Aikajärjestyksessä toinen Kreikan suurista runoilijoista on
boiotialainen _Hēsiodos_, jonka teokset näyttävät olevan Iliasta
ja Odysseiaa vähäisen nuoremmat. Eräässä niistä runoteoksista,
jotka luullaan hänen sepittämiksensä, hän on antanut ensimmäisen
järjestelmällisen esityksen kreikkalaisesta jumalaisopista ja siten
syvästi vaikuttanut kansansa uskonnolliseen kehitykseen.
Hesiodos oli kotoisin Helikonia lähellä olevasta kylästä, ja poikana
hän kaitsi lampaita tuon lauluissa ylistetyn vuoren liepeillä. Hänen
veljensä oli kunnoton mies, joka isän kuoltua tuomarit lahjomalla
vääryydellä anasti melkoisen osan hänen perintöosuudestaan ja
sitten eli humussa ja sumussa, jotavastoin Hesiodos uutteruudella
koetti uudelleen päästä vaurastumaan. Ajatuksensa veljestään ja
muista laiskureista ja tyhjäntoimittajista hän toi ilmi »_Työt
ja päivät_» nimisessä opetusrunossa, joka on laatujaan vanhin
koko maailmankirjallisuudessa. Sen edellinen osa »Työt» alkaa
rangaistusrunona veljeä vastaan, mutta muuttuu vähitellen opettavaksi
runoksi, jossa uutteran työn siunausta ylistetään kuhnurin ja
vetelehtijän elämän vastakohtana. Talonpojan uutteralle aherrukselle
auran ja äkeen ääressä runoilija tässä runossa osoittaa kunnioitustaan,
ja runo onkin omistettu Boiotian uurastaville, raataville talonpojille.
Heidän viisaudenvarastostaan hän kyllä suureksi osaksi on ammentanutkin
sen sananlaskukokoelman, joka liittyy tähän runon ensi osaan. Siinä
vilisee puheenparsia, jotka muistuttavat meidän omia, isiltä perittyjä
sanontatapojamme.
Opetusrunon jälkimmäinen osa »Päivät» on myöskin talonpojan maailmasta
peräisin ja kertoilee opettavassa muodossa niistä päivistä, jolloin
pidettiin hyödyllisenä tai vahingollisena ryhtyä johonkin määrättyyn
työhön.
Hesiodosta on nimitetty »maailman ensimmäiseksi
talonpoikais-runoilijaksi». Hän ei, kuten Homeros, ole runoillut
seikkailunhaluisille ritareille, vaan Boiotian jäykille, hitaille
talonpojille. Kaikkialla hänen runoudessaan puhuu terve, maahenkinen
talonpoikaisjärki, mutta mielikuvituksen lennolle, sotaisten urotöitten
viehätykselle siinä ei ole tilaa. »Hesiodoksen runoissa eivät hulmua
uljaat kypärintöyhdöt, eivät välky keihäänkärjet, mutta sen sijaan
runoilija kertoo, mistä aineista luja ja kestävä aura on tehtävä.»
Täällä ei ole hituistakaan »urotöiden loistoa ja juhlien melua,
hilpeätä huolettomuutta ja hehkuvaa intohimoa. Päällämme kaareutuu sen
sijaan Boiotian talonpoikaismaan harmaa ja sumuinen arkitaivas, joka
katselee allansa olevaa elämänhyörinää, täynnä työpäivän aherrusta ja
rehkinää, sen pikkuvaivoja ja pikkuhuolia.» Kaikkialta hänen »Työt
ja päivät» teoksestaan pistää hyödyllisyyskanta esiin. Kun hän istuu
lirisevän lähteen reunalla ja länsituulen humistessa lehvistössä
sepittää maalaisidyllin, ei hän koskaan oikein kykene kohoamaan lentoon
maallisista huolista. Seuraavassa hengenvedossa hän unohtaa lähteen
lirinän ja läntisen tuulahdukset, ja hänen ajatuksensa pyörivät
kotoisen vilja-aitan jyvävarastoissa.
»Mittaa, hinkalohos sato talleta tarkoin...»
»Koirakin ärheä hanki...»
— niin kuuluu hänen neuvonsa.
Luonnon ihanuus tai pellon aaltoileva vilja ei tuota hänelle
esteettistä nautintoa, sillä, niinkuin Schück sattuvasti sanoo, »pelto
on hänelle vain ruokaa, metsä polttoainetta ja taivas se suunta, josta
sade tulee.» Hesiodoksesta puheenollen ei myöskään voi puhua työn
ilosta. Työ on hänestä ankara välttämättömyys, ainoa keino välttää
köyhyyttä ja hätää; ja työn hänelle tarjoama viehätys on siinä, että
»Suosima uuras on mies jumalain sekä ihmisienkin,
kunnian saa; vaan laiskuri heist' on halpa ja hylky.
Ei häpeää luo raataminen, sen tuo elon laiska.»
Kun hän saarnaa hyviä tekoja, hän tavallisesti ei jätä luomatta
silmäystä hyvän teon tuottamiin hyödyllisiin seurauksiin. Kuinka
kuvaava onkaan tämä ohje:
»Vilpitön naapurin luon' ole saaja ja maksaja lainan!
Maksaiss' entinen tai varovampikin mittasi olkoon,
_niin apu naapurin varma on vastakin toivona sulla_!»
Mikä ensi silmäykseltä voisi näyttää harkitsemattomalta
anteliaisuudelta, se todellisuudessa onkin vain viisasta arviointia.
»Voittoa väärää viero! Mi väärin on saatu, se hukkuu.
Helliös helliviäs, majaystäväs luo mene vuoroin!
Anna, jos antaa ken, älä sille, jok' ei ole aulis:
ainapa antaja saa, kitupiikkiä karttavat kaikki.»
Ettei ihmisiin ole _liian_ paljon luottamista, se selviää seuraavista
Hesiodoksen sanoista, joissa ilmenee talonpoikaisviekkautta ja
talonpoikais varovaisuutta:
»Veljesikin kera vaikk' asioit, ota vierahatmiehet:
Luottamus liika se yht' iso vaara on kuin epäluulo.»
Ja niinkuin hän lirisevän lähteen luona ei voinut unohtaa viljavarastoa
ja vihaista pihakoiraa, niin hän itse jumalten edessä ei voi unohtaa
naapurin peltoa. Toisessa paikkaa »Työt ja päivät» runoa sanotaan:
»Ruumiis, sielusi puhdistain jumaloille sa palveet
vointias myöten tuo, palat rasvankiiltävät reitten!
Tuoksuvin suitsukkein lepytellös heitä ja viinein,
heittyissäs levon helmaan, myös herätessäsi aamuin,
jotta he mielistyis sydämessään, suosiomielin
_toisen maat sinun ostaa sois, hänen ei sinun maitasi._»
Tämä mielikuvitusta puuttuva talonpoikaisrunoilija ei voi kohoutua
innostumaan elämän värikkyydestä. Hänen elämänkatsomuksessaan on
melkein aina tyytymätöntä kärtyisyyttä. Askra, jossa hän asuu, on
»oikea pesä, kylmä talvella ja sietämättömän kuuma kesällä. Ei siellä
mikään kasva eikä menesty». Ajat huononevat huononemistaan, ja niin
huonot kuin nyt — Hesiodoksen päivinä — ne eivät sitten olleet koskaan
olleet.
Mutta kun toteaa hänen itaruutta lähenevät elatushuolensa ja hänen
milteipä toivottomuuteen vivahtavan elämänkatsomuksensa, tulee
myöskin ajatella, mitä mies jo varhain sai kokea. Ja hänen puuttuvan
mielikuvituksensa ja viisastelevaisuutensa vastapainona on suuri
oikeudentunto, syvä siveellinen vakaumus. Hänelle niinkuin Suomen
itsenäiselle talonpojalle on laki ja oikeus se akseli, jonka ympäri
kaikki pyörii. Hesiodoksen oikeudelle omistama ylistyslaulu on
suurimmalla innoituksella sepitetty osa »Työt ja päivät» teosta.
Kreikkalaisten uskonnolliselle käsitykselle on hänen merkityksensä
ollut suuri sen johdosta, että hän on sangen oikulliseen ja
kevytkenkäiseen homerolaiseen jumalamaailmaan luonut oikeutta ja
siveellisyyttä. Kenties hän juuri sen tähden, että häntä täällä
maan päällä oli petetty oikeudessaan, on tuntenut tarvetta siirtää
oikeuden-maailman korkeampiin avaruuksiin. Vastoinkäymiset ja tappiot
eivät ole häneen painaneet ainoastaan puoltansa pitävän huolehtimisen
leimaa — kärsimyksen tietä hän on myöskin sydämessään saanut
tuta Jumalan vanhurskautta ja tunnustaa maailmalle uuden uskonsa
taivaalliseen tuomariin, joka palkitsee oikeamielistä ja kostaa
väärämielisyyden. Sen takia hän maailmankehityksessä on saanut sijan,
joka tekee hänet Israelin profeettain vertaiseksi.
Kirjallisuutta:
Hesiodos, Verk och dagar. Ruotsintanut Elof Hellqvist.
Eduard Schwartz, Charakterköpfe aus der antiken Literatur II.