Victoria Benedictsson (synt. Bruzelius), ruotsalainen naiskirjailija,
joka käytti kirjailijanimeä _Ernst Ahlgren_, eli vv. 1850-88.
Jouduttuaan jo nuorena naimisiin häntä paljoa vanhemman postimestari
Benedictssonin kanssa hän alkoi v. 1884 esiintyä kirjailijana,
julkaisten romaaneja ja novelleja, joihin oli saanut aiheet Skånesta.
Hänen kirjansa ovat raittiita, terveitä tosielämän kuvauksia, joissa
kirjailija terävällä psykologisella silmältä ja karaistulla
elämänymmäryksellä käsittelee olevia oloja. Hänen teoksistaan
mainittakoon novellikokoelmat "Från Skåne", "Folklif och
småberättelser", romaanit "Pengar" (joka nyt ilmestyy suomennettuna
nimellä "Rahaa"), "Fru Marianne", "Modern", näytelmät "Den bergtagna",
"I telefon" sekä yhdessä kirjailija Axel Lundegårdin kanssa kirjoitettu
"Finalen". Loppuikänsä hän oli hyvin kivulloinen ja päätti itse
päivänsä Kööpenhaminassa. Hänen kuolemansa jälkeen Lundegård julkaisi
hänen jälkeen jättämät teokset "Modern" ja "Berättelser och utkast"
sekä hänen kirjeisiinsä perustuvan elämäkerran, "Victoria Benedictsson,
sjelfbiografi ur bref och anteckningar". -- Meillä on _Helmi Krohn_
julkaissut teoksen nimeltä "Siipirikko, Ernst Ahlgren kirjailijana ja
ihmisenä", joka erinomaisen mielenkiintoisella tavalla esittää
onnettoman kirjailijattaren elämäntarinan. Tässä teoksessa luemme m.m.
seuraavatkin Ernst Ahlgrenin kirjailijaluonnetta kuvaavat sanat:
"Harvan kirjailijan tuotanto on puhjennut esiin samassa määrin hänen
omasta elämästänsä kuin Ernst Ahlgrenin. Jokainen sana, jonka hän
kirjoittaa, on ikäänkuin taistelua hänen omasta olemassaolostansa. Hän
nousee haarniskaan elämän puolinaisuutta vastaan siksi, että hän itse
on murtua sen painon alle, hän taistelee elämän kaksinaisuutta vastaan
siksi, että se uhkaa viedä hänet itsensä perikatoon. Ja koko suuren
rakkautensa elämää kohtaan hän päästää teoksissaan valloilleen
sentähden, että hän itse taistelee sairaalloista epätoivoa ja kuoleman
huumausta vastaan."