sjövall_. Theodor. Josefiina. Grip. Ek. Näyttelijöitä ja
Näyttelijättäriä. (Perällä, ensi penkillä) Gråström ja
Ravintolan isäntä.
(Esiripun noustessa on esirippu teaatterissa ylhäällä, josta tilapäinen
teaatterisali näkyy. Sjövall, puettuna kuninkaaksi ilman kruunua ja
Grip, puettuna ylimmäiseksi papiksi, seisovat ensimmäisen kulissin
vieressä, yleisön puoleen kääntyneinä; vastakkaisella puolella
Näyttelijättäriä, papiksi puettuina. Theodor, Astolfina, roomalaisessa
varuksessa, miekkailee näyttämöllä Ekin kanssa, joka on puettuna
ryöväriksi. Josefina, prinsessa Kunigundana, makaa pyörtyneenä lähellä
ramppia puupölkyn nojassa. Useita näyttelijöitä, ryövärin puvuissa,
makaa siellä täällä Astolfin surmaamina. Yleisö aplodeeraa ja huutaa:
hyvä, hyvä!)
_Sjövall_ (Taputtaa käsiään). Hyvä, hyvä! mikä suurenmoinen
draamallinen effekti! (Gripille) Aplodeeratkaahan toki, ihminen! vai
onko teillä lyijyiset käsivarret?
_Grip_ (Aplodeeraa ja huutaa). Hyvä, hyvä!
(Yleisö lakkaa aplodeeraamasta).
_Ek_ (Lopettaa taistelun).
Seis! sait haavan hyvän,
Sulle sanon sen!
_Theodor_.
Menikö se syvään?
Sit' tuntenut ma en.
(Taistelevat)
_Sjövall_. Varokaa ett'ette vahingoita toisianne.
_Theodor_.
Sa sait haavan hyvän
Ain' asti suoleen!
_Ek_.
Ai! se meni syvään!
Ma varmaan kuolen!
(Kaatuu)
(_Naisen ääni salongista_). Vettä, vettä! minä pyörryn!
_Sjövall_. Se oli huushollerskan ääni... mikä suuremmoinen effekti!
_Theodor_ (Polvistuu kaatuneen viereen).
Konna! nyt rosvon elos' päättyy ylväkäs,
Nyt kuole ja makaa siin' sitten veressäs!
(Pistää hänet kuolijaksi).
(Salongissa huutavat toiset: "hyvä!" "hyvä!" -- toiset: "St! St!")
_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle). Mille ne hyssäävät siellä? Ovatko ne
hassuja!
_Theodor_.
Ma taistelussa voiton sain,
Vaan rintaani mun murhe painaa.
Tuoss' lepää kaksi rinnakkain,
Kuolleena tuo, tuo kohta vainaa.
Voi, viha seuraa raskahasti
Murhett' aina kuoloon asti.
_Sjövall_. Ihanat sanat! Herra tiesi mistä ne lienen saanutkaan.
(Kuuntelee). Mitäs se on? Ei yhtään aploodia?
_Theodor_ (Lähestyy Josefinaa).
Oi Kunigunda, eloon jälleen herää kulta.
_Josefina_ (Alkaa tointua).
Sa elät?
_Theodor_.
Tottakai!
_Josefina_.
Ken riistää vois
sun multa!
Voi kauheaa! vaan verta, surmaa ma
tässä nään!
Sa ootko yksin tehnyt kaiken tään?
_Theodor_.
Ma kalvallani heiltä pois napsautin pään!
("Hyvä"-huutoja salongista).
_Sjövall_. Ahaa... arvasinhan että se vaikuttaa... bravo!
_Josefina_.
Nyt jalat pakoon nostakaamme.
_Theodor_.
Niin, pois, lehtoon kukkivaan.
_Josefina_.
Me siellä ruusumajass' asukaamme.
_Theodor_.
Tai mennään vuoren halkeamaan!
_Sjövall_ (Kovaa). Hyvä!... (vastapäätä oleville jäsenille).
Aplodeeratkaahan toki, te siellä. (He aplodeeraavat).
_Ravintolan isäntä_. Mitä se on? Näyttelijät aplodeeraavat itse.
_Gråström_. Niin kuuluvat tekevän.
_Sjövall_. Ai saakeli! (Tuuppasee Gripia). St!
_Grip_. Minähän vaikenen kuin muuri.
_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle). Jatkakaa, jatkakaa!
_Theodor_ (Syleillen Josefinaa).
Me siell'...
_Sjövall_. Varo, varo, partasi putoo.
_Theodor_.
Me siell'... me siell'...
(Hätäytyy ja huutaa Sjövallille). Kuinkas sitten?
_Sjövall_ (Kuiskaten). Me siell' aamuin...
_Theodor_.
Me siell' aamuin... aamuin...
(hätäytyy kokonaan) aamuin...
_Ravintolan isäntä_. Hän ei osaa läksyään.
(Yleisö murisee).
_Sjövall_ (Pilkistää näyttämölle, kuiskaa kovaan). Uneksimme.
_Gråström_. Morjens, Sjövall!
_Sjövall_ (Vetäytyy takaisin). Ai saakeli! jo näkivät!... Jatkakaa,
jatkakaa!
_Theodor_.
Me siell' aamuin uneksimme,
Uinahdamme turviss' Jumalain. --
_Josefina_.