● =Paavi Innocentius III (1198–1216).= Fredrik Barbarossan kuoltua
paavin valta oli yhä kohoamassa. Se oli korkeimmillaan _Innocentius
III_:n aikana. Rohkeasti tämä julisti: »Totisesti, Kristuksen
käskynhaltija on keskivaiheessa Jumalan ja ihmisten välillä, Jumalaa
alempana, mutta ihmisiä ylempänä.» »Samoin kuin aurinko ja kuu ovat
sijoitetut taivaalle, suurempi niistä valaisemaan päivää, pienempi yötä,
samoin on kirkossa kaksi valtaa, paavinvalta, joka on suurempi, koska se
pitää sieluista huolta, ja kuninkaan valta, joka on pienempi, koska sen
ei ole huolehdittava muusta kuin ruumiista.»
[Illustration:
_Kuva 172._ Innocentius III.
]
Pannaa ja interdiktiä käyttämällä voimakas paavi pakotti Euroopan
ruhtinaat tottelemaan tahtoansa. Saipa hän Englannin kuninkaan
luovuttamaan maansa paaville ja ottamaan sen häneltä lääninä takaisin.
Kun Saksassa Welfit ja Hohenstaufit taasen taistelivat kruunusta, hän
aluksi asettui Welfien puolelle. Mutta Welfien päästyä voitolle
Innocentius antoikin kannatuksensa nuorelle Hohenstaufi-ruhtinaalle,
edellä mainitun Henrikin pojalle _Fredrikille_, joka niin tuli Saksan
keisariksi.
● =Fredrik II (1215–1250).= Fredrik Barbarossan rinnalla on Fredrik II
henkilöllisten ominaisuuksiensa ja hallitustointensa takia
Hohenstaufi-keisareista huomattavin. Hän harrasti tieteitä ja taiteita,
mutta ei laiminlyönyt hallitustehtäviäkään.
Molempain Sisiliain kuningaskunnasta hän muodosti _ensimmäisen
uudenaikaisen valtion_. 1) Hän hävitti tästä maasta mahtavain
lääninherrain vallan kohoten melkein itsevaltiaaksi kuninkaaksi. 2)
Erilaiset hallitustoimet hän antoi varta vasten valmistuneille
virkamiehille. 3) Hän määräsi maksettaviksi säännölliset verot ja 4)
piti palveluksessaan palkattua sotajoukkoa.
[Illustration:
_Kuva 173._ Fredrik II:n keisarisinetti.
]
Mutta Saksan oloihin Fredrik ei suuresti puuttunut; siellä mahtavat
suurvasallit tulivat kukin läänissään entistä itsenäisemmiksi.
□ Fredrik oli kasvanut äitinsä perintömaassa, Molempain Sisiliain
kuningaskunnassa, ja keisariksi tultuaankin hän mielellään oleskeli
rakkaassa, ihanassa Palermossa. Siellä hän oli hankkinut hienon
sivistyksen; pidetäänpä häntä eräänä aikansa oppineimpana miehenä. Hän
kutsui luoksensa ajan kuuluisimmat ranskalaiset ja arabialaiset
runoilijat sekä italialaiset ja juutalaiset oppineet, osoittaen heille
uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta suosiota. Itse hän osasi useita
kieliä ja luki ahkerasti sekä Aristoteleen että arabialaisten
ajattelijain teoksia. Luonnontieteisiinkin hän oli perehtynyt; hän
keräili harvinaisia eläimiä ja avasi ihmisruumiita tutkiakseen
ruoansulatusta. Salernon yliopisto tuli hänen aikanaan eteväksi
opiskelupaikaksi lääketieteilijöille. »Tieteen tulee käydä rinnan lakien
ja aseiden kanssa», sanotaan hänen lausuneen. Mutta tällaiset
harrastukset sekä seurustelu vierasuskoisten kanssa saattoivat hänet
munkkien ja pappien vihoihin. Ja kun Fredrik kirkkoa halveksien virkkoi,
että »paaviuden pohjana on ihmisten typeryys», niin hän kohtasi paavin
ja kirkon taholta suuttumusta ja vainoa.
● =Taistelu paaveja vastaan.= Fredrik II oli aluksi ystävällisissä
suhteissa paavinistuimen haltijoihin. Mutta ei kestänyt kauan, ennen
kuin riita paavin ja keisarin välillä leimahti ilmi liekkiin, tuhoten
lopulta koko Hohenstaufien suvun. Fredrikhän ei ollut mielipiteiltään
kirkon ystävä. Sitä paitsi paavin maallinen valta oli alituiseen
uhattuna, niin kauan kuin Hohenstaufit hallitsivat sekä Saksaa että
Etelä-Italiaa.
Fredrik oli aluksi voitolla taistellessaan samoin kuin isoisänsäkin
paavia ja Pohjois-Italian kaupunkeja vastaan. Mutta kun paavinistuimelle
nousi _Innocentius IV_ ja taistelu kävi entistä kiivaammaksi, hänen
voimansa uupuivat.
□ Fredrik virkkoi kyllä saatuaan tiedon paavin pannajulistuksesta:
»Paavi on siis kirkonkokouksessaan pannut minut viralta ja ryöstänyt
minulta kruunun. Mistä tämä rohkeus? Mistä moinen julkeus? Missä ovat
kannettavat kalleuteni?» Kun ne tuotiin lippaissa ja lippaat hänen
käskystään avattiin, hän virkkoi: »Katsokaammepa, ovatko kruununi vielä
tallella!» Kun hän oli saanut yhden käteensä, hän pani sen päähänsä ja
virkkoi jyrisevällä äänellä silmät säihkyen: »Vielä ovat kruununi
tallella, ja ennen kuin ne menetän, on veri virtanaan vuotava.»
Sillä välin Innocentius lähetti joukon kerjäläismunkkeja Saksaan ja
Italiaan saarnaamaan kapinaa keisaria vastaan. Samaan aikaan hänen
legaattinsa houkuttelivat kullalla ja hopealla kaupunkeja ja ruhtinaita
luopumaan keisarista. Kaikkialla guelfit ja ghibelliinit taistelivat
toisiaan vastaan. Fredrik ei taistellut yksin miekalla, vaan myös, mikä
tähän aikaan oli harvinaista, kirjoituksilla. Hän lähetti kirjeitä
Euroopan kuninkaille kehoittaen heitä tekemään liiton »rikasta kirkkoa
vastaan, joka kurottaa kättänsä anastaakseen kaikkien hallitsijain
kruunut». »Kuka on antanut papeille oikeuden», hän kysyy, »yllyttää
kristittyjä aseisiin kristittyjä vastaan, pukeutua haarniskaan
messupuvun sijasta ja kantaa miekkaa paimensauvan sijasta? Lähtivätkö
Kristuksen opetuslapset sotaan päällikköinä ja lipun-kantajina? Mutta
papit eivät enää olekaan paimenia, vaan raatelevia susia, jotka
runtelevat Kristuksen kansaa.»
● Kun Fredrikin lempipoika oli joutunut taistelussa vangiksi ja
voittajat kieltäytyivät päästämästä häntä vapaaksi suurista
lunnaistakaan, niin Fredrik murtui ja kuoli kesken taistelua. Sen
jälkeen sota jatkui, kunnes viimeinen Hohenstaufi mestattiin Napolin
torilla jouduttuaan ranskalaisen _Anjou_n [ãžū´] herttuan Kaarlen
vangiksi, jonka paavi oli kutsunut Molempain Sisiliain hallitsijaksi.
● =Saksan ja Italian tila.= Nuo monta vuosisataa kestäneet taistelut
keisarien ja paavien välillä olivat painaneet syvät jäljet sekä Saksan
että Italian valtiollisiin ja taloudellisiin oloihin. Saksa oli saanut
henkisesti edistyneemmästä Italiasta sivistysvaikutuksia, mutta se pysyi
valtiollisesti hajanaisena, kun hallitsijain huomio ja tarmo oli
kiintyneenä Italiaan. Italia pysyi niin ikään hajanaisena guelfien ja
ghibelliinien taistellessa keskenään. Taloudellisesti näistä sodista
kärsi varsinkin Italia, jota raa´at saksalaiset soturit alinomaa
hävittivät.