[8] Etenkin presbyteriläisten -- yhäti suuri kirkkokunta Englannissa --

laaja seurakunnallinen itsehallinto jyrkästi vastustaa (episkopaalisen)

valtiokirkonkin piispallisvaltaa, niin paljoa suppeampi kuin tämä

onkin siihen valtaan verraten, minkä katolilaiset tunnustavat

kirkkoruhtinaille kuuluvaksi. Erityisen kiihkeitä piispallisuuden

hylkääjiä olivat presbyteriläisten keskuudesta kehittyneet puritaanit,

joiden johtavana kynämiehenä juuri Milton työskenteli, Cromwellin

johtaessa heidän asevoimaansa. _Suom._

[9] Kreikankielen _episkopos_ (tähystäjä, katsastusmies). _Suom._

[10] Latinan _pastor_ (laiduntaja, paimen). _Suom._

[11] Kaifas.

[12] Paavi Bonifacius (_Dante_, "Helvetti", Eino Leinon käännös, XXIII,

XXIX).

[13] Tässä lähinnä tarkoitettua syrjästäkatsojan osaa ovat

englantilaiset sittemmin karvaasti katuneet -- syystä että Tanskan

nujertaminen Preussin ja Itävallan yhteisvoimilla toimitti Saksalle

Kielin kanavan rakentamismahdollisuuden. Että Ruskinin pahoittelema

suurten kansojen itsekkyyden paatumus on tänä päivänä jotensakin

ennallaan maailmassa, sen tajuaa elävästi jokainen kehittynyt

suomennoksen lukija. _Suom._

[14] Englannin kylmä suhtautuminen Yhdysvaltain kansalaissotaan, josta

se vain tavoitti kaupallista hyötyänsä, vaikutti paljon siihen

viivyttelyyn, jota ilmeni Yhdysvaltain kannan selviämisessä

maailmansodan alkuvuosina 1914-1916. _Suom._

[15] Brittien kaupallisen itsenäisyyden nimessä antoi Englannin

hallitus asevoimin myydä oopiumia Kiinassa sen jälkeen kun Kiina itse

kielsi tämän myrkyn myynnin ja käyttämisen, koska se tuhosi miljoonia

ihmishenkiä. _Suom._

[16] Katsokaa äsken julkaistua mietintöä, jonka lääkintähallitus on

toimittanut valtioneuvostolle. Sen esipuheessa on huomautuksia, jotka

luullakseni aiheuttavat jonkun verran kohua keskuudessamme;

sallittakoon minun panna merkille niiden perusteella pari seikkaa:

Maakysymyksestä on nykyään liikkeellä kaksi väittämää, molemmat vääriä.

Toinen niistä selittää, että taivaallisen lain mukaan on aina ollut ja

täytyy edelleen olla määräluku perinnäisesti pyhiä henkilöitä, joille

maailman maa, ilma ja vesi kuuluvat yksityisomaisuutena; sitä maata,

ilmaa ja vettä nämä henkilöt saavat sallia muun ihmiskunnan käyttää

tarpeikseen tai kieltää käyttämästä aivan miten he vain näkevät

otolliseksi. Tätä väittämää ei enää voi kauvaakaan puolustaa.

Vastakkaisena väittämänä on, että maailman jakaminen maailman laumaväen

kesken heti korottaisi tämän laumaväen pyhiksi vallassäätyläisiksi;

että rakennuksia kohoaisi silloin itsestään ja vilja kasvaisi

valmiisti; ja että jokainen saisi elellyksi tekemättä mitään työtä

elannokseen. Tämäkin väittämä havaittaisiin käytännössä peräti

pätemättömäksi.

Tarvitaan kuitenkin muutamia jyrkkälaatuisia kokeita, ja jyrkempiä

kompastuksia, tänäkin magnesiumvaloisena aikakautena, ennen kuin

toiselle kannalle asettuneet yleiseen vakautuvat siitä, että mikään

laki miltään alalta -- kaikkein vähimmin maata koskeva, joko sen

hallussapitämiseksi tai jakamiseksi, korkeasta tai huokeasta

korvauksesta vuokraamiseksi laadittuna -- ei lopun lopuksi tuottaisi

vähintäkään hyötyä kansan paljoudelle niin kauvan kuin yleinen elämisen

ja elannonsaannin pyrkimys pysyy pelkkänä raakamaisena kiistakilpana.

Se pyrkimys omaksuu periaatteettomassa kansakunnassa milloin minkin

tuhoisan muodon, mitä hyvänsä lakeja laadittaneenkin sitä varten.

Olisi esimerkiksi varsin terveellinen laki Englannille, jos se

voitaisiin saattaa voimaan, että tuloille määrättäisiin ylittämättömät

rajat luokkien mukaan; ja että kunkin aatelismiehen tulot maksaisi

hänelle kansa määräpalkkana tai -eläkkeenä, sen sijaan että hän

mielivaltaisesti pusertaa ne vaihtelevana eränä tilustensa

vuokraajilta. Mutta jos saisitte sellaisen lain hyväksytyksi huomenna,

ja jos -- kuten siitä edelleen johtuisi välttämättömyydeksi --

vakauttaisitte noiden määrätulojen arvon säätämällä jonkun painomäärän

puhtaita vehnäjauhoja lailliseksi maksuvälineeksi, joka vastaisi

nimettyä rahaerää, niin ei kuluisi kahtatoista kuukauttakaan, kun jo

toinen maksukanta olisi hiljaisesti levinnyt käytäntöön ja kasautuvan

varallisuuden voima jälleen päässyt ilmenemään jonkun muun tarvikkeen

tai kuvitellun vastikemerkin varassa. Kieltäkää ihmisiä ostamasta

toistensa henkiä kultarahoilla, niin he ostavat simpukankuorilla tai

kivitauluilla. On vain yksi parannus yleiselle puutteenalaisuudelle --

ja se on yleinen kasvatustyö, suunnattuna kypsyttämään ihmisiä

ajattelevaisiksi, armeliaiksi ja oikeamielisiksi. Onhan kyllä

ajateltavissa moniakin lakeja, jotka vähitellen parantaisivat ja

voimistuttaisivat kansallista luonnonlaatua; mutta enimmäkseen ne ovat

sellaisia, että kansallisen luonnonlaadun pitäisi jo paljon parantua

ennen kuin se niitä sietäisi. Kansakuntaa saattaa nuoruudessaan autella

laeilla niinkuin heikkoa lasta selkätu'illa, mutta vanhana se ei voi

sillä keinoin suoristaa köyristynyttä selkärankaansa.

Ja sitäpaitsi -- maanomistus-pulma on pahimmillaankin

sivuasia; jaettakoon maapallo miten hyvänsä, pääkysymykseksi jää

järkkymättömästi: Kenen on sitä muokattava? Keiden meistä, lyhyeen

sanoen, pitää muiden hyväksi suorittaa kova ja likainen työ -- ja millä

palkalla? Kutka saavat mieluisan ja siistin työn, ja millä palkalla?

Kutka jäävät työjärjestyksen ulkopuolelle, ja mitä maksetaan heille? Ja

näihin seikkoihin liittyy omituisia siveellisiä ja uskonnollisia

kysymyksiä. Missä mitassa on laillista imeä osa sielua hyvin monista

henkilöistä näiden henkisten otoksien panemiseksi kokoon ja yhden hyvin

kauniin tai ihanteellisen sielun tekemiseksi niistä? Jos tässä olisi

kysymys pelkästä verestä eikä henkisyydestä, ja jos se siirto

voitaisiin täydesti tehdä (kuten jo on lapsille tehtykin), -- niin että

olisi mahdollista tehdä yhdestä henkilöstä siniverisempi herrasmies

ottamalla määräerät verta laumaväen ryhmän käsivarsista ja

sijoittamalla sen kaiken häneen, -- niin sellainen homma tietenkin

hoideltaisiin; mutta salaisesti, arvatakseni. Mutta nyt -- koska

heruttelemme aivovoimaa ja sielunelämää emmekä näkyväistä verta -- sitä

saa tapahtua aivan avoimesti, ja me elämme, me herrasmiehet,

herkullisimmasta saaliista, kärppien tavoin: me pidämme joukon moukkia

kaivamassa ja ojittamassa ja yleensä tylsistymässä, jotta ilmaiseksi

ravittuina saamme itsellemme kaiken ajattelu- ja tunne-elämän.

Onhan tosin tälläkin järjestelmällä puolensa. Jalosukuinen ja hienosti

kasvatettu englantilainen, ranskalainen, itävaltalainen tai

italialainen herrasmies (ja vielä verremmin vallasnainen) on suuri

tuote; parempi luomus kuin enimmät kuvanveistokset, ollen kauniisti

värikäs kuten soreamuotoinenkin, ja lisänään koko henkevyys; uhkea

katseltava, ihmeellinen puhuteltava; eikä sitä voi saada -- sen

paremmin kuin pyramidia tai kirkkoakaan -- ilman runsasta

elämänavustusten uhraamista. Ja parempaa kenties on rakentaa kaunis

ihmisolento kuin kaunis temppeli tai torni; ja ihastuttavampaa kohottaa

kunnioittava katseemme paljon yläpuolellamme olevaan elolliseen kuin

muuriin; mutta sen kauniin ihmisolennon on vain vastavuoroon täytettävä

erinäisiä velvollisuuksia -- elävän vartiotornin ja vallituksen

velvollisuuksia --, joista jälempänä tulee puhetta. _Tekijä_.

[17] Varsinkin vedonlyönnillä, joka Englannissa on kehittynyt

suunnattomaksi villitykseksi hevoskilpailujen yhteydessä. _Suom._

[18] Näiden on esim. tarkoin kellonmäärin noudatettava kunkin

satamapaikan nousu- ja laskuveden ennakolta laskettuja vaiheita.

_Suom._

[19] 75 penniä runsaista 50,000 markasta.

[20] En tiedä mitä tämä merkitsee. Tuo sanamuoto tuntuu vain

omituiselta yhteensattumalta erään lauselman kanssa, jonka jotkut

meistä ehkä muistavat. Saattaa olla hyvä tallettaa tämän

sanomalehti-selostuksen ohelle toinen leikkele, _Morning

Post_-lehdestä; päiväys on jokseenkin samanaikainen -- perjantai,

maaliskuun 10. p. 1865: -- "Mme. C:n _salons_, joiden valtiatar

hoiteli emännyyttä taitavasti sovittautuvalla luontevuudella ja

hienosävyisyydellä, olivat täpösen täynnä ruhtinaita, herttuoita,

markiiseja ja kreivejä -- _miesseura_ tosiaan samaa, jota näkee

ruhtinatar Metternichin ja madame Drouyn de Lhuysin illanvietoissa.

Joitakuita englantilaisia päärejä ja parlamentin jäseniä oli

saapuvilla, tuntuen suuresti nauttivan eloisasta ja huikaisevan

arastelemattomasta nähtävästä. Toisessa huonekerrassa olivat

illallispöydät sälytetyt kaikilla vuodenajan herkuilla. Jotta

lukijanne saisivat hiukan käsitystä pariisilaisen elämäniloisen piirin

hienostuneesta aterioimisesta, jäljennän ruokalistan, jonka mukaan

illallinen tarjottiin kaikille kahdellesadalle vieraalle istualla

kello neljältä. Erikoista yquemiä, johannisbergeriä, laffittea,

tokaijia ja samppanjan valiolajeja tuotiin säästelemättömästi kaiken

aamua. Illallisen jälkeen elpyi jälleen tanssiminen uudella innolla,

päättäjäisinään _chaine diabolique_ [paholaiskarkelo] ja _cancan

d'enfer_ [helvetinleiskuna. -- _Suom._] kello seitsemältä aamulla.

Ruokalista oli tällainen: 'Consommé de volaille à la Bagration; 16

hors-d'oeuvres variés. Bouchées à la Talleyrand. Saumons froids, sauce

Ravigote. Filets de boeuf en Bellevue, timbales milanaises chaudfroid

de gibier. Dindes truffées. Patés de foies gras, buissons d'écrevisses,

salades vénétiennes, gelées blanches aux fruits, gateaux mancini,

parisiens et parisiennes. Fromages glacés. Ananas. Dessert.'" _Tekijä_.

[21] Minua ilahduttaa kaikesta sydämestäni sellaisen sanomalehden kuin

_Pall Mali Gazetten_ perustaminen, sillä julkisen sanan mahti saattaa

oppineiden, riippumattomassa asemassa olevien ja rehellisin aikein

toimivien miesten käsissä sukeutua siksi kaikeksi, mitä sen on tähän

asti turhaan kerskattu olevan. Sen julkaisija suo minulle sentähden

varmaankin anteeksi, kun juuri kunnioituksesta lehteä kohtaan en jätä

muistuttamatta kolmannen numeron 5. sivulla julkaistusta

kirjoituksesta, joka oli jokaisessa sanassaan väärä, niin kiivaan väärä

kuin voikin tulla ainoastaan rehelliseltä mieheltä, joka on

lähtökohdakseen saanut ajatus-erheen ja seurauksista häilymättä

kehittelee sitä tunnollisesti. Sen loppupuolella oli tämä

merkillepantava lause:

"Hädän karvas leipä, ja hädän vesi -- niin, ja hädän makuusijat ja

peitteet -- ovat ihan äärimmäinen suosio, minkä laki saisi antaa

_kulkijamille pelkkinä kuljeksijoina_." Minä vain asetan

vertauskohdaksi tälle Englannin sivistyneistön mielialan ilmaukselle

v:lta 1865 osan sitä sanomaa, jonka julistamisessa oman aikansa

herrasmiehille Jesajan piti korottaa äänensä kuin sotatorvi: "Riidaksi

ja toraksi te paaston käytätte, ja puristetun nyrkin lyömiseksi. Eikö

se ole paasto, johon Minä mielistyn, kun leipäsi nälkäiselle taitat ja

kurjat _kulkijat_ [reunamuistutus: 'hätääkärsivät'] kotiisi saatat." Se

aatoshairahdus, johon kirjoittaja oli kyhäyksensä alkuosassa eksynyt,

kuului näin: "Sekoittaa vaivais-avustusten jakelijan tehtävät jonkun

armeliaisuuslaitoksen toimihenkilön menettelytapoihin on suuri ja

turmiollinen erehdys." Tämä lause on niin täsmälleen ja perinjuurin

väärä, että sen sisältö on mielessämme käännettävä näin toisin

kuuluvaksi ennen kuin voimme selvitellä mitään kansallishädässämme

ilmenevää pulmaa: "Kaiken köyhäinhoitoa koskevan lainsäädännön

perustuksena on todettava, että vaivais-avustusten jakelijat ovat

kansakunnan almunantajia, joiden tulee suoda antejansa sikäli paljoa

suuremmalla ja suoraluontoisemmalla sydämellisyydellä ja

avokätisyydellä, kuin yksityiselle armeliaisuudelle on mahdollista,

mikäli yhteinen kansallinen ymmärryskin ja voima voidaan olettaa

yksityisen henkilön avustustoiminnan edellytyksiä suuremmiksi."

_Tekijä_.

[22] Englannin korkeimman aatelin arvotamineihin kuuluukin todellinen

päässäpidettävä kruunu. _Suom._

[23] Italiaan pistävä kulmake Italiaan joutunutta aluetta. _Suom._

Kuninkaitten aarteet · 第 5 / 5 段