Paria tuntia myöhemmin. Irja istuu rahilla juhlapuvussaan, pää Vainan
sylissä. Vaina silittelee hiljaa hänen päätään.
VAINA. Älä itke, Irja!
IRJA. Miksi emoni synnytti minut tähän inhaan maailmaan?
VAINA (hyväilee häntä). Sinä synnytät pojan, ja häntä sinä saat
vuorostasi hyväillä.
IRJA. Minä en tahdo hyväillä ketään. Hyväilkööt muut minua. Olenhan
vielä niin nuori.
VAINA. Sinä olit nuori. Mutta se aika on jo ollut ja mennyt.
IRJA. Niinkö pian? Eilenhän vielä löin leikkiä hiekkakuopassa.
VAINA. Vuokko puhkeaa kevään pälvessä. Kesän tultua se lakastuu.
IRJA. Voi surkeutta! Eikö Tuukka voisi tappaa Usua?
VAINA. Tahtoisitko siis mennä Tuukalle?
IRJA. Sitä juuri ajattelin. -- Hän saisi pieksää ja tehdä minulle mitä
tahansa. Mutta Usun tapan, jos hän vaan suutelee minua.
VAINA. Voi sua, sydänkäpyseni! Vieköön siis Lempi sinut kosken ylitse
Tuukan tiluksille.
(Äänettömyys).
IRJA. Onko Tuukka oikein upporikas?
VAINA. Ainakin tarpeeksi rikas, jos vaan sinä olet hänestä kylliksi
kaunis.
IRJA. Luuletko sitten olevani?
(Äänettömyys)
VAINA. Luulen. Sillä sinä olet ensimmäinen tyttö, johon hän on silmänsä
iskenyt.
IRJA (iloisesti). Tiedätkö sen ihan varmaan?
VAINA. Tiedän kuin tiedänkin.
(Äänettömyys).
IRJA. Kuinka paljon luulet isän pyytävän?
VAINA. Niin paljon kuin hengestä irti saa.
IRJA (peloissaan). Kuules, tarjoavatko he monta kertaa?
VAINA (katkerasti). Niin ainakin isäsi toivoo. Sen tähden sinun pitää
näyttää kauniilta.
IRJA (kiihkeästi). Hyi! Minä en istu kenenkään tarjokkina. (Heittää
pois seppeleensä). Ota pois nämä vaatteet ja tuo tänne vanha hameeni!
VAINA. Istu vaan koreasti paikallasi. -- Etkö tahdo olla kaunis Tuukan
vuoksi?
IRJA. Voi, voi! (Peittää päänsä Vainan syliin, katsoo äkkiä ylös).
Luuletko Tuukan tarjoavan monta kertaa?
VAINA (katsoa tuijottaa eteensä vastaamatta).
IRJA. Luuletko?
VAINA (lempeästi ja verkalleen). Minä en puhu luulojani. Saathan tuon
kohta nähdä. Etkö välittäisi hänestä, jos hän tarjoaisi kahdesti?