Äiti, anna anteheksi
kolttoseni kirjavat,
jotka saivat suruiseksi
sydämesi sopukat.
Jumalilta, ihmisiltä
anteheksi pyydä en,
pyydänpähän yksin siltä,
jonk’ oon eessä syyllinen
siks’ ett’ annoit, tiettävästi,
kaiken anteeks eeltäpäin
— siit’ on pitkä jälkirästi
jäänyt aneltavaks näin.
Vastaisetkin anteheksi
anoen nyt antaos.
Eihän tiedä mitä keksi
vielä poikahulttios,
kun ne vielä veret soivat,
sydän levotonna lyö,
kun on vielä nyrkit oivat,
sappi sisuksia syö.