Loihtija antoi kuuluttaa, että hän ottaa kasvattaakseen kaikkien
herrojen ja pappien poikia ja antaa heille kaiken tietonsa, ja isät
saavat poikansa takaisin, jos he kolmen vuoden päästä voivat tuntea
kukin omansa. Mutta jos isä ei poikaansa tunne, jää poika loihtijan
omaksi.
Niiden monien poikien joukossa, jotka tulivat loihtijan oppiin, oli
erään lesken poika. Kolme vuotta lohtija näitä poikia kouluutti, mutta
lesken poika oli kaikista viisain ja omisti itselleen kaikki loihtijan
taidot.
Jo alkoi kulua kolme vuotta umpeen, ja se aika läheni, jolloin kunkin
pojan isä saisi tulla omaa poikaansa tunnustelemaan. Poika kirjoitti
äidilleen kirjeen, jossa hän sanoi:
-- Sinä, äiti, et minua muusta tunne kuin siitä, että loihtikoon
loihtija minut millaiseksi tahansa minä hyppään toisten selkään. Sen
nähdessäsi sanot:
-- Tämä on minun poikani!
Määrä-päivänä tulivat kaikki herrat ja papit poikiaan hakemaan. Silloin
loihtija ajoi ne kaikki sileälle nurmelle muuttaen ne mustiksi oriiksi,
ja ne olivat aivan toistensa näköisiä.
Ei kukaan muu voinut omaa poikaansa tuntea kuin leskiakka, joka sanoi:
-- Tämä on minun poikani!
Loihtija kiisti vastaan ja sanoi, että se ei ollut totta, mutta lupasi
seuraavana päivänä panna heidät uuden koetuksen alaiseksi.
Kun seuraava päivä tuli, muutti hän kaikki pojat kyyhkysiksi. Ei
nytkään kukaan muu kuin leskiakka tuntenut poikaansa. Hän sanoi:
-- Tämä on minun poikani!
Taas kiisti loihtija vastaan, mutta lupasi vielä seuraavana päivänä
panna koetuksen toimeen. Jos leskiakka silloin arvaisi poikansa, niin
saisi hän pojan omakseen.
Kolmantena päivänä hän muutti kaikki hanhiksi. Leskiakka tunsi taas
poikansa, ja loihtijan täytyi antaa leskelle hänen poikansa, niinkuin
oli luvannut.
Aamulla sanoi poika äidilleen:
-- Minä olen kaiken taidon oppinut loihtijalta ja tahdon hänet
kukistaa. Siksi minä aamulla muutun mustaksi oriiksi. Mene sinä sitä
kaupunkiin myymään. Kun loihtija tulee, niin myy minut hänelle, mutta
jätä päitset päähäni.
Aamulla poika sitten muuttui mustaksi oriiksi, ja äiti läksi häntä
kaupungille kauppaamaan. Loihtija tuli torille, tunsi heti pojan,
vaikka hän olikin itsensä toiseksi muuttanut ja sanoi leskiakalle:
-- Paljonko tahdot hevosestasi?
-- Kolme sataa minä tahdon, vastasi akka.
Loihtija maksoi hänelle rahat, nousi hevosen selkään ja ajoi hänen
kanssaan kotiaan kohden sanoen hevoselle:
-- Nyt sinä olet minun hallussani ja nyt minä en laskekaan sinua enää
pois. Kyllä minä nyt osaan sinut niin teljetä, ettet ikänäsi pakoon
pääse!
Hän vei hevosen talliin ja sulki sen sinne kolminkertaisten lukkojen
taakse.
Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut kun hevonen kaatua romahti tallin
permannolle ja muuttui hiireksi. Siitä hän sitten oven raosta hiipi
pois ja tuli äitinsä luo.
Siellä hän sanoi äidilleen:
-- Aamulla minä taas muutun hevoseksi, ja sinä saat lähteä minua
myymään torille.
Aamulla leskiakka jälleen meni torille ja loihtija tuli hänen luokseen
ostaen hevosen itselleen kuudesta sadasta. Hän nousi hevosen selkään
ajaen kotiaan. Sinne tultuaan hän sulki hevosen kuuden lukon taakse.
Mutta tuskin hän oli ovet sulkenut, kun hevonen kaatua romahti
permannolle ja muuttui hiireksi ja poika palasi äitinsä luo.
Taas sanoi hän äidilleen:
-- Aamulla minä muutun jälleen mustaksi oriiksi ja sinä saat lähteä
minua kaupitsemaan. Mutta muista, että suitset saat antaa ostajalle,
vaan et päitsiä.
Akka meni aamulla oritta myymään ja taas osti loihtija sen häneltä ja
maksoi yhdeksän sataa siitä. Mutta akka olikin unohtanut päitset oriin
päähän.
Nyt sanoi loihtija:
-- Kylläpä taisit luotani osata paeta, mutta nyt et enää pääse!
Päästyään kotiaan, muistikin äiti, unohtaneensa päitset oriin päähän ja
sanoi epätoivoissaan:
-- Nytpä taisin sinulle, oma poikani, kuoleman tuottaa!
Loihtija vei oriin kotiaan ja sulki sen yhdeksän lukon taakse. Yöllä
poika koettaa paeta. Hän muuttui hiireksi, mutta ei päässyt. Hän
muuttui torakaksi, mutta ei pääse. Hän muuttuu luteeksi, mutta ei pääse.
Aamulla tuli loihtija ja sanoi:
-- Etpä päässytkään pakoon enää minun luotani.
Hän meni kaupunkiin ratsastaen oriin selässä ja meni papin kartanoon.
Täällä hän sitoi hevosen patsaaseen kiinni mennen itse papin luo oritta
kauppaamaan. Pappi mielistyi siihen ostaen sen korkeasta hinnasta.
Mutta kartanolla heitti hevonen itsensä maahan muuttui mieheksi ja
hyppäsi pihalla olevaan kaivoon.
Loihtija katseli papin ikkunasta ja näki, ettei hevosta enää ollutkaan
kartanolla. Hän juoksi kiireimmän kautta sinne, ja katseltuaan
ympärilleen hän näki pojan paenneen kaivoon.
Silloin loihtija kiipesi kaivon vinttiä myöten sinne. Nähdessään hänen
tulevan, muuttihe hän kiiskiksi. Silloin loihtija muutti itsensä
haueksi ja aikoi syödä kiiskin.
Kiiski pakeni haukea ja kun samalla papin piiat olivat vettä noutamassa
ja laskivat sangon kaivoon, hyppäsi poika siihen ja muuttui sormukseksi.
Piiat ottivat sormuksen ja veivät sen papin tyttärelle.
Mutta noustuaan kaivosta kuuli loihtija, miksi poika oli muuttunut ja
alkoi anoa papin tyttäreltä sormusta. Silloin sormus alkoi haastaa:
-- Heitä minut kynnystä vasten niin, että minä menen moneksi muruksi,
mutta yksi muru pane jalkasi alle.
Papin tyttö teki niin ja heitti sormuksen kynnystä vasten niin että se
särkyi tuhanneksi kappaleeksi. Yhden kappaleen hän piilotti jalkansa
alle.
Silloin muuttui loihtija mustaksi kukoksi ja alkoi nokkia palasia
suuhunsa. Mutta kun papin neiti nosti jalkaansa, muuttui se yksi
sormuksen palanen kanahaukaksi ja söi kukon suuhunsa. Ja niin loihtija
menetti henkensä.
Sitten palasi poika äitinsä luo ja lähetti kaikille herroille ja
papeille sanan, että nyt on loihtija kuollut ja nyt he saavat poikansa
takaisin.
Ilo oli suuri, ja herrat ja papit keräsivät keskuudessaan suuren summan
antaen sen pojalle palkinnoksi siitä, että hän oli heidän poikansa
pelastanut.
Ja poika eli onnellisena äitinsä kanssa kuolemaansa asti.