[Illustration:
_Kuva 9._ Ramses II:ta esittävä kuvapatsas.
]
● =Hallitsijat.= Viljavassa _Niili_n laaksossa sijaitseva Egypti oli
varhaisimpina aikoina jakautuneena moneen pieneen valtakuntaan. Mutta n.
vuonna 3000 eKr. _Mena_-niminen kuningas yhdisti koko maan yhdeksi
valtakunnaksi, jonka pääkaupungiksi tuli _Memfis_ (egypt. Menofre).
Memfiin hallitsijat olivat mahtavia miehiä. Alamaiset pitivät heitä
jumalien poikina ja kutsuivat heitä arvonimellä _farao_, joka merkitsee
»suuri talo», sillä kuninkaalla oli lukuisa hoviväki, joka eli hänen
palatsissaan. Faraon valta oli rajaton, niin että alamaisten henki ja
omaisuus olivat hänen vallassaan. Egyptin hallitsija oli siis _rajaton
yksinvaltias_ eli _despootti_.
Memfiin faraot ovat tulleet tunnetuiksi varsinkin
_pyramidi_-rakennuksistaan. Nämä ovat suunnattoman suuria kivestä
rakennettuja hautakammioita, jotka hallitsijat jo eläessään
rakennuttivat itselleen.
Suurten pyramidien läheisyydessä on jättiläiskokoinen kuvapatsas, joka
esittää ihmispäällä varustettua makaavaa leijonaa. Tämän suuren
_sfinksin_ sisässä on muutamia temppelikammioita.
[Illustration:
Egypti.
]
Aikojen kuluessa veltostuivat Memfiin faraot. Lopuksi he eivät enää
kyenneet pitämään valtakuntaansa koossa, vaan se hajosi moneen osaan. Se
pysyi sitten pirstoutuneena monta sataa vuotta, kunnes vihdoin _Teebe_n
(egypt. Nē) hallitsijat sen jälleen yhdistivät. Teeben faraot olivat
sotaisampia kuin Memfiin. Sotavaunuissa ajaen he johtivat joukkonsa
voitosta voittoon. He valloittivat etelässä olevan _Aitiopia_n, ja
idässä heidän valtakuntaansa kuului koko _Syyria_ Eufrat jokeen saakka.
Tunnetuin Teeben faraoista oli _Ramses II_ (egypt. Remssu), joka
hallitsi vuoden 1250 tienoissa eKr. Ramses ei ollut kuuluisa ainoastaan
sotilaana, vaan myös rauhan toimissa. Teeben suojelusjumalalle, joka oli
auttanut häntä kaikissa hänen yrityksissään, hän rakensi monta
_temppeliä_. Kuuluisin on se, joka sijaitsi pääkaupungissa.
Ramses II:n kuoltua Egyptin mahtavuus nopeasti aleni. Vuonna 525 eKr.
persialaiset vihdoin tekivät lopun maan itsenäisyydestä.
=Egyptin maa.= Egyptin maa ei ole pinta-alaltaan suurempi kuin Viipurin
lääni. Sen muodostaa kapea _Niilin_ laakso, joka on yhtä pitkä kuin
Suomi, mutta paikoitellen vain peninkulman tai parin levyinen. Niilin
suupuolen ympärillä maa leviää laajaksi vesiperäiseksi suistomaaksi eli
_deltaksi_. Koko Egypti on Niilin lahja. Maa olisi ympäröivän erämaan
kaltaista, ellei Niili joka vuosi tulvisi yli äyräittensä ja toisi
mukanaan hedelmällistä liejua, joka jää pelloille joen laskeutuessa
tavalliseen uomaansa. Tulva alkaa kesäpäivänseisauksen (kesäk. 21 p:n)
aikoihin; kolmen kuukauden kuluttua vesi on korkeimmillaan kattaen
laajoja aloja kummaltakin puolen jokea; ja taas kolme kuukautta
myöhemmin eli siis joulun tienoissa vesi on laskeutunut ennalleen. Ennen
seuraavaa tulvaa saadaan maasta kaksi satoa. Silloin erämaasta puhaltava
tuuli jo on peittänyt palmujen lehdet, pellot ja koko maan paksuun
hiekkatomuun. Näyttää siltä kuin Egypti olisi muuttumaisillaan
kellertäväksi hieta-aavikoksi. Juuri silloin tulva aikaa uudelleen.
[Illustration:
_Kuva 10._ Veden nostaminen säiliöstä vinttaamalla.
]
Tulvan aikana talonpoikain täytyi kastella niitä vainioita, joihin
tulvavesi ei ulottunut. Vielä tulvan jälkeenkin kasteleminen tuotti
paljon vaivaa, sillä Egyptissä voi olla vuosikymmeniä satamatta.
Kastelemisen helpottamiseksi rakennettiin jo ammoisina aikoina kanavia,
joihin Niilin vesi johdettiin; alemmista kanavista nostettiin vesi
vinttilaitoksilla ylempiin, ja siten saatiin kosteutta levitetyksi aina
autiomaan rajalle. Myöhemmin vesi Niilin tulviessa padottiin suureen
_Moiris_ järveen (egypt. Mruer), josta sitä kuivana aikana voitiin
juoksuttaa pelloille.
[Illustration:
_Kuva 11._ Egyptiläisten kylvönteko.
]
Kohta tulvan asetuttua maa kynnettiin härkäparin vetämällä raskaalla
puuauralla. Sitten kylvettiin siemen ja annettiin lammaslauman sotkea se
maahan. Kun vilja oli tuleentunut, leikattiin se sirpillä, koottiin
lyhteiksi ja kuljetettiin aasien selässä latoihin. Puiminen toimitettiin
lehmillä, jotka polkivat jyvät irti tähkäpäistä.
□ =Pyramidit.= Egyptin _faraot_ eli kuninkaat rakennuttivat
pääkaupunkinsa _Memfiin_ läheisyyteen itselleen suunnattoman suuria
hautakammioita eli pyramideja, joita on kaikkiaan n. 70. Ne ovat
neliskulmaisia, ylöspäin suippenevia kivisiä jättiläisrakennuksia.
Suurimman kaikista pyramideista rakennutti kuningas _Khūfu_. Se on n.
140 m. korkea eli kaksi kertaa niin korkea kuin Suurkirkko Helsingissä
torista mitattuna. Ja siihen on käytetty niin paljon kiviä, että niistä
voitaisiin rakentaa ympäri koko Suomen neljän metrin korkuinen ja puolen
metrin paksuinen muuri. Tarun mukaan tämän pyramidin rakentaminen kesti
30 vuotta, ja kuitenkin 100,000 henkeä oli sitä rakentamassa. Kivet
louhittiin vuoristosta ylempää Niilin itäpuolelta. Sieltä ne
kuljetettiin vartavasten rakennettua tietä Niilin rannalle, sitten
lautoilla jokea pitkin ja edelleen työmaalle, jossa ne suurilla
vipulaitoksilla kohotettiin paikalleen. Keskellä pyramidia on Khufun
hautakammio, johon pitkät käytävät johtavat. Kammiossa ja käytävissä
kivet on niin kiiltäviksi hiottu, että tulisoihdut heijastuvat niihin,
kun niitä kannetaan pyramidin läpi.
[Illustration:
_Kuva 12._ Khufun pyramidi ja suuri sfinksi.
]
□ =Ramses II.= Kuuluisin kaikista Egyptin faraoista oli _Ramses II_,
joka oli taitava ja uljas sotapäällikkö.
Egyptiläiset eivät mielellään palvelleet sotamiehinä, vaan he tahtoivat
harjoittaa rauhallisia elinkeinoja. Muuan egyptiläinen kirjuri kertoo
sotilasammatin rasituksista seuraavasti: »Sotamiehen sotapalvelus on
kovin vaivalloinen. Hänet suljetaan kasarmiin ja häntä lyödään
ruumiiseen, kasvoihin ja päähän. Kun hän on palvellut oppivuotensa,
kirjoitetaan hänet luetteloihin, ja hän saa kokea sodan vaivat ja
vaarat. Hänet komennetaan kauas Syyriaan; hänen täytyy kiivetä yli
kukkuloiden ja vuorten ja kantaa selässään ruokaa, leipää ja vettä,
kunnes niska jäykistyy niinkuin aasilla ja selkä on taittumaisillaan.
Hänen täytyy matkalla juoda haisevaa vettä ja tehdä vahtipalvelusta. Hän
marssii vihollista vastaan jäsenet hervoksissa pelosta. Vihdoin hän
sairastuu ja hänet lähetetään kotiin aasin selässä.» — Ramses
palkkasikin parhaasta päästä neekereitä ja muita ympäristön asukkaita
sotajoukkoonsa. Vain sotapäälliköt olivat egyptiläisiä.
Kerran Ramses lähti taistelemaan pohjoisesta hyökkääviä _heettiläisiä_
vastaan. Syyriassa sotajoukot tapasivat toisensa. Kun Ramses lähestyi
heettiläisten leiriä, saapui muutamia karkulaisia hänen luokseen
ilmoittamaan, että heettiläiset pelästyneinä muka olivat lähteneet
pakosalle egyptiläisten saapuessa. Mutta karkulaiset olivatkin
heettiläiskuninkaan lähettämiä, sillä hän tahtoi saattaa egyptiläiset
huolettomiksi. Kuultuaan karkulaisten sanoman Ramses kiiruhti muutamien
valiojoukkojen kanssa ajamaan heettiläisiä takaa. Mutta nämä olivatkin
asettuneet väijyksiin ja hyökkäsivät, Ramses kuninkaan saapuessa, esiin
piilostaan ja ympäröitsivät hänet. Useimmat egyptiläiset tapettiin,
mutta kuningas itse piti uljaasti puoliaan keskellä vihollisparvea,
kunnes pääjoukot ehtivät hänelle avuksi. Silloin heettiläisten vuoro oli
peräytyä. Kun vihdoin solmittiin rauha kuningasten kesken, suurempi osa
Syyriaa jäi Egyptin haltuun.
Päätettyään onnellisesti sotaretkensä Ramses II rakennutti pääkaupunkiin
_Teebe_en temppelin suojelusjumalansa _Ammon-Rē_n kunniaksi.
Temppeliportille johtaa kuja, joka on reunustettu _sfinkseillä_. Nämä
ovat leijonan ruumiilla ja ihmispäällä varustettuja patsaita. Itse
portin edessä on kaksi hoikkaa neliskulmaista pylvästä eli _obeliskia_.
Portin kummallakin puolen on leveät lipputangoilla varustetut tornit,
_pylonit_. Sen takana on esikartanoita ja vihdoin puolihämärät
temppelisalit. Rakennuksen keskellä on pilkkoisen pimeä huone, jossa on
laiva ja siinä kultainen jumalankuva.
Temppelin edusta on koristettu kivisillä kuvapatsailla ja seinät
maalauksilla. Kuvapatsaat esittävät jäykkinä istuvia ihmisiä, joilla
aina on katse suoraan eteenpäin kääntyneenä, polvet yhteen puristettuina
ja kädet lepäämässä polvien päällä. (Katso kuvaa 14!) Maalauksissa
kuvataan egyptiläiset pitkiksi ja solakoiksi. Heidän päänsä ja jalkansa
ovat sivulle päin käännetyt, mutta rinta on katsojaan päin. (Katso kuvia
11 ja 18!) Näistä kaavoista pidettiin niin ankarasti kiinni, että vain
harva taiteilija uskalsi niistä poiketa.
[Illustration:
_Kuva 13._ Kolme egyptiläistä jumalaa. (Osiris sekä hänen vaimonsa ja
poikansa.)
]
● =Uskonto.= Egyptiläiset eivät uskoneet yhteen ainoaan Jumalaan,
vaan palvelivat monia jumalia. Sellaista uskontoa sanotaan
_monijumalaisuudeksi_ eli _polyteismiksi_. Egyptiläiset uskoivat,
että taivaankappaleet olivat jumalia. Mahtavin oli _Rē_ eli auringon
jumala. Kullakin kaupungilla oli sitä paitsi oma suojelusjumalansa.
Pääkaupungin jumala oli muita mahtavampi. Kun Teebe oli tullut
pääkaupungiksi Memfiin jälkeen, sen suojelusjumala, _Ammon_ kohosi
suureen arvoon. Vihdoin egyptiläiset alkoivat pitää Re jumalaa ja
Ammonia samana olentona, jota he sanoivat nimellä _Ammon-Rē_. Hänen
rinnallaan oli kuitenkin koko joukko vähäarvoisempia jumalia.
[Illustration:
_Kuva 14._ Ammon.
]
Egyptiläiset uskoivat, että kukin jumala oli pyhittänyt itselleen
erityisen eläinlajin, jonka ruumiiseen hän saattoi asettua asumaan.
Niinpä oinas oli pyhitetty Ammonille, mutta Ren valitsema eläin oli
sontiainen. Taiteilijat kuvasivat useasti jumalat heidän
nimikkoeläintensä päällä varustetuiksi, ja hurskaat egyptiläiset
osoittivat näille eläimille jumalallista kunnioitusta. Suurimmassa
arvossa pidettiin _Ăpis_ härkää (egypt. Hapi), joka oli pyhitetty
_Osiris_ jumalalle, kuoleman valtakunnan haltijalle.
[Illustration:
_Kuva 15._ Apis-härkä.
]
Egyptiläiset uskoivat ihmissielun elävän senkin jälkeen, kun ruumis jo
oli kuollut. Yhä edelleen sielu käytti entistä ruumistaan asuinsijanaan;
jos siis ruumis mätäni, jäi sielu asuinsijaa vaille, ja sen täytyi
turvattomana harhailla paikasta toiseen. Sen tähden egyptiläiset
_palsamoivat_ vainajan ruumiin, ettei se pääsisi mätänemään, ja veivät
sen vasta sitten hautakammioon. Palsamoitua ihmisruumista sanotaan
_muumioksi_.
[Illustration:
_Kuva 16._ Palsamoiminen.
]
□ Egyptissä kullakin kaupungilla oli oma jumalansa. Mahtavin kaikista
jumalista oli _Ammon-Rē_, jolle Ramses II rakennutti suuren temppelin
pääkaupunkiinsa Teebeen. Paitsi jumalia egyptiläiset palvelivat myös
pyhiä eläimiä, kuten kissoja, koiria ja ibis-lintuja, joihin he luulivat
jumalien sijoittuneen. Tärkein kaikista pyhistä eläimistä oli _Apis_
härkä. Kreikkalainen historioitsija _Hērŏ´dotos_, joka itse kävi
Egyptissä, kirjoitti eläintenpalveluksesta seuraavalla tavalla: »Apis on
muutoin musta, mutta sillä on seuraavat merkit: otsassa kolmion
muotoinen valkea täplä, selässä ikäänkuin kotkan kuva, hännässä
kahdenlaatuisia karvoja, ja kielen alla kovakuoriaisen tapainen. Teeben
asukkaat pitävät krokotiilejä erittäin pyhinä. He elättävät erästä
erikoista krokotiiliä, joka on kesytetty; sen korviin he pistävät
lasisia ja kultaisia korvarenkaita sekä sen etujalkoihin käätyjä ja
antavat sille erityisiä ruokia ja uhrieläimiä. He vaalivat krokotiilejä
mitä parhaiten niiden eläessä ja laskevat ne kuoltua pyhiin hautoihin.
Niissä taloissa, joissa itsestään kuolee pyhä kissa, kaikki asujamet
ajavat kulmakarvansa, mutta missä kuolee koira, koko ruumiinsa ja
päänsä. Jos joku tappaa jonkin näistä eläimistä ja tekee sen tahallaan,
on rangaistus siitä kuolema; jos hän tekee sen vastoin tahtoaan, hän
kärsii sen rangaistuksen, jonka papit määräävät.»
[Illustration:
_Kuva 17._ Muumioarkun kansi.
]
Koska egyptiläiset uskoivat, että sielu asui ruumiissa vielä kuolemankin
jälkeen, heistä oli tärkeätä, että ruumis säilyi mätänemättä, niin ettei
sielun tarvinnut asunnon puutteessa surkastua. Sen tähden vainajan
ruumis _palsamoitiin_ kohta kuoleman jälkeen. Palsamoimisesta Herodotos
kertoo seuraavasti: »Palsamoitsijat tekevät terävällä kivellä
leikkauksen pitkin kupeita ja ottavat sieltä ulos kaikki sisälmykset ja
puhdistavat ne palmuviinillä ja survotuilla suitsutusaineilla. Kun he
sitten ovat täyttäneet vatsaontelon mirhamilla ja muilla
suitsutusaineilla, he jälleen ompelevat sen kiinni. Sen jälkeen he
asettavat ruumiin lipeäsuolaan ja säilyttävät sitä siinä 70 päivää.
Tämän jälkeen he pesevät vainajan, käärivät kokonaan ruumiin liinasta
leikattuihin kaistaleihin ja sivelevät sitä hiukan kumilla, jota
egyptiläiset enimmäkseen käyttävät liiman sijasta. Sitten he tekevät
ihmisen näköisen puisen kuvan, jonka jälkeen he siihen sulkevat
vainajan, ja sen tehtyään he panevat sen säilöön hautakammioon, asettaen
sen seisomaan pystyyn seinää vastaan.»
Hautakammion seinille maalattiin orjia ja käsityöläisiä, joiden tuli
palvella vainajaa. Määräpäivinä eloon jääneet omaiset toivat hänelle
hautakammioon hänen mieliruokiaan ja kaikenlaisia tarvikkeita, joita
luultiin hänen voivan vielä kuoltuaankin käyttää. Hautakammioon pantiin
hänen mukaansa myös kuoleman kirja. Siinä selitettiin, miten ihmisen
tuli toimia välttääkseen ne vaarat, jotka häntä kohtasivat kuoleman
jälkeen.
[Illustration:
_Kuva 18._ Vainaja Osiriin edessä.
]
Ajan pitkään ei ihmissielu kuitenkaan tyytynyt asumaan vainajien
kaupungissa palsamoidussa ruumiissa. Se alkoi kaivata jumalien luo ja
lähti pitkälle vaivalloiselle matkalle autuaiden asunnoille. Voitettuaan
käärmeet, skorpionit ja vaanivat pedot vainaja joutui »kahdenkertaisen
oikeuden» saliin suuren Osiriin eteen, joka istui valtaistuimellaan
valtikka toisessa kädessä ja rangaistuksen ruoska toisessa 42
kuolemantuomarin ympäröimänä. Vainaja astui ylhäisen jumalan eteen ja
sanoi: »Ylistetty ole sinä, suuri jumala, kahdenkertaisen totuuden
herra! Minä tulen sinun luoksesi katsomaan sinun ihanuuttasi! Olen
puhdas synneistä! En ole tehnyt sairaaksi; en ole itkettänyt; en ole
tappanut; en ole vienyt jumalien uhrileivoksia; en ole tehnyt
aviorikosta; en ole väärentänyt painomittoja; en ole tehnyt vääryyttä
orvoille; en ole estänyt Niiliä tulvimasta. Olen tehnyt jumalille
mieleen; olen isooville antanut leipää ja janooville vettä ja
alastomille vaatteita. Suojelkaa siis minua, te kuolemantuomarit; älkää
todistako minua vastaan suuren jumalan edessä! Sillä minulla on puhdas
suu ja puhtaat kädet!» Silloin Osiris määräsi vainajan sydämen
punnittavaksi totuuden vaa’alla, ja kirjurit merkitsivät painon tauluun.
Jos havaittiin vainajan valehdelleen, ajettiin hänet takaisin kolkkoon
hautakammioon. Mutta jos hänet huomattiin viattomaksi, pääsi hän
autuaiden kedoille ihanien puiden vilpoisaan varjoon ja kirkkaiden
purojen partaille. Taikka hän pääsi Ammon-Ren aurinkolaivassa joka päivä
purjehtimaan poikki taivaankannen idästä länteen.
[Illustration:
_Kuva 19._ Aurinkolaiva.
]
● =Hieroglyfikirjoitus.= Egyptissä pidettiin kirjoitustaitoa erittäin
suuressa arvossa. Ainoastaan papit ja »kirjurit» (virkamiehet) tunsivat
kirjoitusmerkit, joita sanotaan _hieroglyfeiksi_; kansanmiesten silmissä
ne olivat pyhiä taikakuvia. Hieroglyfikirjoituksilla koristettiin
temppelien ja hautakammioiden seinät. Egyptiläiset käyttivät myös erästä
paperintapaista kirjoitusainetta, jota he valmistivat _papyrus_
kaislasta.
Hieroglyfikirjoitus oli alkujansa _kuvakirjoitusta_. Niinpä jäniksen
kuva tarkoitti sanaa »jänis» egyptin kielellä. Koska kuitenkin on paljon
sellaisia sanoja, esim. »totuus» ja »hyvä», joita ei voi kuvalla
esittää, rupesivat egyptiläiset kullakin kuvalla merkitsemään määrättyä
tavua. Niinpä jäniksen kuva tuli merkitsemään tavua _un_. Näin sai
alkunsa _tavukirjoitus_. Joskus merkittiin kuvalla yhtä ainoata
äännettä. Hieroglyfikirjoitus ei kuitenkaan koskaan päässyt kehittymään
varsinaiseksi _äännekirjoitukseksi_, vaan käytettiin sekaisin sana-,
tavu- ja äännemerkkejä.
[Illustration:
_Kuva 20._ Egyptiläinen kirjuri.
]
Egyptiläisistä hieroglyfeistä ovat useat meikäläiset kirjainmerkit
kehittyneet. Niinpä pöllönkuvasta [Hieroglyphs] on kehittynyt ensin
[Hieroglyphs], sitten [Hieroglyphs], sen jälkeen [Hieroglyphs], ja kun
tämä merkki vihdoin käännettiin kyljelleen, oli meidän M kirjaimemme
valmis.
Kirjurit käyttivät kirjoitustaitoaan parhaasta päästä pöytäkirjojen,
veroluettelojen ja muiden asiakirjojen laatimiseen. Mutta papit
kirjoittivat rukouksia, virsiä ja maallisia runoja; olivatpa he sangen
pitkälle edistyneet monen tieteenkin harjoittamisessa.
Egyptiläiset olivat varsinkin eteviä tähtitieteen eli _astronomian_
tutkijoita. He osasivat laskea, että vuoteen sisältyi 365¼ päivää;
vuoden he jakoivat 12 kuukauteen. — He olivat myös lääkäreitä.
Palsamoidessaan he olivat oppineet tuntemaan ihmisruumiin rakenteen, ja
tauteja vastaan he käyttivät osittain yrteistä valmistettuja lääkkeitä,
osittain loitsuja, jotka olivat runomittaisia rukouksia.
[Illustration:
_Kuva 21._ Linnustusta.
]
● =Tavat.= Egyptiläiset talonpojat olivat köyhiä. Heidän maatilansa
olivat pieniä, ja kirjurit ahdistivat heitä kohtuuttomilla veroilla,
piesten heitä säälittä taikka silpoen heidän korvansa tai huulensa,
jolleivät he määräaikana kyenneet maksujansa suorittamaan. Sen sijaan
ylhäissäätyiset elivät ylellisyydessä huvitellen metsästysretkillä tai
pidoissa, joissa tarjottiin monenlaisia ruokia ja esitettiin soittoa ja
tanssia.
[Illustration:
_Kuva 22._ Egyptiläinen kantotuoli.
]