VAINA (tulee). Mikä meteli täällä on?
IRJA. Vaina, Vaina, auta minua!
VAINA (menee väliin). Anna tytön olla, sanon minä.
ENNU. Pois tieltä akka!
VAINA (tempaisee voimakkaasti Ennua rinnasta kiinni). Hyi! Kaksi
miehistä miestä lapsi raukan kimpussa. Hyi! hävetkää, roikaleet! Hyi!
(Tuuppaa Ennun takaperin penkille).
ENNU (istuu häpeissään).
VAINA. Niin, pidä vain puoliasi, tyttö. Se on kyllä tarpeen!
HANKA. Vitjat tänne!
VAINA (ylenkatseellisesti Hangalle). Pysy sinä vaan pölkylläsi vuoteen
vieressä! Vai niin. Joko nyt olet iskenyt silmäsi niihin? (Irjalle).
Ole huoleti, Irja! Ei sinulta niitä kukaan saa! Suotta sinä minulta
vitjoja piiloittelet. Ne olen nähnyt jo ennen sinun syntymääsi. Tuota
lempikalua olet säilytellyt koko kesän. Sen olen kyllä huomannut.
ENNU. Se on pähkäläisten kultaa.
VAINA. Joko sinäkin kärkyt kullan perään? Hyi!
HANKA. Vaina!
VAINA. Vaiti sinä! (Ottaa kekäleen, piirtää ympyrän lattialle ja katsoa
tuijottaa siihen). Varro kiltisti, tyttäreni. Kyllä kihlojen antaja
tulee, -- hän tulee, tulee -- ja uljaasti tuleekin!
HANKA (sopottaa hiljaa Irjalle). Irja, anna minulle vitjat. Hän noituu
ne näkymättömiin! Hiisi tempaa ne meiltä!
VAINA. Varo itseäsi, Hanka! Tää on Lemmen kultaa. Jos vain kosket
siihen, niin omat kultasi kuihtuvat lehdiksi, kellastuneiksi lehdiksi,
joita syksyn myrsky pelmuttaa. Sinä olet joutunut Lemmen vihoihin. Varo
itseäsi! Lempo on mahtava, mutta Lempi vielä mahtavampi.
HANKA (tuskissaan). Vaiti, Vaina! Älä noidu, Turjan noita! Lakkaa jo,
Lapin velho!
ENNU (peloissaan). Hiljaa, isä! Älä ärsytä häntä!
VAINA (hurjasti). Varokaa itseänne, verikoirat! Te mylläätte ja
poltatte Lapin lasten maita, samoja maita, joita heimoni ennen vapaana
kierteli karjoinensa. Hiisi oli leppyisä silloin. Mutta nyt hän on
julma -- ja teitä hän vainoo, niin -- juuri teitä, te kansani
hävittäjät.
Te syöksitte kuin sudet idästä ja ajoitte meitä takaa, sillä te olitte
meitä mahtavammat. Nyt te kiistelette keskenänne samoista rannikoista,
joita me rauhassa syöttelimme, samoista kalavesistä, joita me sovussa
soutelimme. Varokaa itseänne, Karjalan sudet ja Hämeen ilvekset! Tosin
en näe kaikkea, mutta sen näen, että te revitte toisenne kappaleiksi
näillä raukoilla rannikoilla. Mene ulos, Irja, ja katso kuka siellä
laskea viiletti koskea alas. Kuulen kuohujen laulavan niin
kummallisesti.
IRJA (kuiskaa peloissaan). Onko se Tuukka?
VAINA. Eikä. Toisin silloin humu kuuluu, kun Häme-Tuukka liikkuu.
(Vaipuu tainnoksiin. Ennu ja Irja nostavat hänet ylös ja kuljettavat
hänet pankolle kiukaan viereen).
HANKA (rauhoittuen). Kai se nyt jo kerrakseen taukosi. Ennu, älä koske
Lemmen kultaan. Minä sen kerran tein ja Lempi manasi ilveksen puremaan
minua sääreen. (Pitelee säärtään).
ENNU. Minä tunnen Lemmen voiman ja varon kyllä koipeni.
IRJA. Tahdotko vettä, Vaina?
VAINA. En.
HÄMÄLÄINEN ORJA (tulee sisään ylpeästi ja uhkamielisesti).
ENNU. Katso lempoa! Hämäläinen! (Kiivaasti). Mitä tahdot täältä?
HÄMÄLÄINEN. Hoi, vesimyyrät!
ENNU. Mitä, metsäsiat?
HÄMÄLÄINEN (menee Hangan luo). Oletko sinä Hanka, tuo ahnas Lapin ahma?
ENNU. Pysyttele oven suussa, taikka syljen sinua vasten silmiä,
metsäsika!
HÄMÄLÄINEN. Tuki turpasi, vesimyyrä! Isäntäni on uljas Tuukka
Pähkävedellä. Ja hän lähettää sinulle tämän sanoman: "Puhdista pirttisi
ja pese lavitsasi, että saatan astua kattosi alle ja istua
peräpenkille, sillä minä tulen kosimaan tytärtäsi." Niin sanoi Tuukka.
IRJA. Ethän vaan valehtele!
HÄMÄLÄINEN. Sinäkö olet tuleva Tuukkalan emäntä? Oudolta tuntuu sinun
astua tästä ketunluolasta Tuukkalan uhkeaan pirttiin. (Menee Irjan luo,
polvistuu hänen eteensä ja panee hänen kätensä päänsä päälle). Ollos
meille alati armas ja lempeä! Minä olen Tuukan orja. (Nousee äkkiä
ylös).
ENNU. Älä koske häneen, orja!
HÄMÄLÄINEN (ylpeästi). Hän on meidän! Kotonani olen orja, mutta täällä
Karjalassa vapaa mies.
ENNU (ähisee). Missä kirveeni?
HÄMÄLÄINEN (osoittaa kirvestään). Tässä ainakin on minun! Hyvästi,
vesimyyrät! (Menee).
ENNU (aikoo rientää hänen jälkeensä).
VAINA. Varo itseäsi, Ennu! Luuletko Häme-Tuukan tulevan kerjäläisenä
kosimaan?
ENNU. Tänne hän ei ikinä tule! Isä, minä pistän sotakokon tuleen!
IRJA (heittäytyy Vainan syliin). Oi, Vaina!
HANKA (miettien). Älä mene vielä. Hän ei tule kerjäläisenä kosimaan,
sanoi Vaina. Niin, niin. Häme-Tuukka on rikas.
ENNU. Hänelle et sisartani myy!
HANKA. En, en! -- Onhan Usukin rikas.
ENNU (kiihkeästi). Toimeen siis! Lempo tiesi, milloin he ovat
niskassamme!
HANKA. Malta, Ennu! Antaa hämäläisten tulla. Souda sinä vaan Lausoon ja
kerro kaikki Usulle. Kyllä hänkin tulee kosimaan ja tuo kullat
tullessaan. (Kävelee edestakaisin, kämmeniään hieroskellen). Mainiota!
Tuukka on rikas ja Usu on rikas! -- Hi, hi, hi! (Nauraa).
ENNU. Miksi naurat?
HANKA. Etkö huomaa? Tuukka on rikas ja Usu on rikas. He tarjoovat
toistensa uhalla.
ENNU (suuttuen). Sinä olet konna! Parasta että lähden! Muuten myisit
sisareni metsäsioille. (Aikoo mennä).
IRJA. Ennu!
ENNU (ivallisesti). Kaksi ostajaa karitsan kimpussa. -- Kyllä silloin
hinta nousee.
IRJA. Ennu!
ENNU. Ole huoleti, sisko. Usu sinut saa. Ja jos hän kohtelee sinua
pahasti, niin kyllä minä pehmitän hänen selkänsä. Mutta hämäläisen
morsianta sinusta ei ikinä tule. (Menee).
HANKA (kävelee edes takaisin mielissään). Usu tarjoo kolme
kultarengasta, Tuukka neljä. Usu maksaa lampaan, Tuukka kaksi. Ha, ha,
ha! -- Täytyypä mennä katsomaan, lähtikö Ennu Lausoon. (Mennä nilkuttaa
ulos).
IRJA (Äänettömyys. Kiihkeästi). Vaina, luuletko heidän kosivan minua
toistensa uhalla?
VAINA. Ehkä.
(Äänettömyys)
IRJA (epävarmasti). Kumpi heistä on rikkaampi?
VAINA. Tuukka on rakastunut sinuun.
IRJA (kiihkeästi). Tule, Vaina! Minä sidon seppeleen ja soristan itseni
kauniiksi.
VAINA. Voi sinua, kulta kyyhky!
IRJA. Ei! Sehän olisi häpeällistä! Minä tahdon olla ruma, inhoittavan
ruma.
VAINA. Tule metsään keräämään kukkia ja lehtiä! Me koristamme kotosi,
ennenkuin menet miehelään.
IRJA. Niin, menkäämme! Minä sidon Lemmelle seppeleen.
VAINA. Tee se!
(Menevät).
HANKA (tulee. Seisoo ovessa hetken aikaa, katsellen Irjan jälkeen).
Hänellä on vitjat kaulassaan. Ne minä varastan hää-yönä, kun he ovat
humalassa. Niin, niin, häissä sen teen. Tuukka on rikas ja Usu on
rikas. Ha, ha, ha! He tarjoovat toistensa uhalla.