Kotiintulo.
Kotiintuloa seuraavana aamuna auringon noustessa oli Amerikan rannikko
kadonnut näkyvistä. Laivaa ei näkynpt ilman rannalla, ja Delphin, joka
oli heikentänyt vauhtiansa, meni nyt huoleti Bermudas-saaria kohti.
Paluumatka ei ollut mistään merkillinen, ja kymmenen päivää siitä kun
Delphin oli lähtenyt Charlestonista, alkoi Irlannin rannikko siintää.
Kapteinin ja Jennyn välillä oli ystävyyss syntynyt, jonka vähimminkin
tarkkasilmäiset olivat ennakolta nähneet. Mitenkäpä Halliburtt
taisikaan osoittaa kiitollisuuttansa siitä alttiiksi-antauvaisuudesta
ja uskaliaisuudesta, minkä hänen pelastajansa oli osoittanut, muutoin
kuin saattamalla hänen onnellisimmaksi ihmiseksi maan päällä?
James Playfair ei malttanut odottaa siksikuin pääsisi Englannin
kulkuvesille, enuenkuin miss Jennylle ja hänen isällensä lausui ne
tunteet, jotka olivat vallanneet hänen sielunsa, ja jos saapi uskoa
Crockstonin sanoja, vastaanotti miss Jenny tämän tunnustuksen ilolla,
jota hän ei kokenutkaan salata.
Seuraus tästä oli, että jonkun ajan perästä tämän jälkeen melkoinen
ihmislauma oli kokoontunut Saint Mungon, Glasgowin vanhan tuomiokirkon
raskaiden holvien alla. Siellä nähtiin merimiehiä, kauppiaita,
tehtailijoita, virkamiehiä, niinpä kansaa kaikenlaista. Urhea Crockston
oli todistajana miss Jennylle, joka oli morsiameksi puettuna, ja tuo
kunnon mies itse välkkyi omenankarvaisessa hännystakissa kullatuilla
napeilla. Setä Vincent seisoi uljaana veljensä pojan vieressä.
Nyt vietettiin näetsen James P1ayfairin, kauppahuone Vincent Playfairin
ja Kumpp:n Glasgowissa yhdysmiehen, ja miss Jenny Halliburtin
Bostonista vihkiäisiä.
Juhlallisuus oli komea ja loistoisa. Jokainen tunsi Delphinin historian
ja arveli tämän nuoren kapteinin kyllä ansainneen semmoisen palkinnon
jalomielisestä teostansa. Itse oli hän ainoa joka katsoi tulleensa
ylenmäärin paikituksi.
Illalla piti setä Vincent loistavat pidot, ison illallisen ja tanssit,
ja jakoi rahoja Gordon-kadulle keräytyneelle ihmislaumalle. Tällä
muistettavalla illallisella näytti Crockston, joka muuten pysyi
asianomaisessa piirissänsä, ihmeteltävän hulmiuden.
Itsekukin oli onnellinen näissä häissä, mitkä omasta onnestaan, mitkä
toisten joten ei aina ole juhlamenoissa semmoisissa.
Myöhemmin illalla, vieraiden mentyä pois, James Playfair suuteli
setäänsä molemmille poskille ja sanoi:
-- No, kuinka teistä nyt on, setä?
-- Niin, kuinka sinusta itsestäsi on, James?
-- Oletteko tyytyväinen siihen verrattomaan lastiin, minkä olen tuonut
Delphinissä? kysyi kapteini Playfair, likistäen nuoren, uskaliaan
rouvansa rintaansa vasten.
-- Sen uskon hiivatin hyvästi -- vastasi tuo ammattiinsa tuiki
juurtunut kauppias. -- Pumpulin olen jo myönyt kolmensadan
viidenkahdeksatta prosentin voitolla.