Ken hiihtäjä hankien harjalla lie?
Et tietää voi — kuka lienee.
Mihin johtaa eessäsi säihkyvä tie?
Et tiedä minne vienee.
Tuli maaliskuu, tuli aurinko luo.
On juopunut hiihtäjä tuo.
Ne nukkuvat alla hankien
sinipiiat ja Tapio-ukko,
yhä Metsolan portill’ on pakkasen
ja talven kireä lukko.
On äänetön hankien kirkkaus
ja taivaan holvien korkeus.
Mut hiihtäjä, missä sun mieles on?
Sitä, juur’ sitä ethän tiedä,
vain antanet johtaa auringon,
lumikenttien säihkyn viedä.
Sinä liu’ut itsesi luota pois
kuin verissäs ääretön aurinko ois.