Riemullinen oli rva Bennetin äidinsydämelle se päivä, jolloin hän pääsi
eroon molemmista ansiokkaimmista tyttäristään. Voi arvata, miten
ihastuneena hän sen jälkeen vieraili rva Bingleyn luona ja puheli rva
Darcyn mahtavuudesta.
Hra Bennet kaipasi kipeästi toista tytärtään; ja tämä ikävä karkoitti
hänet kotoaan matkoille paljon useammin kuin hänen tapanaan oli ennen
ollut. Hänen suurimpana ilonaan oli tulla tupsahtaa Pemberleyhin, kun
siellä vähimmin tiedettiin häntä odottaa.
Hra Bingley ja Jane asuivat Netherfieldissä vain vuosikauden. _Niin_
läheinen naapuruus Longbournin ja Merytonin kanssa ei ollut oikein
mieluisa edellisen säveälle luonteenlaadulle eikä jälkimmäisen hellälle
sydämelle. Bingleyn sisarten entinen rakkain mielitoive tuli
toteutetuksi -- hän osti erään tilan Derbyshirestä, niin että Janella
ja Elizabethilla oli vain kolmisenkymmenen mailin matka ajettavana
päästäkseen lisäämään toistensa onnea.
Wickhamin parilta Elizabeth sai vastaanottaa seuraavan Lydian
kirjoittaman onnittelukirjeen:
"_Rakas Lizzy_. -- Toivotan sinulle onnea. Jos rakastat herra
Darcya puoleksikaan niin paljon kuin minä rakastan herttaista
Wickhamiani, niin sinun täytyy todellakin olla hyvin onnellinen.
Hyvin hauskaa oli kuulla, että sinusta on tullut niin rikas;
jollei sinulla ole rahoillesi muita reikiä, niin voithan muistaa
meitä. Minä olen varma, että Wickhamia suuresti miellyttäisi
tuomarinvirka; enkä luule muutenkaan, että me jaksamme tulla
toimeen ilman vierasta apua. Kuulustele, ole kiltti, jostakin
paikkaa, josta olisi tuloja pari-kolmesataa puntaa vuodessa;
mutta älä kuitenkaan mainitse tästä herra Darcylle, jollei se
ole sinulle mieluista. -- Sinun j.n.e."
Sattui käymään niin, ettei esitys ollut Elizabethille lainkaan
mieluinen; ja vastineessaan hän koetti mahdollisimman lievässä muodossa
tehdä ainaiseksi lopun tämänlaisista toiveista. Mutta mitä muuta apua
hänen vallassaan oli antaa, lähemmin sanoen säästämällä omista
käyttövaroistaan, sitä hän ahkerasti lähetteli sisarelleen. Hänelle oli
aina ollut selvää, että Wickhamin tulot eivät mitenkään riittäisi
ylläpitämään kahden niin tuhlaavaisen ihmisen elämää; ja että aina kun
he muuttivat majapaikkaa, sai joko hän tai Jane varmasti odottaa heidän
maksamattomia laskujaan suoritettavikseen.
Vaikka Darcy ei koskaan suostunut vastaanottamaan lankoaan vieraaksi
Pemberleyhin, auttoi hän kuitenkin Elizabethin mieliksi häntä eteenpäin
ammatissaan. Lydia sen sijaan toisinaan vieraili heillä, sillä aikaa
kuin hänen miehensä hoiteli terveyttään Lontoossa tai Bathin
kylpylässä; ja Bingleyn perheessä molemmatkin puolisot olivat niin
ahkeria ja pitkäaikaisia vieraita, että yksin Bingleynkin rajaton
suopeus joutui lähelle räjähtämiskohtaa ja hän rohkaisihe
_mainitsemaan_ vaimolleen, että pian hän antaisi vierailleen
viittauksen matkaan laittautumisesta.
Pemberley oli nyt vakituisesti Georgianan koti; ja kälyjen välille
muodostui sellainen sisaruussuhde, jota Darcy oli toivonutkin. Nuoresta
ujosta tytöstä Elizabeth oli maailman ihmeellisin nainen, vaikka hän
alussa säikähtyi siitä vilkkaasta, hänen mielestään miltei uhittelevan
leikillisestä sävystä, millä tämä kohteli hänen veljeään, jota kohtaan
hän itse tunsi miltei pelokasta kunnioitusta. Hänen nuori sielunsa sai
nyt herätteitä, jotka muuten tuskin koskaan olisivat langenneet hänen
tielleen. Elizabethin esimerkistä ja opetuksista hän tuli käsittämään,
että vaimolla on mieheensä nähden paljon suurempia vapauksia kuin mitä
veli sallii kymmentä vuotta nuoremman sisarensa milloinkaan osoittaa
häntä kohtaan.
Lady Catherine sydäntyi tietysti suuresti sisarenpoikansa hänen
mielestään tuiki järjettömästä naimiskaupasta; ja vastatessaan Darcyn
kirjeeseen hän luontaisella suorasukaisuudellaan ilmaisi mielipahansa
niin jyrkässä muodossa, että kaikki kanssakäyminen molempien perheiden
välillä tyrehtyi joksikin aikaa. Mutta aikaa myöten Darcy vaimonsa
kehoituksesta suostui unohtamaan tätinsä sotaisan sävyn ja pyrki
rakentamaan jälleen sovintoa hänen kanssaan; ja jonkun aikaa
vikuroituaan täti antoikin perään, joko todellisesta kiintymyksestä
sisarenpoikaansa tahi pelkästä uteliaisuudesta päästä näkemään, kuinka
tämän halpasäätyinen vaimo kykeni käyttäytymään ison herraskartanon
emäntänä. Hän suostui todella käymään tervehtimässä heitä, välittämättä
yhtään Pemberleyn ylväitä metsiä kohdanneesta häväistyksestä.
Viiteselitykset:
[1] Punta = 25 Suomen kultamarkkaa vuodessa.
[2] Hallinnollinen piirikunta (_county, shire_) Englannissa, vastaava
jokseenkin Suomen maakuntaa, jonka ylimpänä hallitusmiehenä on
tilanomistajain valitsema lordiluutnantti.
[3] Englannissa mies vasta viisikolmatta vuotta täytettyään tulee
lailliseen ikään ja hallitsee itse omaisuuttaan.
[4] Ritari, _Knight_, on alin Suur-Britannian aatelisarvoista, ei
perinnöllinen. Se ilmaistaan Sir-sanalla ristimänimen edessä, ja
ritarin vaimoa sanotaan Ladyksi. -- _Mayor_ = pormestari. Englannin
kaupungeissa vuodeksi kerrallaan valittu porvariston luottamusmies.
[5] _Mile_ engl. peninkulma = 1,61 km.
[6] St. James Palace, Lontoon vanhin kuninkaanlinna. Nykyisin kuningas
Lontoossa oleskellessaan pitää hoviaan Buckingham Palacessa.
[7] Englannin armeijan muodostivat ennen maailmansotaa säännölliset
(värvätyt) joukot ja apujoukot. Jälkimmäisiä oli kahta lajia: miliisi,
johon miehiä otettiin jonkinlaisella asevelvollisuudella, ja
"yeomanry", jossa pikkutilalliset ja maanvuokraajat suorittivat
vapaaehtoista ratsupalvelusta.
[8] Aikaisemmin oli Englannin armeijalla punaiset takit.
[9] Englannissa mainitaan siskoparvesta ainoastaan vanhinta "neiti
N:ksi"; nuoremmista käytetään samalla ristimänimeä, esim. "neiti
Katie N.".
[10] Lontoon juutalaiskortteli, josta Helsingin vanha 'narinkka'
aikoinaan antoi heikon käsityksen.
[11] Ennen vanhaan kirjoitettiin sulkakynillä.
[12] Vanha skottilainen ja irlantilainen kansantanssi, rytmiltään hyvin
vilkas.
[13] Englannissa ovat omistus- ja perimyssuhteet koko lailla erilaiset
kuin muualla maailmassa -- jätteinä normannilaisajalta ja Vilhelm
Valloittajan "Domesdaybookin" määräyksistä. Peritty kiinteä omaisuus
siirtyy vanhimman sukuhaaran miespuolisille jälkeläisille; aatelisarvo
ja sitä seuraava maatila samoin vanhimmalle pojalle tai poikien
puutteessa suvun seuraavaan vanhimpaan sivuhaaraan. Nuoremmat pojat
sekä tyttäret pääsevät perimään ainoastaan isän itsensä hankkimaa (ei
perittyä) varallisuutta.
[14] "_Honourable_" ja "_right honourable_" ovat engl. arvonimiä, joita
juhlallisemmassa kielessä käytetään paroonien ja sitä korkeampien
aatelismiehien poikain ja tyttärien nimen edellä. -- Tässä se osoittaa
lesken olevan lordin tyttären, koska miesvainajansa baronetinarvo ei
häntä siihen oikeuttaisi.
[15] Englannin suurilla tilanomistajilla on papinnimittämisoikeus
tiluksiinsa kuuluvissa seurakunnissa; he myöskin suorittavat pääosan
papin palkasta.
[16] Englannin ylhäisön nuoret naiset saavat "viimeisen voitelunsa"
seuraelämään astuessaan, kun heidät esitellään kuninkaallisessa hovissa
hallitsijalleen.
[17] Englannin kankeassa seuraelämässä on tällainen teko mukamas törkeä
rikos hyviä tapoja vastaan. Esittelemisen tulee aina tapahtua jonkin
yhteisen tuttavan toimesta. Muuten voivat toisilleen tuntemattomat
henkilöt tavata toisensa vaikka kuinka monissa seuroissa joutumatta
koskaan vaihtamaan sanaakaan keskenään.
[18] _The Lakes_, runollisen kaunis järvialue luoteis-Englannissa,
Cumberlandin, Westmorelandin ja Lancashiren vuoristojen välillä.
[19] Aikaisemmin Englannissa lainoppia ei paljonkaan opiskeltu
yliopistossa, vaan seuraamalla käytännöllisesti lakimiesten toimia
lakivirastoissa ja heidän yksityiskonttoreissaan Lontoon kuuluisassa
Templessä eli lakimiesten korttelissa.
[20] Oxford, Englannin vanha kuuluisa yliopistokaupunki; Blenheim,
Marlboroughin herttuain komea maahovi; Warwick ja Kenilworth,
kauniita historiallisia linnanraunioita; Birmingham, suuri
metalliteollisuuskaupunki.
[21] Englannissa maa kuuluu enimmästä päästä suurille tilanomistajille,
jotka kartanoidensa ympärille aitaavat huvi- ja metsästyspuistoiksi
laajat alat hyvin hoidettua metsämaata. Varsinainen maanviljelijäsääty
on enimmäkseen tilanomistajain vuokramiehinä.
[22] Kun Englannin avioliittolakeja oli kiristetty entistä ankarammiksi
17-sataluvun puolivälissä, tuli siellä tavaksi, että naimahaluiset,
joilta puuttui vanhempain tai holhoojain lupa, karkasivat rajan yli
Skotlantiin, missä naimatemput olivat yksinkertaisemmat --
rauhantuomari voi parin paikalle haalitun todistajan läsnäollessa
julistaa avioliittoehdokkaat yhteenliitetyiksi. Tällainen avioliitto
oli pätevä myöskin Englannissa. Varsinkin tuli tuollaisena
"avioliittotoimistona" kuuluisaksi Gretna Greenin pikku kauppala aivan
rajan takana, missä kuuluisa "Gretna Greenin seppä" (oikeastaan
tupakkikauppias) vuosittain "takoi yhteen" parisataa tällaista
piileskelevää paria. Tätä menoa kesti kokonaisen vuosisadan, kunnes
erikoisella parlamentinpäätöksellä siitä viimein tehtiin loppu 1856.
[23] Englannin armeijassa olivat upseeripaikat aikaisemmin
kauppatavaraa, sillä upseerinvaltakirjasta oli maksettava arvon mukaan
vaihtelevia summia.
[24] Vaikka Englannissa "Gretna Greenin retket" lopulta kiellettiinkin,
oli siellä naimisiinmeno edelleenkin helpompi kuin missään muualla. Kun
tahdottiin pitää kiirettä ja välttää kuulutusten ottoa, tarvitsi
ainoastaan mennä Lontoon "Doctor's Commons" nimiseen lakivirastoon ja
lunastaa pienestä maksusta Lontoon piispan valmiiksi allekirjoittama
naimalupakirja. Onkin sanottu, että jokainen "housuja kantava
englantilainen" pääsi tätä tietä naimisiin. Selvää on, että tätä keinoa
on paljon väärinkäytetty: kaksinnaimisia, alaikäisten avioliittoja ja
muita luvattomia vihkimyksiä on "piispan lupakirjan" nojalla
toimitettu.