GAD. Hah hah haa! Ei tosiaankaan ole kehuttava seura, kun moiset
konnat luokse tunkeilevat. Vaan, se on muistettava, hän onkin nyt
kumppani ja veli. Hah hah haa! Me palvelemme samaa (painolla) lempeää
ja oikeutta rakastavaa herraa. Niin, ja samaa rouvaa, Sigbrit velhoa!
Mutta mitenkä palvelukseni päättyy, ja jääkö kostoni kesken? (Ottaa
jälleen kirjeen pöydältä.) Tätä samaa saarnaavat kansalle vihamieheni,
jotka ovat tehneet minut siksi, mikä nyt olen. Miksi en minä saisi
pettää tyhmää laumaa, niinkuin muut sitä pettävät. Minun pitää muistaa
itseäni. Perääntyä en enää voi. Tapahtukoon täytymys! (Lukee.) — —
„palvelemaan lempeää ja oikeuttarakastavaa kuningasta, jolla ei ole
mitään rakkaampaa toivoa kuin ruotsalaisten alamaistensa viihtymys ja
onni.” (Heittää pois popperin.) Valheellisemmin ei perkele paratiisissa
puhunut. Vaan täällä ei ole mikään paratiisi. (Jää pöydän luo istuen
katsoa tuijottamaan paperiin. Tanskalainen sotapäällikkö saapuu muassa
kymmenkunta sotilasta, jotka piirittävät Gadin ja ojentavat keihäät
häntä kohden.)
GAD (ylös hypähtäen). Mitä tahdotte?
PÄÄLLIKKÖ. Kirjeenne Ruotsin rahvaalle.
GAD. Mutta jos sitä en anna?
PÄÄLLIKKÖ. Hänen majesteettinsa on käskenyt meidän ottamaan sen teidän
ruumiinne ylitse.
GAD (lyhyen sisällisen taistelun jälkeen). En pelkää aseitanne, en
henkeäni. Pakoittaa ei minua voida. Tämän kirjoituksen (ottaa sen
käteensä ja miettii hetken) — annan minä vapaasta tahdosta. (Antaa
paperin päällikölle, joka sotilaineen poistuu.)
GAD. Voi sinua, Hemming Gad! (Lyö voimalla molemmat nyrkit pöytään ja
vaipuu sen ääreen.)
PALVELIJA (tullen hetkisen kuluttua). Hänen majesteettinsa kuningas.
GAD (kohoten äkkiä). Hän saapukoon! Kaikkeen olen valmis. (Kuningas
Kristian, piispa Matias, Erik Trolle, Knut Eskilinpoika ja Krister
Pentinpoika sekä mestari Jon saapuvat.)
KRISTIAN (Gadille). Olen työhönne tyytyväinen. Kirjoitusta monistetaan
paraikaa. Se levitetään kaikkialle.
GAD (kumartaen). Kuninkaan tahto tapahtukoon.
KRISTIAN. Vaan vaikuttaako se?
MATIAS. Teidän majesteettinne ei saa kovin paljon odottaa. Tohtori
Hemmingin sana on jo kadottanut merkityksensä.
TROLLE. Minä pelkään samaa.
KNUT ESKILINP. Suurta laumaa on helpompi kiihoittaa kuin hillitä.
Tohtori Hemming on aina kiihoittanut.
KRISTIAN. Mitä sitten on tehtävä?
KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on käytettävä pakkokeinoja.
KRISTIAN (kiivastuen vähitellen). On käytetty ja käytetään. Kokoan
sotaväkeä Tanskasta, Ranskasta, Saksasta, Hollannista ja Puolasta
sekä kuletan ne Ruotsiin. Mitä se on muuta kuin pakkokeinoja? Joukot
kulkevat maakuntien läpi, kukistavat vastarinnan kaikkialla, missä sitä
vain kohtaavat. Mutta joukkojen pois siirryttyä nousee kansa kapinaan.
Käyttäkää sitten pakkokeinoja. Sturen kuoltua kokoontuvat Ruotsin
ylimykset Upsalaan ja vannovat minulle uskollisuutta. Mutta kun kutsun
heitä luokseni saapumaan, tulee vain muutamia heistä, joku piispa
Matias, joku Trolle, Banér ja Oxenstjerna. Talonpoikia houkuttelen
suolalla ja humalalla. Mutta nämä kurjat myyrät pysyvät enimmäkseen
luolissaan ja hyökkäävät sieltä vain hävitystä tekemään. Käyttäkää
sitten pakkokeinoja! Pitäisi todellakin käyttää viimeistä keinoa;
olisi hankittava kylliksi pitkä hirttonuora, jolla kaikki ruotsalaiset
kavaltajat hirtettäisiin.
MATIAS. Teidän majesteetillanne on täällä paljon uskollisia alamaisia.
KRISTIAN (pilkalla). Erittäin uskollisia, herra piispa. On uskollisia
koiria, jotka nuolevat sen henkilön kättä, jolla on suurin pala
tarjottavana.
TROLLE. Teidän majesteettinne ei toki meidän uskollisuuttamme epäille?
KRISTIAN. Auttakaa minut pulasta. Miten lopetetaan tämä kirottu sota?
Miten ylläpidän armeijan tässä kapinoivassa maassa? Miten saan käsiini
Kustaa Erikinpojan, joka kunniattomasti karkasi Kööpenhaminasta ja on
nyt petollisten lyypekkiläisten avulla päässyt Ruotsiin kiihoittamaan?
KRISTER PENTINP. Teidän majesteettinne on juuri valloittanut Vesteråsin.
KRISTIAN. Se ei ole Tukholma.
TROLLE. Mutta sanoma sen kukistumisesta on omiaan lamauttamaan
Tukholman väestön mieltä.
KRISTIAN. Siinä toivossa lähetin sinne kaksi Vesteråsin porvaria
antautumisesta kertomaan.
MATIAS. Se oli hyvin keksitty.
KNUT ESKILINP. Mitä Kustaa Erikinpoikaan tulee, ei häntä voida syyttää.
Hän karkasi vankeudesta, johon hänet petoksella vietiin.
KRISTIAN. Pirun sarvien nimessä, Banér, pyrittekö te mestaroimaan minun
tekoani. Katsokaa, ettei silloin, kun ruotsalaisille kapinoitsijoille
palkka maksetaan, mitata teille ensiksi.
KNUT ESKILINP. Ilolla otan vastaan palkan, minkä teidän majesteettinne
armo määrää.
KRISTIAN (häijysti naurahtaen). Minun armoni ei teitä unhota.
PALVELIJA (saapuen). Teidän majesteettinne Tukholmaan lähettämä airut.
KRISTIAN. Hän tulkoon! Epäilen, että paholaisen nainen taas hylännyt on
ehdotukseni. (Palvelija menee.)
AIRUT (saapuu). Armollinen majesteetti, tahtoanne en voinut linnan
puolustajille ilmoittaa.
KRISTIAN. Miksi et, katala raukka?
AIRUT. En päässytkään kaupunkiin.
KRISTIAN. Ketkä estivät?
AIRUT. Kun airueenlippua kantaen lähestyin Vesteråsin porvarien
kanssa pohjoisporttia, kysyttiin, mitä minulla on asiaa. Sanoin, että
Vesteråsin porvarit pyrkivät kaupunkiin ja että teidän majesteettinne
lähetti minut antautumisehdoista keskustelemaan. Me emme keskustele,
vastattiin. Porvarit pääsivät sisälle, ja kun minä en ollut valmis heti
palaamaan käännettiin tornin tykki minua kohden. Pyhän Knutin avulla
pääsin kuitenkin ehjin nahoin kertomaan teidän majesteetillenne tämän
röyhkeän teon.
KRISTIAN. Mene, kurja, hoitamaan nahkaasi! (Airut menee kiireesti.)
Mutta nuo kirotut kapinoitsijat, jotka minua kuukausimääriä uhmallaan
kiusaavat. Heidän täytyy kerran lannistua, heidän täytyy. Kaikki
kanuunat soimaan! Kaupungin ja linnan täytyy muuttua tuhkakasaksi ja
jokaisen ihmissielun täytyy raunioiden keskellä surmansa saada, sen
vannon pirun hampaiden nimessä.
MATIAS. Teidän majesteettinne!
KRISTIAN. Mitä on sanomista, herra piispa?
MATIAS. Teidän majesteettinne ampumavarat eivät riitä kaupungin ja
linnan raunioiksi ampumiseen.
TROLLE. Pitkän ikäni aikana on kaupunkia usein piiritetty. Väkivallalla
ei sitä ole koskaan voitu valloittaa, jos ei se vapaaehtoisesti ole
porttejaan avannut.
KRISTIAN. Siis minun on tyhjin toimin palattava Tanskaan uhrattuani
äärettömät summat sotaretkeeni. Kapinoitsijat ovat jätettävät
voitostaan riemuitsemaan. Sekö on neuvonne, uskolliset ystäväni?
MATIAS. Ei suinkaan.
KRISTIAN. Mitä tarkoitatte?
MATIAS. Teidän majesteettinne luopukoon Tukholman piirityksestä ja
kukistakoon ensin kaikki maakuntakapinat. Kun maaseutu on kokonaan
teidän vallassanne, täytyy Tukholman itsestäänkin antautua.
KRISTIAN. Neuvonne, herra piispa, sietää harkitsemista. Mitä muut
luulette siitä?
TROLLE. Minun mielestäni on se viisas neuvo.
KNUT ESKILINP. Kehoitan teidän majesteettianne sitä seuraamaan.
KRISTER PENTINP. Minunkin mielipiteeni, jos saan sen sanoa, tukee hänen
armonsa ehdotusta.
KRISTIAN. Vaan mitä sanoo tohtori Hemming? Te ette ole suutanne
avanneet.
GAD. Tohtori Hemmingin sana on kadottanut merkityksensä. Niin sanottiin
täällä äsken. Minä en pyri teidän majesteettinne neuvomisessa
kilpailemaan näiden herrojen kanssa.
KRISTIAN. Minä tahdon kuulla mielipiteenne.
GAD. Teidän majesteettinne seuratkoon piispa Matiaan neuvoa.
KRISTIAN. Se teistä on siis hyvä?
GAD. Ainakaan ei Ruotsin kruunu tule silloin kuninkaallisen päänne
painoksi.
KRISTIAN. Kuinka? Selittäkää sananne!
GAD. Se on helposti tehty. Jos nyt luovutte Tukholman piirityksestä,
eivät sen portit koskaan teille aukea. Ja jos teillä ei ole Tukholmaa,
ette te ole Ruotsin kuningas.
KRISTIAN. Kielenne puhuu katkeraa totuutta. Vaan ennen luovun
hengestäni, kuin Ruotsin kruunusta; siis piiritystä emme keskeytä.
MESTARI JON (puoleksi kuiskaamalla kuninkaalle). Onko majesteettinne
unhottanut rouva Sigbritin kirjeen?
KRISTIAN (kasvoilla häijy hymy). Olen saanut rouva Sigbritiltä kirjeen,
jossa hän uudestaan vakuuttaa, että yksin te, tohtori Hemming, voitte
tehdä minut Ruotsin kuninkaaksi. Nyt saatte näyttää vaikutusvoimaanne.
Tukholman täytyy teidän toimestanne olla huomenna minun vallassani,
muuten lähetän hirsipuusta otetun päänne Kööpenhaminaan rouva
Sigbritille terveisillä, että hänen terävä älynsä on hänet tällä kertaa
pettänyt. Te saatte käyttää kieltänne ja luvata puolestani vaikka mitä.
Ymmärrättekö?
GAD (kumartaen). Ymmärrän, teidän majesteettinne. (Kuningas lähtee
seuralaisineen.)