Olympon jumalat kaikin
he kerran, joutessaan,
kävit maata parantamaan.
Ja paljon he aikaansaikin!
He sanoilla filosofeeras
ja asiat abstraheeras,
kukin järjestelmiä laati,
lain voimaa niille vaati.
Huhu silloin oudon sanan
toi joukkoon jaloon:
On Hades, herra Manan,
ylös yöstään kömpinyt valoon;
hänet nähty on jossain siellä
puusauva kourassa tiellä.
Kun salien loukosta loukkoon
lens kauhunsanoma uus,
niin riitaisaan jumaljoukkoon
tuli hiljaisuus.
Ja jumalat pienet ja suuremmat
ne kysyen toisiinsa katsoivat.
Ja naisia pyörtyi nurin.
Oli tulossa vallankumous,
ylen kauhea rikkomus kurin!
Eip’ ihme, jos leimahti suuttumus,
jos yhteisten etujen puolustus
pian rohkaisutti mielet
ja ennenkaikkea kielet.
Tuli kaikille innostus yhteinen
ja he seiniltä aseita riipi
pois häätääksensä vieraan sen,
joka varkain maassa hiipi.
Oli kiirettä, tuhinaa, tohinaa kyllä,
mut pian oli sotisopa kaikkien yllä,
oli kiväärit kaikilla seljässään
eikä puuttunut konekiväärikään.
Lopuks naftaliiniarkusta siivet tuotiin
ja viimeiset rohkaisuryypyt juotiin.
Ja niin jumalurhot lensi ja juoks
pahan rauhanhäiritsijän luoks
— hänet löysivät illansuussa vasta
tienviereltä vaiti istumasta.
»Miks hiivit sa meidän maille?
Ulos! tai jäät päätäsi vaille.»
Ei pahasti säikkynyt outo mies,
vaan pauhaaville vastata ties:
— Te katsokaa miten yksin on
maan luonto kesänsä hetkin.
Te kai väistytte saleihin Olympon,
selin kääntyi ihmisetkin;
ei kukaan pilvien lentoa seuraa,
ei puhele keralla kukkain,
näe kukaan ei synnyttävää peuraa,
ei tappelua hukkain.
Te valtaanne vartioitte vain,
mut vallanalaiset unhottain.
Senverran tok’ ihmislapsia vaalitte
että suitsutuksia heiltä haalitte
mun nimeäni kiristyskeinona käyttäin.
Jos yhäti jatkuu se taktiikkanne,
Manan herra on vaaliva maailmanne
vähän toisellaisia tapoja näyttäin.
— Hän, joka on valtias vainajain,
hän yksinkö elämää rakasti vain?
Näin sanoen otti hän taskustaan
sen lakin, jota usein mainitaan,
ja kun hän sen päähänsä veti,
hän häipyi silmistä heti,
eikä kukaan tiedä, hän menikö pois
vai vieläkö maahan jäänyt ois.
Ei tiedetä. Zeuskaan kurkistaa
ei voi Manan taikahytyrän taa.
Joku vaivattu lie silti tuntenut
hänen lempeän äänensä rohkaisut.