Menin kerran Miltonin kanssa metsälle. Häntä ojolla ja korviaan
höristäen alkoi koira vainuta jotakin metsänreunassa. Latasin kiväärini
ja astuin jäljessä. Arvelin sen vainunneen joko peltopyyn, fasaanin
tahi jäniksen. Mutta Milton ei mennytkään metsään, vaan aholle. Kuljin
sen perästä katsellen eteenpäin. Äkkiä näin, mitä se oli etsinyt.
Meidän edessämme juoksi keskikokoinen kilpikonna, lakin suuruinen.
Paljas tummanharmaa pää pitkän kaulan varassa pisti esiin kuin kukasta
emi. Kilpikonna otti paljailla jaloillaan pitkiä askeleita, mutta sen
selän peitti panssari.
Nähdessään koiran piilotti se jalkansa ja päänsä ja kätkeytyi
ruohikkoon, niin että vain kuori enää oli näkyvissä. Milton hyökkäsi
sen kimppuun ja alkoi sitä jyrsiä, mutta ei saanut purruksi poikki,
sillä kilpikonnalla on samanlainen kuori vatsassa kuin selässäkin; vain
edessä, takana ja sivuilla on aukkoja mistä se pistää päänsä, jalkansa
ja häntänsä esiin.
Otin kilpikonnan Miltonilta ja tarkastelin, miten sen selkä oli
kirjailtu, minkälainen sen kilpi oli ja miten se vetäytyi kuoreensa.
Kun pitelee sitä käsissään ja katsoo kuoren alle, niin näkee sen
sisässä kuin kellarissa jotakin mustaa, elävää. Heitin kilpikonnan
ruohikkoon ja läksin astumaan eteenpäin; mutta Milton ei halunnut sitä
jättää, vaan kuljetti sitä yhä hampaissaan tullessaan minun perästäni.
Äkkiä koira vingahti ja heitti sen irti. Kilpikonna oli pistänyt
käpälän esiin ja raapinut sen suuta. Milton äkämystyi, alkoi haukkua,
tarttui siihen taas hampaineen ja rupesi kantamaan. Komensin Miltonia
laskemaan kilpikonnan maahan, mutta Milton ei kuullut minua. Otin
siltä kilpikonnan ja viskasin menemään. Mutta Milton ei vaan jättänyt
kilpikonnaa rauhaan. Se alkoi kaivaa kuoppaa sen viereen; kun kuoppa
oli valmis, työnsi se käpälällään kilpikonnan siihen ja loi sen umpeen.
Kilpikonnat elävät sekä maalla että vedessä, aivan kuin tarhakäärmeet
ja sammakot. Ne laskevat munansa maahan, mutta eivät niitä haudo; munat
halkeavat itsestään samoin kuin kalan mäti, ja niistä puikahtaa ulos
pieniä kilpikonnia. On teevadin kokoisia kilpikonnia ja myös suuria,
kolmen kyynärän pituisia ja parikymmentä sentneriä painavia. Isot
kilpikonnat elävät meressä.
Jokainen kilpikonna laskee keväisin sadoittain munia. Kilpi ei ole
muuta kuin eläimen kylkiluut. Ihmisillä ja muilla eläimillä kylkiluut
ovat erillään toisistaan, mutta kilpikonnalla ne ovat kasvaneet yhteen
kuoreksi. Tärkein eroavaisuus on siinä, että kylkiluut kaikilla muilla
eläimillä ovat ruumiin sisässä, lihan peittäminä, mutta kilpikonnalla
ne ovat päälläpäin ja liha niiden alla.