● =Arabia ja beduiinit.= Arabialaiset, jotka kuuluvat seemiläiseen
kansanryhmään, olivat aina 7:nnen vuosisadan alkuun asti eläneet omissa
oloissaan vaikuttamatta varsinaisesti muiden kansojen kohtaloihin.
Heidän maansa, laaja Arabian niemimaa, on suurimmaksi osaksi hiekkaista
autiomaata, jossa vuorenharjanteet paikka paikoin katkaisevat tasaisen
hiekka-aavikon yksitoikkoisuutta. Aurinko paahtaa kuumasti tätä
muutoinkin kuivaa maata. Sade on harvinaista, ja kun joskus sataa, kuiva
maa nielee nopeasti veden. Ainoastaan siellä täällä on keitaita, jotka
tekevät ihmiselämän mahdolliseksi. Kasvisto on köyhä. Vain
merenrannikkoseudut niemimaan lounaisosassa ovat hedelmällisiä. Siellä
viihtyvät etelämaiden kasvit, sieltä saatiin jo vanhalla ajalla
hajuaineita, siellä kasvaa taatelipalmu, ja se on myös kahvipensaan
kotimaa.
Maan luonto painoi leimansa kansaankin. Köyhänä se eleli autiomaassaan,
mutta sen luonto oli tulinen kuin auringon polttava paahde. Se oli
sotaista, kostonhimoista ja rosvoelämään taipuvaista. Mutta sillä oli
myös suurenmoinen mielikuvitus, jolle öiset retket rannattomissa
autiomaissa alati antoivat uutta lentoa. Värikkäitä satuja, arvoituksia
ja tunnelmallisia runoja oli jo vanhoina aikoina syntynyt Arabiassa.
Sellainen oli autiomaan kansa, _beduiinit_, joka oli suurin ja tärkein
osa Arabian asukkaita. He elivät heimokunnittain päällikköjensä
johdossa, käyden alituiseen sotaa toisia heimoja vastaan ja ryöstellen
autiomaan halki kulkevia kauppakaravaaneja. Uskonnossakin vallitsi suuri
hajanaisuus. Useimmat palvelivat aurinkoa, kuuta tai tähtiä; mutta
juutalaisten ja kristittyjen uskonnollakin oli tunnustajia Arabiassa.
Jonkinlaisena yhdyssiteenä oli pyhä _Kaaba_n temppeli _Mekan_
kaupungissa, jonne Arabian heimot vuosittain saapuivat yhteistä juhlaa
ja markkinoita pitämään. Kaabassa oli kuuluisa »musta kivi», tarun
mukaan taivaasta pudonnut rubiini, joka ihmisten syntien tähden oli
muuttunut mustaksi.
● =Muhammed (570–632).= Nuo sotaiset, keskenään riitaisat heimot liitti
yhdeksi kansaksi uuden uskonnon siteillä arabialaisten profeetta
_Muhammed_.
Muhammed (suom. = Korkeasti ylistetty) syntyi v. 570 Mekassa köyhistä
vanhemmista, jotka kuuluivat arvokkaaseen kureišin heimoon. Menetettyään
heti syntymänsä jälkeen isänsä ja 6-vuotiaana äitinsä Muhammed tuli
setänsä ottopojaksi. Hän tottui aikaisin työhön, ja hänen tehtävänään
oli lammas- ja vuohilaumain paimentaminen Mekan lähistössä olevilla
laitumilla. Aikuiseksi tultuaan Muhammed joutui äveriään kauppiaanlesken
_Khadīdža_n palvelukseen ja teki karavaanimatkoja kaukaisiin
kaupunkeihin. Khadidža ihastui muhkeaan, haaveelliseen nuorukaiseen, ja
hän meni naimisiin Muhammedin kanssa, vaikka olikin häntä 15 vuotta
vanhempi. Avioliitto oli ikäerosta huolimatta onnellinen, ja Muhammed
saavutti arvokkaan yhteiskunnallisen aseman ja taloudellisesti
huolettoman elämän.
Naimisiin mennessään Muhammed palveli vielä vanhoja pakanajumalia kuten
useimmat muutkin mekkalaiset. Mutta sitten hän matkoillaan ja myös
Mekassa, vieläpä omassa talossaan tutustui kristittyjen ja juutalaisten
uskontoon. Hän muuttui mietiskeleväksi ja araksi. Usein hän vetäytyi
kotoaan autiomaahan paastoamaan ja rukoilemaan. Tämä huononsi hänen
lapsesta saakka heikkoa terveyttään. Hän vaipui toisinaan omituiseen
hurmiotilaan, näki näkyjä ja kuuli ääniä, jotka kehoittivat häntä
nousemaan kansansa profeetaksi.
□ Eräänä kevätiltana Muhammed saapui tapansa mukaan Hira vuorelle
rukoilemaan. Silloin hän näki näyn: enkeli tuli hänen luoksensa
silkkikankainen kirja kädessään ja lausui: »Lue!» Muhammed vastusteli,
mutta silloin enkeli tarttui häneen niin kovakouraisesti, että hän luuli
viime hetkensä tulleen. Tämä uudistui kolmasti. Kolmannella kerralla
Muhammed kysyi: »Mitä minun tulee lukea?» Enkeli lausui: »Lue tämä! Puhu
nimessä Herran, joka loi ihmisen! Herrasi on ylevämielinen; hän opetti
kynän avulla ihmisille, mitä he eivät ennen tienneet.»
● Ankarien epäilysten jälkeen Muhammed tuli vakuuttuneeksi, että Jumala
oli valinnut hänet profeetakseen ja saaden Khadidžalta vahvistusta tälle
uskolleen hän päätti ruveta julistamaan uutta uskontoa. Hän oli silloin
40 vuoden ikäinen.
Harvat uskoivat häneen. Enimmät pilkkasivat »omatekoista» profeettaa, ja
pian mekkalaiset, jotka pelkäsivät uuden uskonnon vähentävän
pyhiinvaeltajain retkiä, joista heidän kaupunkinsa pääasiallisesti eli,
rupesivat vainoamaan Muhammedia ja hänen kannattajiaan. Muhammed päätti
silloin paeta _Medinaan_, joka kaupunki Mekan kilpailijana oli hänelle
suosiollisempi.
□ Muhammedin kiivaimmat vihamiehet olivat päättäneet yöllä tappaa hänet.
He jo vartioitsivat profeetan taloa, kun enkeli Gabriel — niin Muhammed
on itse kertonut — ilmoitti vaarasta, ja hänen onnistui pelastua. Hänen
orpanansa _Alī_, joka oli hänen uskollisin kannattajansa, pukeutui
profeetan viheriään vaippaan ja laskeutui hänen vuoteelleen sellaiseen
paikkaan, josta vartioivat viholliset saattoivat nähdä hänet. Sillä
välin kuin nämä lakkaamatta pitivät varalla tuota luultua profeettaa,
Muhammed nousi talon vastaisella puolella erään muurin yli ja pakeni yön
pimeyteen yhden ainoan miehen saattamana. Keskiyön aikaan profeetan
viholliset tunkeutuivat hänen taloonsa ja löysivät Alin vaipuneena
teeskenneltyyn uneen. He huomasivat pian juonen. Mutta antamatta Alin
viivyttää itseänsä he lähtivät heti ajamaan takaa Muhammedia ja
lupasivat hänen päästään sadan kamelin palkinnon.
Pakolaiset olivat piiloutuneet erääseen Mekan ulkopuolella olevaan
luolaan. Aamun koittaessa — niin taru kertoo — he kuulivat takaa-ajajien
askelia ja ääniä ulkoa. »Meitä on vain kaksi», Muhammedin seuralainen
virkkoi pelokkaana. »Niin», Muhammed vastasi, »mutta Jumala on
kolmantena». Samassa hämähäkki kutoi verkkonsa luolan suulle.
Takaa-ajajat, arvellen, ettei kukaan olisi voinut päästä luolaan
rikkomatta verkkoa, poistuivat ja pakolaiset olivat pelastuneet.
[Illustration:
_Kuva 155._ Muhammed valloittaa erään linnan.
]
Muhammedin Medinassa olevat kannattajat olivat joka päivä, häntä
odotellen, kulkeneet kaupungistaan kappaleen matkaa Mekkaan päin
ottaakseen profeetan juhlallisesti vastaan. Kun hän nyt viimein saapui,
vaeltaen polttavassa keskipäivän helteessä, ei yksikään ystävä ollut
häntä vastassa. Hän antoi kamelinsa harhailla ympäri kaupunkia odottaen,
missä se haluaisi levätä — siinä tahtoi profeetta asua. — Näin päättyi
Muhammedin pako. Arabialaiset kutsuvat sitä nimellä _hidžra_. Heinäkuun
16 p. v. 622, jolloin he arvelevat sen tapahtuneen, on heidän
ajanlaskunsa lähtökohta.
● Medinassa Muhammedin uskolaisten piiri nopeasti kasvoi, ja kun hän
vähälukuisella joukolla saavutti voiton mekkalaisista, hän kohosi yhä
enemmän arvossa. Kahdeksanvuotisen paon jäljestä Muhammed saapui
voitokkaana Mekkaan, valloitti kaupungin ja särki epäjumalankuvat
Kaabasta. »Totuus on tullut», sanottiin, »hävitköön valhe!» Muhammedin
kuollessa (632) koko Arabia oli yhtyneenä yhdeksi valtakunnaksi yhteisen
uskonnon siteellä.
● =Islam.= Muhammedin perustamaa uskontoa sanotaan _islām_iksi joka
merkitsee »antautumista» Jumalan tahtoon. Se on esitetty
muhamettilaisten pyhässä kirjassa _koraanissa_, joka pantiin kokoon
vasta profeetan kuoleman jälkeen. Islamia luodessaan Muhammed sai
vaikutuksia, paitsi oman heimonsa pakanauskonnosta, juutalaisuudesta ja
kristinuskosta. Islamin ydinlause on: »Ei ole muuta kuin yksi Jumala,
_Allāh_, ja Muhammed on hänen profeettansa». Jumala, joka on
iankaikkinen, on luonut taivaan ja maan ja antanut ihmisille
kuolemattoman sielun. Profeettoja ovat olleet myös Aatami, Noa,
Aabraham, Mooses ja Jeesus, mutta Muhammed on viimeinen ja kaikkia
edeltäjiään suurempi — hän on »profetian sinetti». Viimeisenä päivänä
_hyvä saa palkkansa, paha rangaistuksensa_. Tuomion tullessa ihmiset
ovat kuin ilmassa leijaileva tomu: se, jonka vaakakuppi on hyvistä
töistä raskas, pääsee viettämään ihanaa elämää paratiisissa, mutta jonka
vaakakuppi on liian kevyt, se syöstään helvetin syvyyteen ja palavaan
tuleen. Paratiisissa on siimestä, vilpoista vettä, maitoa ja säihkyvää
viiniä, ja hurskaita odottavat iäti nuoret mustasilmäiset neitoset,
jotka ovat »kuni vielä näkinkenkään kätketyt helmet». Ihminen ei voi
välttää kohtaloaan, sillä sen Allah on ennakolta määrännyt
(_fatalismi_).
Yhtä tärkeätä kuin opinkappaleihin uskominen, on määrättyjen ulkonaisten
menojen suorittaminen. On varsinkin viisi seikkaa, jotka Allahin
silmissä ovat ansiokkaita: 1) sotiminen islamin puolesta; 2) rukous; 3)
paasto; 4) almut; 5) pyhiinvaellusretki Mekkaan. Joka perjantai
uskovaiset eli _muslimit_ kokoontuvat jumalanpalvelukseen _moskeijaan_,
joksi muhamettilaisten temppeliä sanotaan.
Koraani on muhamettilaisten lakikirjakin. Se kieltää muun muassa viinin
nauttimisen. Sitä vastoin on monivaimoisuus sallittu, mutta enempää kuin
neljä vaimoa ei uskovaisella saa olla; avioero on sallittu pienestäkin
syystä. Ulkopuolella kotia tulee naisten esiintyä peitetyin kasvoin.
Sitä talonosaa, jossa vaimot asuvat, sanotaan _haaremiksi_.
Koraani (suom. »lukeminen») jakautuu 114 lukuun eli _sura_an, jotka ovat
niin järjestetyt, että pisimmät ilmestykset ovat kirjan alussa, lyhimmät
lopussa. Poikkeuksen tästä tekee ensimmäinen luku, jossa on seitsemän
säettä ja jolla islamissa on Isä meidän rukouksen arvo ja asema. Se
kuuluu: »Jumalan, armollisen armahtajan, nimessä! Kiitos Jumalalle,
maailman herralle, armolliselle armahtajalle, tuomiopäivän valtiaalle!
Sinua me palvelemme ja sinulta me rukoilemme apua. Johda meitä oikealle
tielle, niitten tielle, joille olet hyvyyttä osoittanut, joita et vihaa
ja jotka eivät ole eksyksissä!» Kullakin luvulla on oma nimensä, joka ei
kumminkaan vähääkään ilmaise sen sisällystä. lystä. Niitä ovat esim.
»lehmä», »tähti», »yö», »sarastus», »historia», »liittoutuneet».
Esitystapa on usein runollisen lennokasta, vaikka se onkin
suorasanaista. Koraani sisältää monta korkeata ajatusta, monta viisasta
elämänohjetta, mutta myös monta siveellisesti arvotonta ja monta
keskenään ristiriitaista kohtaa.
[Illustration:
_Kuva 156._ Muhamettilaisten rukousasentoja.
]
[Illustration:
_Kuva 157._ Koraanin alkulehti.
]
2:sen suran 172:s värssy: »Ei hurskaus ole sitä, että käännätte kasvonne
länteen tai itään; hurskas on se, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen
tuomioon ja enkeleihin ja kirjoituksiin ja profeettoihin ja joka
rakkaudesta Häneen antaa rahansa omaisilleen, vaivaisille ja köyhille ja
tien pojalle (matkaajalle) ja kerjäläisille ja vangeille; ja joka
rukoilee rukouksensa ja maksaa veronsa köyhille; ja joka
velvollisuutensa täyttää ja miehuullisena kestää onnettomuuden, hädän ja
ahdistuksen aikana; hurskaita ovat ne, jotka ovat puhtaita, ne, jotka
ovat Jumalaa pelkääväisiä.» — 265:s värssy: »Hyvä puhe ja anteeksianto
on parempi kuin almu, jota seuraa väärä teko; ja Allah on rikas ja
lempeä.»
[Illustration:
_Kuva 158._ Arabialaisjoukko.
]
[Illustration: KALIFIEN VALTAKUNTA ennen hajoamista (noin 750)]
● =»Pyhä sota» (632–732).= Muhammedin kuoltua hallitsivat
valtakuntaa _kalifit_ (suom. = sijaiset), joiden hallussa oli sekä
valtion ja sotaväen että uskonnon johto. Uuden uskonsa innostamina
arabialaiset lähtivät pian valloitusretkille oman maansa
ulkopuolelle. Ensin hyökättiin Itä-Rooman keisarikunnan omistamiin
maihin, _Syyriaan_ ja _Palestiinaan_. Jerusalem valloitettiin ja
Salomon temppelin paikalle rakennettiin muhammettilainen moskeija,
jota suurimman valloittajakalifin nimen mukaan sanotaan »Omārin
moskeijaksi». Pian hävitettiin myös _Persian_ valtakunta, ja kohta
sen jälkeen arabialaiset ottivat haltuunsa _Egyptin_, edeten sieltä
pitkin _Pohjois-Afrikan_ rannikkoa aina Atlantin merelle saakka.
Konstantinopolia he ryhtyivät piirittämään, mutta käyttämällä
»kreikkalaista tulta», joka paloi vedessäkin, saatiin arabialaiset
karkotetuiksi, ja kaupunki pelastui. Mutta Pohjois-Afrikasta he
hyökkäsivät päällikkönsä _Tarik_in johtamina v. 711 Pyreneitten
niemimaahan, jossa laskivat länsigootit valtansa alle. Jatkoivatpa
he matkaansa Pyreneitten yli frankkienkin maahan, mutta siellä
heidät voitettiin _Poitiers_´n [puatje´] taistelussa v. 732, joten
Eurooppa pelastui islamin vallalta. — Sata vuotta arabialaisten
voittoretki oli kestänyt. Sinä aikana he olivat muodostaneet
valtakunnan, johon kuului maita kolmesta maanosasta ja joka oli
Aleksanteri Suurenkin valtakuntaa laajempi.
Voitetut kansat saivat pitää uskontonsa muualla paitsi Arabiassa, jossa
vierasta uskontoa ei sallittu. Mutta niiden tuli maksaa veroja
voittajalle. Kenraalikuvernöörit hallitsivat kalifin nimessä eri
maakuntia. Aluksi oli _Mekka_, tuo »pyhä kaupunki», arabialaisen
maailmanvallan pääkaupunki. Sitten otettiin pääkaupungiksi Syyrian
erämaan keitaalla sijaitseva _Damasko´s_, kunnes kalifit 8:nnen
vuosisadan keskivaiheilla muuttivat hoveineen _Bagdā´d_iin Tigriin
rannalle.
● =Valtakunnan hajoaminen (732–1000).= Arabialaisten maailmanvalta ei
tullut pitkälliseksi. Jo n. v. 750 Espanja irtausi itsenäiseasi
valtioksi, jota pääkaupunkinsa mukaan sanottiin _Córdoba_n
kalifikunnaksi. 10:nnellä vuosisadalla Egypti, Pohjois-Afrikka ja
Sisiilia muodostuivat eri kalifikunnaksi, jonka pääkaupunki oli _Kairo._
Aasiassakin syntyi eri valtioita. Niinpä _Persia_ irtaantui v:n 1000
paikkeilla. _Bagdad_in kalifikunta oli tällöin vähäinen jäännös
entisestä.
Mutta valtakunnan hajoamisen jälkeen kukoisti kauan arabialainen
sivistys, josta tuonnempana kerrotaan.