murhenäytelmän taiteellinen luoja. Aiskhylos otti itse osaa suuren
todellisuusdraaman esitykseen, jonka näytöksien nimet olivat Marathon,
Salamis ja Plataia. Hän oli silloin miehuusvoimissaan. Vuonna 456 hän
kuoli seitsemänkymmen-vuotiaana. Vanhin hänen murhenäytelmistään, joka
on säilynyt, on kaiken todennäköisyyden mukaan »_Turvanetsijät_».
Luonteeltaan se tuskin on draama nykyisen käsityskannan mukaan, sillä
siitä puuttuu ennen kaikkea toimintaa ja dramaattisia luonteita.
Draama on näihin aikoihin vielä tuskin muuta kuin suuri kantaatti,
jossa kuoro on pääasia. Vanhin draama on siis perimmältään doorilaisen
kuorolyriikan jatkoa. Ne harvat vuoropuhelut, jotka siinä esiintyvät,
vaihdetaan kuoronjohtajan ja yhden näyttelijän kesken, ja näillä
vuorosanoilla on yksinomaisena tarkoituksena perustella kuoron lauluja,
jotka ovat draaman oleellisimpana osana. Tuomalla kuoronjohtajan
vierelle näyttelijä luotiin mahdollisuus toiminnalle draamassa.
Ajan mukana karttui näyttelijäin luku, ja vuoropuhelu kasvo! kuoron
kustannuksella, kunnes kuorolaulu lopuksi muuttui vain eri näytöksien
väliseksi musiikkiesitykseksi.
Aiskhyloksen vanhin säilynyt näytelmä — _jos_ nyt »_Turvanetsijät_» on
vanhin — on kaunis hymni neitseelliselle puhtaudelle. Turvaaetsivät
ovat danaideja, Danaoksen viisikymmentä tytärtä, jotka ovat Egyptistä
paenneet tungettelevia kosijoita piiloon Argokseen ja saavat siellä
turvapaikan. Mutta vain hetkeksi. Heidän isänsä Danaoksen, joka
itse on päässyt Argoksen kuninkaaksi, pakottavat kosijat myöntymään
vaatimukseensa. Mutta itse hääyönä hänen tyttärensä murhaavat
puolisonsa, jotka on heille pakottamalla annettu. Tarujen mukaan saivat
danaidit rangaistuksensa toisessa maailmassa, missä heidät pakotettiin
alituisesti ammentamaan vettä seulaan.
Nykyaikaiseen katsojaan tämä tragedia vaikuttaa tuskin
näyttämöesitykseltä. Murhenäytelmä täynnä voivotuksia, rukouksia ja
uhkauksia, mutta vailla jännittävää toimintaa, vailla juonia, ei vastaa
meidän vaatimuksiamme. Mutta se on sen sijaan vaikuttava saarna.
Aiskhylos asetti elävissä kuvissaan katselijat silmätysten suurten
synti- ja syyllisyyskysymysten ja jumalien rankaiseman ylimielisyyden
kanssa. Näin hän on tullut kansan kasvattajaksi, suuremmaksi ja
tärisyttävämmäksi kuin Homeros ja Hesiodos. Filosofi Aristoteles
luonnehtii hänet »Ateenan kansan kasvattajaksi suuriin ajatuksiin
ja hurskaaseen mielenlaatuun, siveelliseen kuriin ja miehekkääseen
urotyöhön.»
* * * * *
Varsinaista dramaattista toimintaa ei ole myöskään murhenäytelmässä
»_Persialaiset_». Kuitenkin Aiskhylos on ymmärtänyt siinä toisin
keinoin luoda jännityksen, joka kasvaa kautta, näytelmän. Näyttämö
on sijoitettu suurkuninkaan palatsin edustalle Susaan ja Dareios I:n
haudan välittömään läheisyyteen. Vanhojen neuvoksien kuoro tuo julki
synkät aavistuksensa Kserkseen Hellasta vastaan tekemän sotaretken
päättymisestä ja lähestyvän onnettomuuden aavistus kasvaa, kun
Kserkseen äiti, Atossa, esiintyy ja kertoo onnettomuutta ennustavista
unista, joita hän on nähnyt. Jännitys kohoaa huippuunsa, kun
sanansaattaja syöksyy sisään ja eloisin sanoin kuvailee persialaisten
tappiota Salamiissa ja maasotajoukon kauheata peräytymismatkaa.