● =Rakennustaide.= Kuvaamataiteista edistyi ennen muita _rakennustaide_.
Rakennettiin varsinkin komeita, taiteellisesti arvokkaita kirkkoja.
Aluksi oli vallalla _romaaninen_ rakennustyyli. Se kehittyi vuoden 1000
vaiheilla vanhasta basilikamuodosta saavuttaen korkeimman kukoistuksensa
12:nnella vuosisadalla. Tunnusmerkillisenä muotona oli _pyörökaari_,
jota käytettiin oviaukoissa eli portaaleissa sekä ikkunoissa ja
holvikatossa. Kirkon pääosan muodosti kuten basilikassakin _keskilaiva_,
jonka molemmin puolin olivat pilarien erottamat matalammat _sivulaivat_.
Etusivu oli länteen ja sen kohdalta kohosi yksi tahi kaksi _tornia_.
Pohjois-Ranskassa kehkeysi 12:nnen vuosisadan keskivaiheilla uusi
rakentamistapa, _goottilainen_ tyyli, leviten sieltä seuraavina aikoina
Euroopan muihinkin maihin. Kaaret muodostuivat nyt suipoiksi, jonka
tähden kirkkoa sanotaankin _suippokaariseksi_. Kapeat tornit näyttävät
tavoittelevan taivasta. Koristelu on goottilaisessa kirkossa harvinaisen
rikas ja yksityiskohtia myöten huolekkaasti suoritettu. Kuvapatsaat,
joita runsaasti käytettiin, ovat korkean solakoita. Goottilaiset
_katedraalit_ ovat rakennustaiteen todellisia mestariteoksia.
□ Kuuluisimpia goottilaiskirkkoja ovat _Pariisin Nôtre-Dame_ [nōtr-da´m]
eli Neitsyt Maarian kirkko sekä _Kölnin tuomiokirkko_. Edellisen
päätyseinä upeine portaaleineen, jonka yläpuolella on kokonainen sarja
Ranskan kuninkaitten kuvapatsaita sekä ihmeen kaunis pyöreä
ruusu-ikkuna, tekee erinomaisen sopusuhtaisen ja taiteellisen
vaikutuksen. Kölnin tuomiokirkko, jota rakennettiin yhteen menoon 250
vuotta ja joka vasta meidän päivinämme lopullisesti valmistettiin, on
keskiajan suurenmoisimpia rakennuksia. Se on 135 m pitkä ja sen tornit
(160 m) ovat enemmän kuin kaksi kertaa niin korkeat kuin Helsingin
Suurkirkko. Tällaiset rakennukset vaativat suunnattomia summia ja
taitavia rakentajia. Mutta kirkko oli tähän aikaan rikas, ammattitaito
oli korkealla, ja kaupunkien porvaristo oli sekä itsetietoista että
uskonintoista. Paitsi kirkot rakennettiin myös _raatihuoneet_ (katso
kuvaa 183!) ja _ammattikuntain talot_ goottilaiseen tyyliin.
[Illustration:
_Kuva 217._ Mainzin katedraali. Romaanista tyyliä.
]
[Illustration:
_Kuva 218._ Kölnin tuomiokirkko Goottilaista tyyliä.
]
[Illustration:
_Kuva 219._ Fredrik Barbarossan keisarilinna Reinin varrella.
Romaanista tyyliä.
]
[Illustration:
_Kuva 220._ Rheimsin katedraali. Goottilaista tyyliä.
]
● =Kuvanveisto ja maalaus.= Rakennustaiteen yhteydessä kehittyi
_kuvanveisto_kin, varsinkin goottilaisen tyylin valtaan päästyä, pysyen
kuitenkin kokonaan rakennustaiteen palveluksessa. Jokainen vähänkin
huomattavampi kirkko koristettiin runsaasti _kuvapatsailla_ ja
_korkokuvilla_. (Katso kuvaa 237!) Ne eivät esittäneet yksinomaan
raamatullisia henkilöitä ja tapahtumia, vaan kaikilla ihmisluokilla ja
ammateilla on niissä edustajansa. Nôtre-Damen kirkkoa koristavat
eläinkuvat ovat harvinaisen luontevia.
_Maalaustaidekin_ oli edelleen, kuten aikaisemminkin keskiajalla,
kirkollisen rakennustaiteen palveluksessa. Goottilaisella ajalla tuli
_lasimaalaus_ kirkkojen ikkunoissa tärkeäksi; _alttaritauluja_ niin
ikään maalattiin. Maalaustaiteen kuuluisin tuote oli alanko-maalaisten
_van Eyck_ [fane´ik] veljesten vuoden 1400 vaiheilla maalaama _Gentin
alttari_.
[Illustration:
_Kuva 221._ Westminster Abbey sisältä.
]
Vielä keskiajan puolivälissä oli piirustustaito varsin alkeellisella
kannalla. Maalaustaidetta harjoittavat munkit yrittivät vain piirtää
kauniisti kaareutuvia viivoja eivätkä pitäneet näköisyyden
aikaansaamista niinkään tärkeänä.
Kun tällaisen taiteilijan piti maalata ihminen, hän saattoi tehdä pään
yhtä suureksi kuin koko ruumiin tai hän venytti käsivarret nilkkoihin
saakka. Sormet voivat olla puolen metrin pituiset; joskus niitä oli
kuusi tai neljä. Perspektiivistä taiteilija ei ymmärtänyt mitään; hän ei
siis käsittänyt, että esine näyttää sitä pienemmältä, kuta kauempana se
on. Päinvastoin hän saattoi kuvata kauempana olevat esineet suuremmiksi
kuin lähempänä olevat, jos hän jostain syystä piti edellisiä
tärkeämpinä. Kun keskiajan taiteilija esim. tahtoi kuvata kuningasta
hovinsa ympäröimänä, ei se riittänyt, että hän varusti kuninkaan
kruunulla ja valtikalla, vaan hän teki hänet kahta kertaa suuremmaksi
kuin muut henkilöt. Halpasäätyiset ihmiset taas kuvattiin aivan
kääpiöiksi (katso esim. kuvaa 229!). Tavallista oli myös, että
ratsastaja oli kahta kertaa suurempi kuin hevonen, jonka selässä hän
istui (katso kuvia 146 ja 164!). Härät, jotka vetivät auraa, saattoivat
olla ajajaan verrattuina kooltaan kuin lammaspari. Kun kuvattiin
laivamatkaa, piirrettiin ihmiset niin suuriksi, että neljän tai viiden
henkilön päät, jotka kurottautuivat yli laidan, olivat yhteensä saman
kokoiset kuin koko laiva (katso kuvaa 176!); yksi ainoa mies on saman
suuruinen kuin kokonainen linnantorni (katso kuvaa 234!).
[Illustration:
_Kuva 222._ Kyntävä talonpoika.
]
[Illustration:
_Kuva 223._ Gentin alttari. (Vertaa kuvaan 177!)
]
Goottilaisen taidesuunnan päästessä valtaan maalaustaidekin melkoisesti
kehittyi. Gentin alttaritaulu esimerkiksi on jo huomattava taideluoma.
Alla olevassa kuvassa näkyy alttarikaapin sisäpuoli. Se käsittää
kaikkiaan 12 eri kuvaa, ylärivissä 7 ja alarivissä 5. Ylärivissä näkyy
keskellä Jumala ylhäisessä korkeudessaan. Hänen toisella puolellaan on
neitsyt Maaria, toisella apostoli Johannes. Maarian vieressä on joukko
laulavia enkeleitä ja Johanneksen toisella puolen pyhä Cecilia
soittamassa urkuja enkelikuoron säestämänä. Äärimmäisinä ovat Aatamia ja
Eevaa esittävät kuvat. Alarivissä näkyy keskellä Kristuksen uhrikuolema;
Vapahtaja on kuvattuna karitsaksi. Tämän kuvan toisella puolen on kaksi
ryhmää ristiretkeläisiä ja toisella kaksi ryhmää erakoita.