_Josefina_. No, mitä me näyttelemme tänä iltana?
_Sjövall_. "Vestan temppelin", rakas lapsi.
_Josefina_. Tragediaa... aina vaan tragediaa!
_Sjövall_. Josefina! mitä uskallat sinä sanoa? Oman pappasi tragedia!
_Josefina_. Suo anteeksi, isä hyvä, mutta -- kunnia Capitoolin
hanhille! -- ikävä se on sittenkin.
_Sjövall_. Tiedäthän että maaseuduilla ei kelpaa muut kuin tragediat;
komedioista ne eivät välitä. Muistatteko kun me Boråssa näyttelimme:
"Lasillinen vettä", mitä sanoivat sanomalehdet seuraavana päivänä?
Ne sanoivat: "Paitsi sitä että nimi 'Lasillinen vettä', ei koskaan
voi saavuttaa Boråssilaisten tnyötätuntoisuutta, saa toimitus täten
ilmoittaa että kaikki ilveilyt ja huvinäytelmät pitäisi karkoittaa
näyttämöltä, sillä se on hävytöntä narrata rehellisiä Boråssilaisia
nauramaan ja tirskumaan kuin harakat. Sitä vastoin me innokkaasti
puolustamme kaikellaisia murhenäytelmiä, varsinkin sellaisia, joissa
ryöväreitä esiytyy". Siten kirjoitti Boråssilainen ja Boråssilainen oli
oikeassa.
_Josefina_. Mutta ei yksikään ihminen käsitä papan "Vestan temppeliä".
_Sjövall_. Siinähän se solmu onkin, lapseni. Kaikki käsittämätön on
ylevää, originellia, subliimia, näetkös -- kaikki jota ihmiset eivät
ymmärrä pitävät he ylevänä, korkeana, subliimina!
_Josefina_. No, pitääkö meidän harjoittaa?
_Sjövall_. Ei... taikka antakaas olla... ei haittaisi jos viimeistä
kuvaelmaa harjoitettaisiin. Herra Ölander sotkee aina tyrannin
roolissa. Herra! te näyttelette huonommin kerta kerraltaan... te
menette taaksepäin.
_Ölander_ (Astuu kiivaasti Sjövallin eteen). Menenkö minä taaksepäin?
Minä, joka olen teaatterin kaunistus, kuten Norrköpingin sanomissa
sanottiin.
_Sjövall_ (pilkalla). Tekö? -- -- Oletteko nähnyt minua "Hamlettina"
(Ölander tekee kieltävän liikkeen). No, sittenhän te ette ole nähneet
mitään.
_Ölander_. En, minä tietysti en ole nähnyt mitään. Mutta te herra
olette aina juonitellut minua vastaan. Muistelkaa Grennaa! Siellä
me näyttelimme "Hernania", jossa minä olin Kaarlo V:tenä ja minut
huudettiin esille... Mutta kun minun piti mennä kiittämään, olitte
te naulannut minut nutun liepeestä kulissiin, niin että minulla,
näyttämölle tullessani, oli Kaarlo suuren hautaholvi selässäni (itku
kurkussa) ja sellaisena minä olin kuin mikäkin spektaakkeli!
_Sjövall_. Tilaa!... harjoitus alkaa... viides näytös,
viidestoista kuvaelma, ensimmäinen kohtaus.
(Ottaa pöydältä ison paperikäärön, jota silmäilee).
_Theodor_ (Josefinalle). Sinä et ole koko päivänä sanonut minulle
sanaakaan.
_Josefina_. Näyttelijättären tulee punnita sanojansa.
_Theodor_. Et suonut yhtä silmäystäkään.
_Josefina_. Niitäkin tulee säästää.
_Sjövall_. Ehkä pitäisi kutsua toisetkin naiset sisään.
_Josefina_. Ne ovat pitkästä ja rasittavasta matkastaan ihan uupuneina.
_Sjövall_. No, olkoon sitten! -- Tilaa, hyvä herrasväki! (lukee
vihosta; sill'aikaa järjestyvät näyttelijät juhlakulkuun). Näyttämönä
on Vestan temppeli, oikealla jumalattaren kuva, vasemmalla ikkuna,
josta täysi kuu paistaa. Vestan papit ja papittaret tulevat sisään
parittain, käsissä palmun lehvät ja hunnut silmillä... "papittaret
voivat käyttää samoja huntuja kuin Ristiretkeilijässä"... Kulkue lähtee
liikkeelle... morsiuspari viimeisenä... nyt hyvä herrasväki, mars!
(Hyräilee jotain marssia; kulkue marssii parittain kerta näyttämön
poikki ja ryhmittyvät sitten toiselle puolelle. Theodor ja
Josefina kulkevat viimeisenä ja asettuvat vastakkaiselle puolelle
näyttämöä).
_Sjövall_ (lukee). Kun kulkue on seisahtunut, alkaa kuorolaulu...
(laulun alku)... sitä ei tarvitse harjoittaa... Astolfo alkaa.
_Theodor_ (deklameeraa)
"Oi Kunigunda! mi riemu täst' itää,
Kun morsianna saan sua rinnallain pitää!"
_Sjövall_. Seis! Se kyllä sujuu... me voimme hypätä Astolfon ja
Kunigundan ylitse... Herra Grip, olkaa varoillanne... ylimmäinen
pappi astuu esiin...
_Grip_. Mutta, herra tirehtööri, mitä pukua minä käytän ylimmäisenä
pappina?
_Sjövall_. Scyllan manttelia.
_Grip_. Mutta sehän on punanen... eihän se passaa!
_Sjövall_. Mutta vuori on valkonen... kääntäkää se nurin, niin se
kyllä passaa.
_Grip_ (Asettuu Josefinan ja Astolfon vastapäätä, deklameeraa).
"Te nuoret, elämän myrskyistä voiton saaneet,
Sen luodot ja karit ootte luotsata tainneet
Jumalain sijassa siunaan ma teitä
Ja toisillenne teidät nyt heitän...
Mut vait, meit' joku lähestyy --".
_Sjövall_. Mikä ihana ajatus!... Herra Ölander... olkaa
varoillanne... nyt ryntää tyranni sisään.
_Ölander_. Minkäs puvun minä saan?
_Sjövall_. Sen vanhan tavallisen.
_Ölander_. Minkä?
_Sjövall_. Kristian tyrannin kruunausmantteli, tiedän mä.
_Ölander_. Rotathan sen söivät Falköpingissä. Eikö se ole kummallista
että nälkä aina seuraa meidän jälkiämme!
_Sjövall_. No ottakaa sitten jotain muuta... yhdentekevää, kunhan
vaan sujuu.
_Ölander_ (Astuu Gripin ja morsiusparin väliin).
"Seis! Jupiterin kautta! heist' ei tuu nyt mitään".
_Sjövall_. Tuo ei kelpaa, herra Ölander... enemmän intoa, enemmän
buljonkia... kuulkaa ja katsokaa: (levittää molemmat käsivartensa ja
deklameeraa kovalla äänellä).
"Seis! Jupiterin kautta!"... sillä tavalla... tragediassa
pitää huutaa ja tehdä liikkeitä, muuten se ei tee mitään efektiä...
Uudestaan, herra Ölander!
_Ölander_ (Kovaa).
"Seis! Jupiterin kautta! heist' ei tuu nyt mitään,
En minä eikä Jumalat voi liitostanne pitää.
Ma sinut hylkään, poika hullunlainen!
Sa voitko naida tään, vaikk' isäsi sen kieltäis?
Nyt hylkää, hän, vaikk' sisuasi viiltäis,
Tee se, vaikk' onkin laskiainen."
_Sjövall_. Mikä ihana ajatus! Herra tietää mitä minä ajattelin tuota
loppua kirjoittaessani.
_Ölander_. Minä ainakin tiedän, mitä minä ajattelen sitä lausuessani:
Oh, sinä unohtumaton lapsuuden aika, sinä vehnäpullien ja mantelimaidon
päivä! ijäksi olet sinä mennyt, ijäksi!
_Sjövall_. Vait, se ei kuulu kappaleesen. --
_Ölander_. Se kuuluu tragediaan.
_Sjövall_. Huomatkaa, nyt ryntää kuningas -- minä nimittäin -- sisään,
vartijain seuraamana. (Tulee esille ja laskee kätensä Ölanderin
olalle).
"Sydämmetön julmuri ja isä tunnoton!
Mik' omaan lapseesi saa noin sun vihastumaan?
Ihmiset ja Jumalatkin saat sa kauhistumaan!
Nyt rangaistus sua odottaapi armoton.
Nyt poistu temppelistä sa julma kirosuu!
Sen käsiin raudat pankaa ja jalkaan jalkapuu!"
Mikä ihana ajatus!... tässä kohdassa minä olen aina saanut
aploodin... Tuollaista ajatusta olisi itse Shakespearekin minulta
kadehtinut... Shakespeare oli jokseenkin minun ikäiseni, kun hän
kirjoitti Richard III:nen. Ah, jospa hän vielä eläisi!
_Ölander_. Niin herrat olisivat yhtä vanhoja.
_Sjövall_. Mutta perhana olkoon!... aika kuluu... nyt kaikki
latoon! laittamaan sitä loistavaksi runotttarien temppeliksi.
Kuoro.
"Taide meille loiston antaa,
Oomme suuret taiteessa.
Ystadista Haaparantaan
Taiteemme on kuuluisa".
(Kuoron loputtua lähtevät kaikki paitse Josefina ja Theodor).
3:s kohtaus.
Theodor. Josefina.
_Theodor_. Hyvä Josefina, salli minun sanoa sinulle pari sanaa.
_Josefina_. Oletko varma ettei niitä tule useampia?
_Theodor_. Tiedäthän että minä ainoastaan sinun tähtesi läksin kotoa
ja tulin teaatteriin. Kenties olen jo ainiaaksi menettänyt isäni
rakkauden, kenties...
_Josefina_ (Laskee kätensä hänen suulleen). Vaiti, tuon minä jo osaan
ulkoa. Sinä rupeat taasen ansioitasi luettelemaan; niin sillähän
miehet tavallisesti alkavat, kun tahtovat olla miellyttäviä.
_Theodor_. Jos tietäisit kuinka minä kärsin; sinutta on minun mahdoton
elää!
_Josefina_. Sitä samaa sanoit pääsiäisen aikaan ja elät vielä
kuitenkin. Olenhan sanonut sinulle että minä en tule vaimoksesi ilman
isäsi suostumusta.
_Theodor_. Niin, minä riennän isäni luokse, heittäydyn hänen
jalkoihinsa, näin... (polvistuu ja tarttuu Josefinan käteen).
_Josefina_. Poika isänsä jalkain juuressa... tiedäppäs, se on jotain
niin harvinaista, että jos sinä sen teet, niin ukko varmaankin luulee
sinun aikovan petkuttaa häntä.
_Theodor_. Minä suutelisin hänen käsiänsä, näin... (Suutelee kiivaasti
Josefinan käsiä).
_Josefina_. Oh, osaathan sinä jo jotakin, vaikka olet ollut niin vähän
aikaa teaatterissa.
_Theodor_ (Nousee). Minä syleilisin häntä -- tällä tavoin... (aikoo
syleillä häntä).
_Josefina_ (Työntää hänet luotaan). Annappas olla, poikaseni... siihen
minä en suostu.
_Theodor_ (Kiivaasti). Sinä surmaat minut!
_Josefina_. Jos vaimo surmaa miehen, pitäisi hänen päästä puolella
rangaistuksella. (Hellästi). Poika parka! (Laskee kätensä hänen
olalleen). Tiedäthän että minä pidän paljon sinusta.
_Theodor_ (Painaa kätensä hänen sydämmelleen). Sinä nostat minut
taivaaseen!
_Josefina_. Miehen voi hyvin helposti nostaa taivaaseen; mutta
melkein mahdotonta on pidättää häntä siellä.
_Theodor_. Ehkä sekin kävisi laatuun, jos ei teaatteri olisi isälleni
niin vastenmielinen.
_Josefina_. No niinpä luovu teaatterista, mitä sinulla on siellä
tekemistä? Sen, joka ei teaatterissa tule joksikin erinomaiseksi,
sen on parasta pysyä sieltä poissa... siellä ei ole onnea eikä
rauhaa... onnenpyörä kierii lattialuukuista alas ja rauha kärventää
rampissa siipensä. Herra paratkoon! Teaatterielämä ei ole niin hauskaa
kuin luullaan. Rupea sinä vaan ruokakauppiaaksi Vesterviikissä, siellä
ei kukaan vihellä sinulle -- niin kauan kuin säännöllisesti maksat
verosi.
_Theodor_. Mutta silloinhan minä kadotan sinut!
_Josefina_. Voit uskoa että minäkin haluan pois teaatterista.
Näetkös ystäväni, jokainen talous on myöskin jonkunlainen
teaatteri, arpajaisten tapaan; mutta se maksaa kunnollisesti, jos
johtokunta on kunnollinen... Sellaista teaatteria olen minä useasti
uneksinut -- -- ja silloin minusta aina tuntui, että sinä, huimapää,
olit sen pikku teaatterin Primo Amoroso... Mutta tiedäppäs
millainen paikka minulla oli siinä teaatterissa? Minäpä sanon sen
sinulle:
2:nen laulu.
Kupletti.
Ei taiteen tiellä kellään
Vaan ruusut loistakkaan;
Sua tänään kiitellään,
Huomenna poljetaan.
Mutta hyvät tavat myöskin,
Voiton palmuun vaaditaan.
Jos nyt olet tarkkaavainen,
Näyttelijä kuulijainen,
Ryhdyn sua johtamaan.
(Juoksee vasemmalle).
_Gråström_ (Matkapuvussa; huutaa ovessa ulospäin). Vai niin, vai on
isäntä maalla?
_Theodor_ (erikseen). Taivas! Isäni!
_Gråström_ (kuin edellä). Jaha, ja tulee päivälliseksi kotiin.
_Theodor_. Tietäneekö hän että minä olen täällä?
_Gråström_. Mitä perhanaa? Kaikki huoneet täynnä?
_Theodor_. Min'en uskalla näyttäytyä hänelle. -- Pilvet kasaantuvat,
myrsky on tulossa!
(Kiiruhtaa oikealle).
4:s Kohtaus.
Gråström, sitten Sjövall.
_Gråström_ (Tullen esiin). Neljäkolmatta killinkiä yhdestä
voinaulasta ja kaksitoista taaleria yhdestä häränvuodasta -- se
on hävytöntä kiskomista! -- -- siinä seuraus höyrylaivoista ja
elinkeinovapaudesta... jos tässä vielä saa rautatien niskaansa niin...
(miettii).
_Sjövall_ (Tulee sisään puhuen itsekseen). Kirottu latorämä!...
katto ihan hajalla!... hyvä kyllä on nähdä alati taivaan päänsä
päällä... mutta näytellä tragediaa ja saada sadetta niskaansa...
_Gråström_ (Erikseen). Min'en ymmärrä mistä minä saisin kortteeria
tässä kaupungissa.
_Sjövall_ (Erikseen). Jos saisin jostain lainata palopurjeen...
_Gråström_ (Erikseen). Tämäkin talo täynnä komediantteja...
(mietiskelee).
_Sjövall_ (Huomaa Gråströmin). Nahkuri Gråström! Kuka perhana hänet on
tänne lähettänyt?
_Gråström_ (Huomaa Sjövallin). Hä?... mitä minä näen?
_Sjövall_. Sitä minä en tiedä.
_Gråström_. Oletteko te joukkoinenne täällä Vimmerbyyssä? Tekö olette
anastanut koko ravintolan, niin ettei rehellinen porvari voi saada
kattoa päänsä päälle?... mitä se on... luulenpa että herra ei tunne
minua?
_Sjövall_. En -- en todellakaan.
_Gråström_. Mitä häh? Ettekö te ollut yhdeksän kuukautta sitten
joukkoinenne Vesterviikissä? Ettekö kenties ostanut multa nahkaa Erik
XIV:sta saappaiksi? Ettekö kenties lähtenyt kaupungista maksamatta?
Olettehan velkaa minulle 50 taaleria, josta summasta annoitte minulle
velkakirjan, ettekä kuitenkaan tunne minua?
_Sjövall_. Sitä suurempi syy minulla on olla teitä tuntematta.
_Gråström_ (Tarttuu kiivaasti Sjövallia käsivarteen). Herra! missä on
minun poikani? Hän karkasi kotoa teidän teaatteriinne, se kirottu
seikkailija... missä on hän? Hän on varmaan teidän joukossanne...
minä saan hänet siis käsiini... No varroppas, kyllä minä näytän...
_Sjövall_. Te ette siis ollenkaan rakasta draamallista taidetta?
_Gråström_. Oletteko hullu?
_Sjövall_. Jospa näkisitte poikanne "Hamlettina!" Jospa näkisitte
hänet koomillisella alalla... "Rosvopäällikössä" eli "Hassutusta
hassutuksen lisäksi" tahi "Nylkyrin poikana."
_Gråström_. Luulenpa että te pilkkaatte minua vasten naamaa.
_Sjövall_. Ah, teillä on ihana poika... hänestä tulee vielä jotain
aikaa myöten.
_Gråström_. Perinnötön hänestä tulee, sen minä takaan.
_Sjövall_. Se hänestä ei tule, jahka saatte tietää että hänestä tulee
minun vävyni, että minä annan ainoan tyttäreni hänelle puolisoksi.
_Gråström_. Hän aikoo siis todellakin mennä komeliantskan kanssa
naimisiin? No varroppas, minä kyllä paukutan naimahalun hänestä, minä!
_Sjövall_. Alussa minä ankarasti vastustin sellaista avioliittoa.
Ajattelin näin: näyttelijättäret menevät tavallisesti naimisiin
paronien, kreivien, lordien tai herttuoitten poikien kanssa -- mutta ei
koskaan nahkurien poikien -- ei koskaan, herra! Mutta teidän poikanne
on lahjakas, nerokas ja tyttärenikin pitää häntä sangen sievänä. Hän on
varmaankin äitiinsä.
_Gråström_. Kiitoksia!
_Sjövall_. Ja niin minä päätin tehdä poikkeuksen yleisestä säännöstä
-- päätin murtaa ennakkoluulon kahleet, sillä minä suuresti suosin
aatelittomia ja sentähden minä annoin noille nuorille siunaukseni.
_Gråström_. Vai se siitä puhkesi?
_Sjövall_. Minun loistokas nimeni on kylliksi riittävä molemmille
perheille... Kelpo ystäväni, minä siis unhoitan kaikki kiistat
meidän välillämme, unhoitan että olette harjoittaneet ala-arvoista
ammattia -- minä unhoitan kaikki.
_Gråström_. Myöskin ne 50 taaleria, jotka olette minulle velkaa?
_Sjövall_. Kaikki, kaikki! Ja minä sallin teidän laittaa nuoren parin
kodin sellaiseen kuntoon, että se soveltuu minun tyttärelleni ja
hänen taiteilijanimelleen, sekä vastaa niitä myötäjäisiä, jotka hän saa
minulta -- joskus tulevaisuudessa.
_Gråström_. Niin etäisessä kuin mahdollista... niin justiin, sanoi
Justeini. (Erikseen). Mikä hävytön lurjus! (Kovaa). Herra! kuinka te
uskallatte puhua tuolla tavalla? Myötäjäiset, sanoitte... Olisipa
hauskaa kuulla, minkälaiset ne myötäjäiset ovat?
_Sjövall_. Ne ovat sisäänpantuina, saan ilmoittaa.
_Gråström_. Sisäänpantuina -- - -- ja mihin?
_Sjövall_. Liikkuviin fondeihin... Ah, tietäkää, herra, että minulla on
suuria kapitaaleja.
_Gråström_. Missä pankissa ne ovat?
_Sjövall_. Näettekö niitä suuria matkavaunuja tulliportin luona? Te
haluatte tietää mitä minulla siellä on? Te saatte sen tietää.
3:s Laulu.
(Sävel: "I tornets djup...")
"Mull' onpi metsä, joss' on järvet, vuoret,
Se kesät, talvet yhtä kaunis.
Mull' onpi meri, joss' on salmet, saaret,
Myös taivas pilvinen ja sateeton.
On temppeli, se kullattua on puuta
Ja ukkonen mi korvat kuuroiks' saa,
On aurinko, on tähdet, neljä kuuta.
On kaupunki ja uusi salama".
Niin, kaikki nuo on minulla ja sitä paitse puvusto semmoinen että
voin vaatettaa kokonaisia kansakuntia, kuninkaita, jumalia ja
jumalattaria...
_Gråström_ (Aikoo lähteä).
_Sjövall_. No mihin nyt? Luultavasti pappilaan kuulutusta ottamaan?
_Gråström_. Eikä, vaan raastupaan, ottamaan byysistuomiota teille ja
sitte viemään poikaani tuntuvilla keinoilla kotiin. Luulette kenties
olevanne tässä tekemisissä ymmärtämättömän pöllön kanssa, mutta
minäpä näytän teille että minulla on nahkaa nenän päässä.
_Sjövall_. Mitäs kummaa se on nahkurille.
_Gråström_. Tämän talon isäntä on vanha ystäväni ja jahka hän tulee
kotiin, heittää hän teidät, teidän kuunne, aurinkonne ja koko
konkarongin ovesta pihalle, niin että hurahtaa!
(Kiiruhtaa ulos).
_Sjövall_. Sukulaisuus minun kanssani ei näytä juuri huvittavan häntä.
5:s Kohtaus.
Sjövall. Theodor.
_Theodor_ (Tulee kiireesti). Mikä onnettomuus on isäni tänne
johdattanut? Ja lisäksi on setä vielä ärsyttänyt häntä.
_Sjövall_. Sinä siis kuulit meidän kaksinpuhelumme?
_Theodor_. Kuulin -- nyt olemme joutuneet ojasta allikkoon.
_Sjövall_. Suuret taiteilijat ja suuret kirjailijat sotkevat aina
asiansa, voidakseen ne sitten sitä helpommin selvittää.
_Theodor_. Mitäs nyt tehdään?
_Sjövall_. Pysyttele syrjässä näyttämön loppuun asti... minä levitän
huhun että sinä olet heti lähtenyt kaupungista. Sillä jos ukko saisi
tietää sinun olevan täällä, niin hän varmaankin viheltäisi minun
tragedialleni.... isälläsi on hirveät, onnettomuutta ennustavat
huulet.
_Theodor_. Mutta jos hän tuntee minut näyttämöllä?
_Sjövall_. Mahdotonta! Sinä olet minun johdollani muuttunut
ihan toiseksi ihmiseksi... mutta varroppas... varmuuden
vuoksi voit hankkia vähän mustia villoja ja karstata itsellesi
suuren poskiparran... sitten korkkaat otsaasi niin paljon kuin
mahdollista... noin kaksi- tuumaiset silmäkulmat... nenäsi poikki vedät
muutamia viiruja, niin näytät nykerönenältä... ja sitten vielä mustaa
vahaa etuhampaihisi.
_Theodor_. Mutta hyvä setä, enhän minä voi näyttää hampaattomalta, kuin
näyttelen nuorta, roomalaista ritaria.
_Sjövall_. Ei se tee mitään... se nuori roomalainen on ollut
sodassa... jossain puunilaisessa sodassa, jossa kuula on lennähtänyt
hampaiden väliin... ymmärräthän?
_Theodor_. Setä hyvä, eihän ruuti silloin ollut vielä keksittykään.
_Sjövall_. Ei se tee mitään; täytyy vähän idealiseerata.
_Theodor_. Mutta minun nimeni ei voi olla ohjelmassa.
_Sjövall_. No, ota joku toinen nimi... voithan kutsua itseäsi
esimerkiksi: Rubini, Tamburiniksi tai Lunkentukseksi -- se on
yhdentekevää.
_Theodor_. Mutta hän tuntee minut äänestäni.
_Sjövall_. Ota toinen äänikin; se tekee aina tragediassa hyvän
vaikutuksen... Ah, tuossahan on päivällinen.
(Kaksi kyypparia tuo sisään ruokapöydän, jolla on
useampia vateja ja pulloja).
_Theodor_. Sepäs näyttää komealta!
_Sjövall_. Minä tarjoon tänään juhlapäivälliset seuralleni.
_Theodor_. Mutta kuinka se on mahdollista?
_Sjövall_. Jumalalle ja teaatterin tirehtöörille ei ole mikään
mahdotonta. -- Minä käytin isännän poissa oloa hyväkseni. Huushollerska
sai kaksi seisomapilettiä ja kyypparit saivat luvan olla kappaleessa
mukana ryöväreinä. Mutta meidän täytyy kiiruhtaa, ennenkuin isäntä
tulee kotiin, sillä hän ja minä olemme vanhoja tuttuja.
6:s Kohtaus.
Edelliset. Ölander. Grip. Ek. Näyttelijöitä. (Kaikki seisahtuvat
hämmästyneinä nähdessään ruokapöydän).
4:jäs Laulu.
Quodlibet.
(Sävel: "Robert Paholainen", I näytös).
_Sjövall_.
Terve, terve te nälkäiset ystävät taas!
Pöytähän teidät kaikki pyydän.
Kuoro.
Mikä näky huumaavainen täällä
Etehemme aukeekaan!
Pöytä pilvist' ompi pudonnut.
_Sjövall_.
Nyt tuolit kaikki ottakaa,
Ja herkkujani tyytyväisnä nauttikaa!