Köyhä mies käveli maantiellä, mitä lienee ollut muutamia vaateriepuja
ruumiin peittona. Hänet näki Pakkasen poika ja arveli:
-- Kas tuossa on mies, johon kannattaa kyntensä iskeä, hänessä ne
tuntuvat. Nyt minä kopristankin oikein kovasti.
Hän riensi miehen luo, jotta paikat paukkuivat. Pakkasen poika tarttui
ensin miehen käsiin, mutta tämäpä suuttui ja alkoi lyödä käsiään
yhteen. Ja tämän tehdessään pieksikin hän siinä Pakkasen pojan
pahanpäiväiseksi.
Pakkasen poika meni ontuen isänsä luo ja valitti parkuen:
-- Katsohan isä, miten kävi. Minä tapasin tiellä huonopukuisen miehen
ja menin sen kanssa tappeluun. Mutta se mies ottikin minut käsiensä
väliin ja antoi minulle molemmille puolille niin, että luut menivät
rusuksi. Sitten hän vielä juoksi ja juostessaankin potki minua.
-- Minä annan sinulle hyvän neuvon, sanoi Pakkanen pojalleen. Elä
koskaan mene sellaisen kimppuun, jolla on vähän vaatteita päällä.
Ei hän sinua pelkää. Hänen kätensä ovat vapaat, ja niillä hän antaa
rumpsut luille. Mutta nähdessäsi sellaisen, jolla on yllään ketun- tai
karhunnahalla vuoratut turkit, niin silloin iske oikein voimiesi takaa
siihen. Hän ei kykene itseään puolustamaan. Hänet sinä voit kylmää,
missä vain ikinä käsiksi pääset.
Sen vuoksi suurilla herroilla onkin aina enemmän vilu kuin köyhällä
miehellä.