_Selma_."
Hän osoitti kirjeen Elviralle ja käski tämän kirjoittaa osoitteen.
Sitten hän pani sen tyynynsä alle. Huomenna hän lähettäisi sen.
Jännitys oli rauennut. Nyt hän oli rauhallinen, sillä nyt hän tiesi
mitä tahtoi.
Hän katsahti huoneen toiseen päähän, missä patruuna nukkui sikeästi pää
seinään päin kääntyneenä, eikä Selman mielessä enää ollut hituistakaan
katkeruutta. Vain se tunne, että hän taisteli ylivoimaa vasten, oli
hetkeksi sytyttänyt hänen vihansa.
Silmät loistivat elämänhalua, sillä nyt oli askel otettu, nyt sai
seurata mitä hyvänsä. Ja koko hänen olemuksensa valtasi nuoruuden
voimakas itsekkyys huutaen: "tilaa, minun täytyy elää!"
Sitten Selma kumartui pöydän yli ja sammutti kynttilän, sillä hän
tahtoi riisuutua pimeässä.