laaja seurakunnallinen itsehallinto jyrkästi vastustaa (episkopaalisen)
valtiokirkonkin piispallisvaltaa, niin paljoa suppeampi kuin tämä
onkin siihen valtaan verraten, minkä katolilaiset tunnustavat
kirkkoruhtinaille kuuluvaksi. Erityisen kiihkeitä piispallisuuden
hylkääjiä olivat presbyteriläisten keskuudesta kehittyneet puritaanit,
joiden johtavana kynämiehenä juuri Milton työskenteli, Cromwellin
johtaessa heidän asevoimaansa. _Suom._
[9] Kreikankielen _episkopos_ (tähystäjä, katsastusmies). _Suom._
[10] Latinan _pastor_ (laiduntaja, paimen). _Suom._
[11] Kaifas.
[12] Paavi Bonifacius (_Dante_, "Helvetti", Eino Leinon käännös, XXIII,
XXIX).
[13] Tässä lähinnä tarkoitettua syrjästäkatsojan osaa ovat
englantilaiset sittemmin karvaasti katuneet -- syystä että Tanskan
nujertaminen Preussin ja Itävallan yhteisvoimilla toimitti Saksalle
Kielin kanavan rakentamismahdollisuuden. Että Ruskinin pahoittelema
suurten kansojen itsekkyyden paatumus on tänä päivänä jotensakin
ennallaan maailmassa, sen tajuaa elävästi jokainen kehittynyt
suomennoksen lukija. _Suom._
[14] Englannin kylmä suhtautuminen Yhdysvaltain kansalaissotaan, josta
se vain tavoitti kaupallista hyötyänsä, vaikutti paljon siihen
viivyttelyyn, jota ilmeni Yhdysvaltain kannan selviämisessä
maailmansodan alkuvuosina 1914-1916. _Suom._
[15] Brittien kaupallisen itsenäisyyden nimessä antoi Englannin
hallitus asevoimin myydä oopiumia Kiinassa sen jälkeen kun Kiina itse
kielsi tämän myrkyn myynnin ja käyttämisen, koska se tuhosi miljoonia
ihmishenkiä. _Suom._
[16] Katsokaa äsken julkaistua mietintöä, jonka lääkintähallitus on
toimittanut valtioneuvostolle. Sen esipuheessa on huomautuksia, jotka
luullakseni aiheuttavat jonkun verran kohua keskuudessamme;
sallittakoon minun panna merkille niiden perusteella pari seikkaa:
Maakysymyksestä on nykyään liikkeellä kaksi väittämää, molemmat vääriä.
Toinen niistä selittää, että taivaallisen lain mukaan on aina ollut ja
täytyy edelleen olla määräluku perinnäisesti pyhiä henkilöitä, joille
maailman maa, ilma ja vesi kuuluvat yksityisomaisuutena; sitä maata,
ilmaa ja vettä nämä henkilöt saavat sallia muun ihmiskunnan käyttää
tarpeikseen tai kieltää käyttämästä aivan miten he vain näkevät
otolliseksi. Tätä väittämää ei enää voi kauvaakaan puolustaa.
Vastakkaisena väittämänä on, että maailman jakaminen maailman laumaväen
kesken heti korottaisi tämän laumaväen pyhiksi vallassäätyläisiksi;
että rakennuksia kohoaisi silloin itsestään ja vilja kasvaisi
valmiisti; ja että jokainen saisi elellyksi tekemättä mitään työtä
elannokseen. Tämäkin väittämä havaittaisiin käytännössä peräti
pätemättömäksi.
Tarvitaan kuitenkin muutamia jyrkkälaatuisia kokeita, ja jyrkempiä
kompastuksia, tänäkin magnesiumvaloisena aikakautena, ennen kuin
toiselle kannalle asettuneet yleiseen vakautuvat siitä, että mikään
laki miltään alalta -- kaikkein vähimmin maata koskeva, joko sen
hallussapitämiseksi tai jakamiseksi, korkeasta tai huokeasta
korvauksesta vuokraamiseksi laadittuna -- ei lopun lopuksi tuottaisi
vähintäkään hyötyä kansan paljoudelle niin kauvan kuin yleinen elämisen
ja elannonsaannin pyrkimys pysyy pelkkänä raakamaisena kiistakilpana.
Se pyrkimys omaksuu periaatteettomassa kansakunnassa milloin minkin
tuhoisan muodon, mitä hyvänsä lakeja laadittaneenkin sitä varten.
Olisi esimerkiksi varsin terveellinen laki Englannille, jos se
voitaisiin saattaa voimaan, että tuloille määrättäisiin ylittämättömät
rajat luokkien mukaan; ja että kunkin aatelismiehen tulot maksaisi
hänelle kansa määräpalkkana tai -eläkkeenä, sen sijaan että hän
mielivaltaisesti pusertaa ne vaihtelevana eränä tilustensa
vuokraajilta. Mutta jos saisitte sellaisen lain hyväksytyksi huomenna,
ja jos -- kuten siitä edelleen johtuisi välttämättömyydeksi --
vakauttaisitte noiden määrätulojen arvon säätämällä jonkun painomäärän
puhtaita vehnäjauhoja lailliseksi maksuvälineeksi, joka vastaisi
nimettyä rahaerää, niin ei kuluisi kahtatoista kuukauttakaan, kun jo
toinen maksukanta olisi hiljaisesti levinnyt käytäntöön ja kasautuvan
varallisuuden voima jälleen päässyt ilmenemään jonkun muun tarvikkeen
tai kuvitellun vastikemerkin varassa. Kieltäkää ihmisiä ostamasta
toistensa henkiä kultarahoilla, niin he ostavat simpukankuorilla tai
kivitauluilla. On vain yksi parannus yleiselle puutteenalaisuudelle --
ja se on yleinen kasvatustyö, suunnattuna kypsyttämään ihmisiä
ajattelevaisiksi, armeliaiksi ja oikeamielisiksi. Onhan kyllä
ajateltavissa moniakin lakeja, jotka vähitellen parantaisivat ja
voimistuttaisivat kansallista luonnonlaatua; mutta enimmäkseen ne ovat
sellaisia, että kansallisen luonnonlaadun pitäisi jo paljon parantua
ennen kuin se niitä sietäisi. Kansakuntaa saattaa nuoruudessaan autella
laeilla niinkuin heikkoa lasta selkätu'illa, mutta vanhana se ei voi
sillä keinoin suoristaa köyristynyttä selkärankaansa.
Ja sitäpaitsi -- maanomistus-pulma on pahimmillaankin
sivuasia; jaettakoon maapallo miten hyvänsä, pääkysymykseksi jää
järkkymättömästi: Kenen on sitä muokattava? Keiden meistä, lyhyeen
sanoen, pitää muiden hyväksi suorittaa kova ja likainen työ -- ja millä
palkalla? Kutka saavat mieluisan ja siistin työn, ja millä palkalla?
Kutka jäävät työjärjestyksen ulkopuolelle, ja mitä maksetaan heille? Ja
näihin seikkoihin liittyy omituisia siveellisiä ja uskonnollisia
kysymyksiä. Missä mitassa on laillista imeä osa sielua hyvin monista
henkilöistä näiden henkisten otoksien panemiseksi kokoon ja yhden hyvin
kauniin tai ihanteellisen sielun tekemiseksi niistä? Jos tässä olisi
kysymys pelkästä verestä eikä henkisyydestä, ja jos se siirto
voitaisiin täydesti tehdä (kuten jo on lapsille tehtykin), -- niin että
olisi mahdollista tehdä yhdestä henkilöstä siniverisempi herrasmies
ottamalla määräerät verta laumaväen ryhmän käsivarsista ja
sijoittamalla sen kaiken häneen, -- niin sellainen homma tietenkin
hoideltaisiin; mutta salaisesti, arvatakseni. Mutta nyt -- koska
heruttelemme aivovoimaa ja sielunelämää emmekä näkyväistä verta -- sitä
saa tapahtua aivan avoimesti, ja me elämme, me herrasmiehet,
herkullisimmasta saaliista, kärppien tavoin: me pidämme joukon moukkia
kaivamassa ja ojittamassa ja yleensä tylsistymässä, jotta ilmaiseksi
ravittuina saamme itsellemme kaiken ajattelu- ja tunne-elämän.
Onhan tosin tälläkin järjestelmällä puolensa. Jalosukuinen ja hienosti
kasvatettu englantilainen, ranskalainen, itävaltalainen tai
italialainen herrasmies (ja vielä verremmin vallasnainen) on suuri
tuote; parempi luomus kuin enimmät kuvanveistokset, ollen kauniisti
värikäs kuten soreamuotoinenkin, ja lisänään koko henkevyys; uhkea
katseltava, ihmeellinen puhuteltava; eikä sitä voi saada -- sen
paremmin kuin pyramidia tai kirkkoakaan -- ilman runsasta
elämänavustusten uhraamista. Ja parempaa kenties on rakentaa kaunis
ihmisolento kuin kaunis temppeli tai torni; ja ihastuttavampaa kohottaa
kunnioittava katseemme paljon yläpuolellamme olevaan elolliseen kuin
muuriin; mutta sen kauniin ihmisolennon on vain vastavuoroon täytettävä
erinäisiä velvollisuuksia -- elävän vartiotornin ja vallituksen
velvollisuuksia --, joista jälempänä tulee puhetta. _Tekijä_.
[17] Varsinkin vedonlyönnillä, joka Englannissa on kehittynyt
suunnattomaksi villitykseksi hevoskilpailujen yhteydessä. _Suom._
[18] Näiden on esim. tarkoin kellonmäärin noudatettava kunkin
satamapaikan nousu- ja laskuveden ennakolta laskettuja vaiheita.
_Suom._
[19] 75 penniä runsaista 50,000 markasta.
[20] En tiedä mitä tämä merkitsee. Tuo sanamuoto tuntuu vain
omituiselta yhteensattumalta erään lauselman kanssa, jonka jotkut
meistä ehkä muistavat. Saattaa olla hyvä tallettaa tämän
sanomalehti-selostuksen ohelle toinen leikkele, _Morning
Post_-lehdestä; päiväys on jokseenkin samanaikainen -- perjantai,
maaliskuun 10. p. 1865: -- "Mme. C:n _salons_, joiden valtiatar
hoiteli emännyyttä taitavasti sovittautuvalla luontevuudella ja
hienosävyisyydellä, olivat täpösen täynnä ruhtinaita, herttuoita,
markiiseja ja kreivejä -- _miesseura_ tosiaan samaa, jota näkee
ruhtinatar Metternichin ja madame Drouyn de Lhuysin illanvietoissa.
Joitakuita englantilaisia päärejä ja parlamentin jäseniä oli
saapuvilla, tuntuen suuresti nauttivan eloisasta ja huikaisevan
arastelemattomasta nähtävästä. Toisessa huonekerrassa olivat
illallispöydät sälytetyt kaikilla vuodenajan herkuilla. Jotta
lukijanne saisivat hiukan käsitystä pariisilaisen elämäniloisen piirin
hienostuneesta aterioimisesta, jäljennän ruokalistan, jonka mukaan
illallinen tarjottiin kaikille kahdellesadalle vieraalle istualla
kello neljältä. Erikoista yquemiä, johannisbergeriä, laffittea,
tokaijia ja samppanjan valiolajeja tuotiin säästelemättömästi kaiken
aamua. Illallisen jälkeen elpyi jälleen tanssiminen uudella innolla,
päättäjäisinään _chaine diabolique_ [paholaiskarkelo] ja _cancan
d'enfer_ [helvetinleiskuna. -- _Suom._] kello seitsemältä aamulla.
Ruokalista oli tällainen: 'Consommé de volaille à la Bagration; 16
hors-d'oeuvres variés. Bouchées à la Talleyrand. Saumons froids, sauce
Ravigote. Filets de boeuf en Bellevue, timbales milanaises chaudfroid
de gibier. Dindes truffées. Patés de foies gras, buissons d'écrevisses,
salades vénétiennes, gelées blanches aux fruits, gateaux mancini,
parisiens et parisiennes. Fromages glacés. Ananas. Dessert.'" _Tekijä_.
[21] Minua ilahduttaa kaikesta sydämestäni sellaisen sanomalehden kuin
_Pall Mali Gazetten_ perustaminen, sillä julkisen sanan mahti saattaa
oppineiden, riippumattomassa asemassa olevien ja rehellisin aikein
toimivien miesten käsissä sukeutua siksi kaikeksi, mitä sen on tähän
asti turhaan kerskattu olevan. Sen julkaisija suo minulle sentähden
varmaankin anteeksi, kun juuri kunnioituksesta lehteä kohtaan en jätä
muistuttamatta kolmannen numeron 5. sivulla julkaistusta
kirjoituksesta, joka oli jokaisessa sanassaan väärä, niin kiivaan väärä
kuin voikin tulla ainoastaan rehelliseltä mieheltä, joka on
lähtökohdakseen saanut ajatus-erheen ja seurauksista häilymättä
kehittelee sitä tunnollisesti. Sen loppupuolella oli tämä
merkillepantava lause:
"Hädän karvas leipä, ja hädän vesi -- niin, ja hädän makuusijat ja
peitteet -- ovat ihan äärimmäinen suosio, minkä laki saisi antaa
_kulkijamille pelkkinä kuljeksijoina_." Minä vain asetan
vertauskohdaksi tälle Englannin sivistyneistön mielialan ilmaukselle
v:lta 1865 osan sitä sanomaa, jonka julistamisessa oman aikansa
herrasmiehille Jesajan piti korottaa äänensä kuin sotatorvi: "Riidaksi
ja toraksi te paaston käytätte, ja puristetun nyrkin lyömiseksi. Eikö
se ole paasto, johon Minä mielistyn, kun leipäsi nälkäiselle taitat ja
kurjat _kulkijat_ [reunamuistutus: 'hätääkärsivät'] kotiisi saatat." Se
aatoshairahdus, johon kirjoittaja oli kyhäyksensä alkuosassa eksynyt,
kuului näin: "Sekoittaa vaivais-avustusten jakelijan tehtävät jonkun
armeliaisuuslaitoksen toimihenkilön menettelytapoihin on suuri ja
turmiollinen erehdys." Tämä lause on niin täsmälleen ja perinjuurin
väärä, että sen sisältö on mielessämme käännettävä näin toisin
kuuluvaksi ennen kuin voimme selvitellä mitään kansallishädässämme
ilmenevää pulmaa: "Kaiken köyhäinhoitoa koskevan lainsäädännön
perustuksena on todettava, että vaivais-avustusten jakelijat ovat
kansakunnan almunantajia, joiden tulee suoda antejansa sikäli paljoa
suuremmalla ja suoraluontoisemmalla sydämellisyydellä ja
avokätisyydellä, kuin yksityiselle armeliaisuudelle on mahdollista,
mikäli yhteinen kansallinen ymmärryskin ja voima voidaan olettaa
yksityisen henkilön avustustoiminnan edellytyksiä suuremmiksi."
_Tekijä_.
[22] Englannin korkeimman aatelin arvotamineihin kuuluukin todellinen
päässäpidettävä kruunu. _Suom._
[23] Italiaan pistävä kulmake Italiaan joutunutta aluetta. _Suom._