IRJA (säpsähtää). Eihän isä vain ole täällä?
ENNU. Ei. Isä on kuollut.
IRJA. Kuollut!
ENNU. Kyllähän sitten kerron. Joudu nyt vain!
IRJA (liikkumatta). Vai kuollut!
ENNU. Meitä varrotaan venheeseen.
IRJA (nopeasti, vetäytyy oikealle). Onko -- onko teitä montakin?
ENNU. Eikä. Ainoastaan kolme.
IRJA. Kolmeko vain?
ENNU (tulee alemmaksi). Onko täällä ketään lähistöllä?
IRJA. Väki on pirtissä.
ENNU (tulee vielä lähemmäksi, hyvin tarkasti katsellen). Niin, isä on
kuollut ja Vaina on hulluna. Ja nyt hän viruu puolialastomana
karjapihassa ja pitelee yhtenään tuota sormusta, jonka isä sai hänen
poikansa hinnaksi. Luuletko tänne tulevan ihmisiä?
IRJA. Älä mene sinne!
ENNU. Milloin hän kaivaa sen lantakasaan, milloin taas penkoo sieltä
ylös.
IRJA (levottomasti). Mitä katselet?
ENNU. En mitään. -- Hän luulee sormuksen kasvavan ja muuttuvan
pojakseen.
IRJA (yhä levottomammin). Miksi menet sinne?
ENNU (vetäytyy takaisin). Hyvähän on tuntea paikkoja jo vähän
edeltäkäsin.
IRJA. Aiotteko tulla tänne?
ENNU. Kenties. Tule nyt!
IRJA (jännittyneenä). Joko piankin?
ENNU. Saathan nähdä. Tule nyt vain!
IRJA (hyvin levottomana). En! Mene, mene!
ENNU (kummastellen). Mikä sinun on?
IRJA. Mene pian! Minä en tule!
ENNU (aikoo viedä hänet muassaan). Sinun täytyy!
IRJA (riistäytyy irti). Minä huudan apua!
ENNU. Irja -- oletko järjiltäsi?
IRJA. Älä koske minuun! Minä olen uhrannut Lemmelle!
ENNU. Haa!
IRJA. Mene ja jätä minut rauhaan! He voisivat tulla.
ENNU. Minäpä huudan väkeni avuksi.
IRJA. Minun väkeni on likempänä.
ENNU. Sinun väkesi!
IRJA (juoksee rummun luo ja tempaisee pois sudennahkan rummulta).
Paetkaa täältä taikka nostatan koko kylän sotajalalle!
ENNU. Haa! -- Sinä olet hämäläinen! -- Jospa vain olisin sen tiennyt!
(Poistuu kiireesti).
IRJA (laskee kätensä rummulle). Oi, Ennu! (Miettii vähän aikaa,
rummuttaako vai eikö.).
ORVO (itsekseen). Hän ei seurannut! (Ääneensä). Irja, älä rummuta!
IRJA. Orvo!
ORVO (tyynesti). Anna olla. Älä huoli suotta rummuttaa. Minä kyllä
tiesin venheen olevan kulkusalla. Mutta heistä ei ole vaaraa.
IRJA. Sinä et ampunut?
ORVO. Sinun veljeäsi! Ja mitä varten?
IRJA (rukoillen). Oi, älä virka mitään! Anna hänen paeta!
ORVO. En minä hänen surmaansa tahdo. Ja hän tekikin asemassaan aivan
oikein. Miksi et seurannut veljeäsi?