215 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan
ja parantaa hänet, saakoon 10 sekeliä (n. 170 g) hopeaa.
[Illustration:
_Kuva 23._ Kuningas Hammurapi saa lait auringonjumalalta.
]
218 §. Jos lääkäri leikkausveitsellään leikkaa toiselle syvän haavan ja
tappaa hänet, hakattakoon lääkäriltä kädet poikki.
229 §. Jos rakennusmestari rakentaa talon jollekulle eikä tee sitä
lujaksi, vaan talo, jonka hän on rakentanut, luhistuu ja surmaa isännän,
niin tapettakoon se rakennusmestari.
230 §. Jos talo luhistuessaan surmaa isännän pojan, niin tapettakoon
siltä rakennusmestarilta poika.
231 §. Jos se surmaa isännän orjan, antakoon rakennusmestari hänelle
toisen orjan sijaan.
Kuten yllä olevista esimerkeistä näkyy, olivat rangaistukset erittäin
kovia. Kuolemantuomio oli tavallinen pienestäkin rikoksesta. Se, joka
varasti tulipalon sattuessa, poltettiin. Jos vaimo syyttä suotta riiteli
miehensä kanssa, hänet hukutettiin. Usein syyllinen seivästettiin.
Tavallisia rangaistuksia olivat myös ruumiin silpomiset.
Hammurapin laeissa ei puhuta vain rikoksista ja niiden rankaisemisesta,
vaan niissä määrätään myös, miten maata on viljeltävä, miten kanavia
hoidettava, miten kauppaa käytävä jne. Kaikista näistä määräyksistä käy
selville, että sivistys Hammurapin aikoina oli sangen korkea.
Useimmiten eivät rikkaat maanomistajat itse viljelleet maitaan, vaan
heidän kartanonsa olivat pieninä palstoina vuokrattuina talonpojille,
jotka vuosittain maksoivat isännälle sovitun viljamäärän vuokramaksuna.
Vainioiden poikki juoksi kanava, jonka uoma oli korkeammalla kuin
ympäröivät pellot. Siitä vuokraaja sai juoksuttaa vettä omalle
palstalleen. Jokaisen talonpojan tuli huolehtia siitä, että aukko, josta
vesi laskettiin pellolle, pysyi tiiviinä. Tästä asiasta määrää
Hammurapin laki seuraavalla tavalla:
53 §. Jos joku leväperäisyydestä ei pidä kunnossa peltotoettaan, jos
sitten hänen tokeeseensa syntyy repeämä ja koko vainio joutuu veden
alle, niin se, jonka tokeeseen on syntynyt repeämä, korvatkoon laihon,
jonka hän on saattanut häviöön.
Varsinkin kaupan Hammurapin lait osoittavat olleen kehittyneen.
Huomaamme Babylonissa eläneen rikkaita pankkiireja, jotka lainasivat
tavaroita tai jaloja metalleja välikauppiaille korkoa vastaan.
Välikauppiaat tekivät sitten pitkiä karavaanimatkoja vieraisiin maihin
myyden tuomiaan tavaroita ja ostaen toisia sijaan.
Karavaanimatkoillaan kauppiaat veivät ulkomaille hienoja kankaita ja
mattoja sekä toivat vieraita tavaroita Intiasta ja Välimeren rannoilta
saakka. Tavaroita ei maksettu rahalla, kuten meidän aikoinamme, vaan
harjoitettiin _vaihtokauppaa_, s. o. tavarat vaihdettiin suorastaan
toisiin. Vähitellen ruvettiin kuitenkin käyttämään hopeata arvonmittana
ja kaupan välineenä; kauppiaalla oli karavaanimatkoillaan mukanaan
vaaka, jolla punnittiin se hopeamäärä, joka annettiin maksuksi
tavaroista, mutta leimattua rahaa ei vielä käytetty.
[Illustration:
_Kuva 24._ Bel-Marduk.
]
Niin tärkeä asema oli babylonialaisten kaupalla maailmassa, että muut
kansat saivat heiltä niin pituus- kuin painomitat. Babylonialaisten
pituusmitat, jotka oli lainattu ruumiinosista (syli, kyynärä, jalka,
tuuma jne.), olivat meilläkin käytännössä ennen metrijärjestelmää.
[Illustration:
_Kuva 25._ Aššur.
]
● =Uskonto.= Kaksoisjokien maassa asuvien seemiläisten uskonto oli
polyteistinen aivan kuin egyptiläisten. Täälläkin oli jokaisella
kaupungilla oma jumalansa, ja pääkaupungin jumala kohosi muita
mahtavammaksi. Tärkeä oli Babylonin suojelusjumala _Bēl-Marduk_ sekä
myöhempinä aikoina assyyrialaisten kansallisjumala _Aššur._ Kuten
Egyptissä palveltiin täälläkin sitä paitsi taivaankappaleita, ja aikojen
kuluessa tämä uskontomuoto tulikin tärkeimmäksi. _Aurinko, kuu_ ja
_tähdet_ olivat jumalallisia olentoja, jotka johtivat ihmisten
kohtaloita. Ajateltiinpa myöhemmin Bēl-Mardukiakin tähtijumalaksi.
● =Nuolenpääkirjoitus.= Jo vanhat sumerit osasivat kirjoittaa ja
babylonialaiset oppivat kirjoitustaidon heiltä. Kirjoitus oli alkuaan
kuvakirjoitusta, mutta jo varhaisina aikoina kirjoitusmerkit niin
suuresti muuttuivat, ettei niissä enää voinut erottaa alkuperäisiä
kuvia. Babylonialaisten maassa ei ollut kiviä, joihin kirjoitus olisi
kaiverrettu; eivät he myöskään osanneet valmistaa papyrusta. He
käyttivät sen tähden kirjoitusaineena savitauluja, joihin he
kolmitahkoisella lyijykynän tapaisella puikolla painoivat
kirjoitusmerkit. Puikon särmä jätti laattaan nuolenpään eli kiilan
muotoisen jäljen, jonka tähden tätä kirjoitusta sanotaan _nuolenpää_-
eli _kiilakirjoitukseksi_. Nuolenpääkirjoituksessa on sekaisin sana-,
tavu- ja äännemerkkejä aivan kuin hieroglyfikirjoituksessakin.
[Illustration:
_Kuva 26._ Nuolenpääkirjoitusta.
]
Nuolenpäälaattoja on säilynyt sadoin tuhansin, ja niistä käy ilmi, että
sumerit ja heidän jälkeensä babylonialaiset ovat harjoittaneet sekä
tieteitä että runoutta.
[Illustration:
_Kuva_ 27. Gilgameš.
]
□ Babylonialaiset olivat taitavia tähtien tutkijoita. Temppelien
torneista papit tarkastivat taivaan ilmiöitä ja tekivät monta
huomattavaa havaintoa. He luulivat, että maapallo oli avaruuden keskus
ja että maan ympäri kiersivät aurinko, kuu ja tähdet. He tunsivat viisi
kiertotähteä, jotka he pyhittivät pääjumalille, sekä koko joukon
kiintotähtiä. He jakoivat vuoden kuukausiin ja seitsenpäiväisiin
viik-koihin. Kukin viikon päivä oli pyhitetty määrätylle jumalalle:
sunnuntai auringolle, maanantai kuulle ja muut päivät kiertotähdille.
Meidänkin viikonpäiväimme nimet vastaavat vanhoja babylonialaisia nimiä.
He jakoivat vuorokauden 24 tuntiin sekä tunnit minuutteihin.
Babylonialaisten tähtitieteeseen liittyi myös paljon taikauskoa. Koska
aurinko, kuu ja kiertotähdet olivat jumalallisia olentoja, luultiin
niiden vaikuttavan ihmisten elämään. Riippuen siitä, missä asennossa
taivaankappaleet kulloinkin olivat toisiinsa, papit luulivat niistä
voivansa ennustaa ihmisten kohtaloita. Tällaista tähdistä ennustamista
sanotaan _astrologiaksi_, ja sekin levisi Babyloniasta muihin maihin;
harjoitettiinpa astrologiaa vielä parisataa vuotta sitten meilläkin, ja
taikauskoiset ihmiset pitävät vieläkin silmällä kuun vaiheita tai muita
taivaan ilmiöitä järjestäessään työnsä.
□ =Gilgameš-laulu.= Babylonialaiset kertoivat ennen eläneen kuuluisan
sankarin, nimeltään _Gilgameš_. Hänestä he sepittivät laulun, jossa
kerrotaan hänen ihmeellisistä vaiheistaan. Gilgameš oli suuri ja
voimakas kuningas, joka suoritti monta jaloa urotyötä. Hän tappoi muun
muassa jumalien setrilehdosta hirviön ja uskalsi kapinoida itse
jumaliakin vastaan. Kuuluisin hänen uroteoistaan oli hänen matkansa
lännen maihin. Kun nimittäin Gilgamešin paras ystävä, voimakas ja
urhoollinen _Endiku_ kuoli, sankari tuli ajatelleeksi, että sama kohtalo
kerran odotti häntä itseäänkin. Gilgameš pelkäsi kuitenkin kuolemaa ja
päätti hankkia itselleen kuolemattomuuden. Koska hän ei tiennyt, miten
hänen tuli menetellä päämääränsä saavuttamiseksi, hän lähti
tiedustelemaan _Utnapištim_-nimiseltä kantaisältään, miten tämä
aikoinaan oli saavuttanut iäisen elämän. Utnapištim oli ainoa ihminen,
jolle jumalat olivat suoneet kuolemattomuuden lahjan, mutta hän asui
kaukana lännen maissa.
Pelkäämättä Gilgameš lähti matkalle. Tiellä häntä kohtasivat monet
vaikeudet. Hänen oli taisteltava skorpioni-ihmisiä vastaan ja ajoittain
vaellettava pilkkoisessa pimeydessä, ja hän oli merihädässä kuoleman
vesillä. Kun Gilgameš vihdoin saapui perille, otti Utnapištim hänet
ystävällisesti vastaan, ja auliisti hän kertoi tulijalle, miten hänen
itsensä oli onnistunut saavuttaa kuolemattomuus:
»Suurten jumalien mieleen johtui vedenpaisumuksen aikaansaaminen. He
sanoivat minulle: ’Sinä Utnapištim, jumalien suosikki, rakenna nopeasti
arkki! Halveksi omaisuuttasi ja pelasta henkesi! Ota laivaasi
kaikenlaisia eläimiä!’ Minä rakensin arkin ja astuin siihen perheineni.
Illalla pimeyden haltijat laskivat rankkasateen valloilleen.
Taivaanrannalta nousi mustia pilviä, ukkonen jyrisi, suuret laivat
särkyivät, ja jumalat istuivat alla päin, suljetuin huulin ja itkivät.
Kuusi päivää ja yötä satoi lakkaamatta. Seitsemäntenä sade lakkasi, ja
meri tyyntyi. Päästin silloin kyyhkysen vapaaksi. Kyyhkynen lensi pois,
mutta palasi takaisin, sillä se ei löytänyt istumasijaa. Samoin teki
pääskynen. Silloin päästin korpin vapaaksi. Se lensi pois, huomasi
vesijättömaan, viipyi, nokki maata ja rääkyi eikä enää palannut. Nyt
astuin ulos arkista. Jumalat saapuivat luokseni, tekivät minut
kaltaiseksensa ja panivat minut asumaan kauas läntisiin maihin.»
Kuultuaan kertomuksen Gilgameš tiedusteli, miten hänkin saavuttaisi
kuolemattomuuden. Utnapištim ilmoitti tuntevansa ainoastaan yhden
keinon: Gilgamešin oli nukuttava yhtäjaksoisesti kuusi päivää ja
seitsemän yötä. Gilgameš vaipuikin pitkän matkan uuvuttamana uneen,
mutta hän heräsi kuitenkin ennen määräajan päättymistä. Tyhjin toimin
oli hänen palattava omaan maahansa.
Kun Gilgameš ei voinut saavuttaa kuolemattomuutta, heräsi hänessä halu
oppia tuntemaan, minkälaista elämää ihmiset kuoltuaan Manalassa
viettivät. Hänen rukouksistaan heltyneenä Manalan jumala avasi maan
pintaan aukon, josta Endiku ilmaantui hänelle kertomaan vainajien
elämästä. Ne, jotka olivat eläneet nuhteettomasti, oleskelivat
vilpoisten vetten rannoilla yhtyneinä omaisiinsa ja sukulaisiinsa. Mutta
ne, jotka olivat tehneet syntiä, viruivat rauhattomina ja nääntyneinä
pitkin teitä petojen raadeltavina.
Lopetettuaan kertomuksensa Endiku taas laskeutui maan alle, ja aukko
sulkeutui. Mutta Gilgameš hallitsi vielä monta vuotta viisaasti ja
hurskaasti valtakuntaansa.
● =Assyyria.= Kuuma ilmanala ja hedelmällinen maanlaatu veltostuttivat
vähitellen babylonialaisia, niin että he n. v. 700 eKr. joutuivat
voimakkaampien assyyrialaisten hallittaviksi. Assyyrialaiset, jotka
olivat omaksuneet babylonialaisten sivistyksen, olivat sotaista ja
urhoollista kansaa, ja he laskivat koko silloin tunnetun maailman
valtansa alle, muodostaen siten ensimmäisen suuren _maailmanvallan_.
Mahtavin Assyyrian hallitsijoista oli _Assurbanipal_ (ass.
Aššur-bāni-apli), jonka aikana Egyptikin kuului Assyyrian alusmaihin.
Hänen aikanaan Assyyrian pääkaupunki _Ninive_ (ass. Ninua) oli maailman
suurin ja rikkain kaupunki.
[Illustration:
_Kuva 28._ Assyyrian kuningas leijonanajossa.
]
[Illustration:
_Kuva 29._ Assyyrialainen piiritystorni.
]
□ Assyyrialaiset eivät olleet yhtä taitavia maanviljelijöitä ja
kauppiaita kuin babylonialaiset. Eivät he myöskään harjoittaneet yhtä
paljon tieteitä eivätkä sepittäneet sellaisia lauluja kuin nämä. Mutta
he kehittivät sotataitoa ruveten käyttämään hevosia ratsuina sekä
keksien piirityskoneita, kuten korkean puusta rakennetun
piiritystornin, joka työnnettiin pyörillä muurien edustalle, sekä
muurinsärkijän, ketjuilla telineestä riippuvan, päästä raudoitetun
hirren.
[Illustration:
_Kuva 30._ Assyyrialainen temppeli, ennalleen suunniteltuna.
]
Sotaretkillään Assyyrian kuninkaat osoittivat kuulumatonta julmuutta.
Kuta enemmän he teurastivat ihmisiä, sitä enemmän he kerskailivat.
Eräskin kuningas kaiverrutti, valloitettuaan kaupungin, seuraavat
sanat muistokiveen: »600 heidän soturiaan kaadoin aseilla, 3,000
vankia poltin tulessa; en jättänyt ketään eloon; kaupungin päämiehen
otin elävänä vangiksi. Heidän ruumiinsa kasasin röykkiöiksi; heidän
poikiaan ja tyttäriään poltin tulessa. Kaupungin päämieheltä nyljin
nahan, levitin sen muurille. Kaupungin ryöstin, hävitin, tulella
poltin.»
● =Uuden Babylonian valtakunta.= Assyyriankaan mahtavuus ei kestänyt
kauan. Parikymmentä vuotta Assurbanipalin kuoleman jälkeen eli n. v. 600
eKr. koko valtakunta hajosi. Silloin alkoi Babylonialle toinen suuruuden
aika. Kuningas _Nebukadnesar_ (bab. Nabū-kudurru-usur) laski valtansa
alle koko läntisen puoliskon Assurbanipalin valtakuntaa. Lisäksi hän
kaunisti Babylonin kaupunkia lukuisilla palatseilla ja temppeleillä.
Uuden Babylonian valtakunta oli vieläkin lyhytikäisempi kuin Assyyria.
Jo v. 539 persialaiset valloittivat sen.
□ Assyyrialaisten veltostuttua heidän valtakuntansa kukistui. Uuden
Babylonian hallitsija _Nebukadnesar_ laski sen valtansa alle. Sitten
Nebukadnesar teki monta muuta valloitusta; muun muassa hän valloitti
Jerusalemin, niinkuin raamatunhistoriassa kerrotaan. Suuren osan
hallitusaikaansa hän käytti kaunistaakseen valtakuntansa pääkaupunkia
_Babylonia_, joka oli rakennettu kahden puolen Eufrat jokea neliön
muotoon ja pinta-alaltaan oli kymmenen kertaa suurempi kuin Helsinki.
Herodotoksen tiedonantojen mukaan koko kaupunkia ympäröi tiilistä
rakennettu muuri, joka oli 25 metrin levyinen ja 100 metrin korkuinen.
Tämän muurin ympärillä oli vielä syvä vallihauta. »Itse kaupunki»,
Herodotos kertoo, »on täynnä kolmi- ja nelikerroksisia rakennuksia, ja
sen läpi risteilee suoria katuja. Keskelle kaupunkia on rakennettu
Bēl-Mardukin vaskiporttinen temppeli, joka on neliön muotoinen ja
kultakin sivulta kilometrin pituinen. Keskellä temppeliä on
neliskulmainen vahva torni, ja tämän tornin päällä on toinen kapeampi
torni ja taas toinen sen päällä, aina kahdeksaan torniin saakka.
Niihin johtavat portaat on tehty ulkopuolelta, ja nämä kiertävät
kaikkien tornien ympäri.»
Temppelien ja palatsien yhteydessä oli kuvapatsaita ja maalauksia.
Babylonialaiset kuvapatsaat ovat yhtä kaavamaisia kuin egyptiläiset,
mutta täällä olivat muodin vaatimukset toiset. Babylonialaiset
rakastivat voimaa, ja sen tähden he eivät taideteoksissaan esittäneet
solakoita ihmisiä, vaan hartevia, paksupohkeisia miehiä. Erittäin
taitavia he olivat kuvaamaan voimakkaita leijonia tai härkiä. (Katso
kuvia 27 ja 28!)