ELSA. Huomaatteko, armollinen rouva? Tanskalaiset peräytyvät takaisin
metsästä ja ruotsalaiset vainoavat heitä.
KRISTINA. Oi huomaan, huomaan.
ELSA. Huomaatteko, kuinka Ruotsin päälippu kulkee eteen päin
tanskalaisten joukkojen läpi?
KRISTINA. Huomaan, huomaan.
ELSA. Näettekö, kuinka uljaasti sen kantaja ratsastaa?
KRISTINA. Näen. Se on nuori orpanani Kustaa Erikinpoika. Mutta eikö
sinulla ole silmiä nähdä korkeaa soturia, joka ratsastaa hänen
rinnallaan ja edellekin tunkeutuu?
ELSA. Armollinen rouva, kuinka en näkisi ja tuntisi joukon johtajaa,
jaloa Sten herraa. Kaikki pyhimykset häntä suojelkoot!