Edellä esitetystä on osittain ilmennyt, kuinka vilkasta merikaupan
on täytynyt olla kreettalais-mykeneläisen kulttuurin aikana.
Purjealusten kuvia tapaammekin sangen usein mykeneläisissä koristeissa,
sinettipainamissa, maljakoissa y.m. Luonnollisesti on vaikeata nyt
tuntea silloisia kauppatavaroita. Sattumalta tiedämme kuitenkin, että
ainakin osaa niistä miljoonista _saviruukuista_, joita kuljetettiin
Välimeren rantojen eri osiin, on käytetty viinin ja oliiviöljyn
kuljetukseen. Taitehikkaammin valmistettuja ja maalattuja saviastioita
on kumminkin myyty myöskin niiden taiteellisen arvon takia.
Erittäin tärkeätä kauppatavaraa Välimeren maissa olivat tähän aikaan
luonnollisesti _kupari_ ja _pronssi_. Nuoremmalla kivikaudella ja
myöskin kuparikauden alussa oli _obsidiaani_niminen kivilaatu erittäin
haluttua. Se on kovaa, lasin tapaista, mustaa tai tummaa, vulkaanista
alkuperää olevaa kiveä, jolla tässä maailman osassa oli sama asema kuin
piikivellä pohjolan kivikaudenkansojen keskuudessa. Vielä helpommin
kuin piikiveä voidaan obsidiaania halkoa ohuihin, teräväsärmäisiin
liuskoihin. Se oli senvuoksi sangen sopivaa ainesta veitsien, — myöskin
partaveitsen — nuolenkärkien ja muiden terävien aseiden ja työkalujen
valmistukseen.
Melkein kaikki aigeialaisessa kulttuurimaailmassa käytetty
obsidiaani oli lähtöisin samalta taholta, nimittäin Melos-saarelta,
ainoasta paikasta, missä tätä kiveä esiintyy suurissa määrin.
Siellä on ikivanhoja kivilouhimoita ja suuria jäteliuskakasoja,
jotka todistavat tämän halutun raaka-aineen vilkkaasta viennistä.
Sieltä on myöskin löydetty muinainen työpaja, missä valmistettiin
työkaluja ja aseita obsidiaanista. Ne lukuisat tästä kivilajista
tehdyt veitset ja nuolenkärjet, joita on löydetty sieltä täältä koko
kreettalais-mykeneläisen sivistyksen alueelta, Egyptistäkin, ovat
melkein kaikki valmistetut Meloksen kivestä. Pronssikauden alettuakin
käytettiin obsidiaania vielä runsaasti, esim. nuolenkärkiin ja muihin
helposti katoaviin esineihin.
Kuparin tullessa käytäntöön kreettalais-mykeneläisellä
kulttuurialueella tuli Kyproksesta Siinain kaivosten tyhjennyttyä
kaikkien itäisen Välimerenalueen maiden päätuottaja. Tinaa haettiin
luultavasti Espanjasta, samoin hopeaa, jota kuitenkin löydettiin
Sardiniastakin. Huomattavia kultamääriä ovat aigeialaiset kansat
käyttäneet keruihinsa ja loistoastioihinsa. Troian, Mykenen ja Dendran
löydöt todistavat sitä. Valmistajille ja jalostajille, kreettalaisille
ja mykeneläisille taiteilijoille sekä taidekäsityöläisille tuotiin
tuota jaloa metallia Egyptistä ja Nubiasta.
Koristeihin käytettiin paljon _meripihkaa_ sekä Mykenessä että
monissa muissa Kreikan mannermaan paikoissa. Meripihkahelmiä näet
esiintyy suuressa määrin mykeneläisen ajan muinaisesineiden joukossa.
Mielenkiintoisinta näissä koristeissa on, että on voitu tutkimalla
niitten raaka-ainetta todeta sen todennäköisesti olevan peräisin
Itämeren rannikoilta. Suuresta meripihkahappopitoisuudestaan,
väristään, kovuudestaan ja luonteenomaisesta, poltettaessa syntyvästä
hyvästä tuoksustaan Itämeren meripihka on näet helposti erotettavissa
romaanialaisesta, sisilialaisesta ja libanonilaisesta.[28]
Luonnollisesti ei tästä tosiasiasta saa tehdä johtopäätöksiä Aigeian
meren ja Itämeren kansojen välisten suorien kauppayhteyksien
olemassaolosta, vaan täytyy olettaa välillä asuvien kansojen toimineen
liikenteen välittäjinä.
Kääntäessämme katseemme vastakkaiseen suuntaan, Afrikkaan
tapaamme aigeialaisten muinaisesineiden joukossa tästä maanosasta
tulevan kauppatavaran, joka myöskin oli sangen suosittua
kreettalais-mykeneläisessä kulttuurimaailmassa, nimittäin _norsunluun_.
Tästä aineesta valmistettujen esineiden sekä muoto että koristelu
osoittavat että itse jalostus on tapahtunut Kreetassa tai Mykenessä.[29]
Orjat olivat myöskin kauppatavaraa, jota kreettalaiset sangen usein
saivat vaihtaa kultaan ja tarvikkeisiin. Eivät yksin foinikialaiset
harjoittaneet ihmiskauppaa.
On useita todisteita siitä, että kreettalais-mykeneläisen maailman
kauppayhteydet ovat ulottuneet Egyptiin asti. On näet löydetty
runsaasti kreettalais-mykeneläisiä muinaisesineitä Niilinmaasta ja taas
toiselta puolen egyptiläisiä esineitä aigeialaiselta kulttuurialueelta.
Kreetasta ja Mykenestä on tavattu kuoriaisia ja muita egyptiläisiä
esineitä, joissa esiintyy Ekhnatonin edeltäjien, Amenhotep III:n ja
Tejen, nimi.
Vanhimmat Kreetan egyptiläisistä muinaislöydöistä ovat
kiviastianpalaset, jotka löytyivät Knossoksen palatsista. Mutta kun
kiviastiat ovat erittäin kestäviä, on hyvin mahdollista, että ne
ovat ennen Kreettaan päätymistään voineet olla käytännössä useita
vuosisatoja. Siksi saa olla hyvin varovainen ottaessaan niitä
ajanmääräyksien perustaksi. Toisin on hauraiden ja lyhytikäisempien
fajanssiastioiden laita. Ne ovat varmempia oppaita kreettalaisten
muinaisesineiden ajallisessa sijoittelussa.
Arvokkaampia tähän tarkoitukseen ovat kuitenkin paljon lukuisammat
Egyptissä tehdyt aigeialaisten esineiden löydöt. Ne ja egyptiläisten
verraten tarkka ajanlasku tekevät mahdolliseksi varmemman
ajanmääräyksen aigeialaisella kulttuuriaikakaudella. On löytynyt
kreettalais-mykeneläisiä saviastioita ja niiden palasia niinkin
kaukaa etelästä kuin Thebasta, vieläpä sitäkin kauempaa. Eteläisin
tähänastinen löytö, kaunis kreettalainen saviastia, tavattiin haudasta
Anibesta, pohjoiseen Abu Simbelistä, 24 peninkulmaa etelään Assuanista
ja 135 peninkulmaa Niilin suusta.
Enimmät Egyptin aigeialaisista löydöistä ovat peräisin 18:nnen
dynastian ajoilta, jonka suvun voimakkaiden hallitsijain aikana
Egyptin merentakaiset kauppayhteydet olivat vilkkaimmillaan. El
Amarnasta on löytynyt tuhansittain kreettalaisia saviastioita. Suoraa
liikenneyhteyttä Kreikan mannermaan ja Egyptin välillä ei kylläkään ole
ollut olemassa vaan välittäjänä on tietenkin toiminut Kreetta.
Silloisen vilkkaan kauppayhteyden olemassaolosta Niilinmaan ja
Aigeian saariston välillä on meillä useampiakin todisteita kuin äsken
mainitut. Thotmes XII kerskailee esim. eräässä kirjoituksessa, että
Keftiun ja »suuren meren saarten» ruhtinaat maksoivat veroa hänelle.
Näillä tarkoitettiin Kreettaa ja Kykladeja. »Verot» ja alamaisuussuhde
ovat kuitenkin verrattavissa Puntista suoritettuihin »veroihin»
Hatshepsutin aikana. Molemmissa tapauksissa oli aivan yksinkertaisesti
kyseessä tavaranvaihto. Enintään voivat »verot» olla lahjoja, joita
kreettalaiset toivat faaraolle saadakseen estämättä harjoittaa
tuottoisaa kauppaansa Egyptissä, siis jonkinlainen tullimaksujen
alkeellinen muoto. Egyptillähän ei ollut siihen aikaan sotalaivastoa,
eikä se siis voinut vallita Aigeian meren saaristoa.
Myöhemmältä ajalta ovat kreettalaisen vaikutuksen todisteina Ekhnatonin
palatsin merkilliset maalaukset, joissa huomaamme voimakkaita
naturalistisia ja impressionistisia piirteitä. On mahdollista,
että tämä faarao, jolla oli rajaton mielenkiinto kaikkea uutta ja
epätavallista kohtaan, on käyttänyt kreetalaisia taiteilijoita uuden
hallitsijanasumuksensa koristelussa.
Toiselta puolen huomataan välistä egyptiläistä vaikutusta
kreettalais-mykeneläisessä taiteessa, etenkin aiheenvalinnassa.
Esimerkki siitä on tässä kuvattu mykeneläinen tikarinterä.
Itään päin on kreettalaisia maljakoita kulkeutunut Palestiinaan
ja Syyriaan saakka. Mykeneläisiä maljakoita on löytynyt pitkin
Vähän-Aasian rannikkoa ja lännessä Sisiliasta ja Sardiniasta,
Marseillesta ja Espanjasta.