Mitä nykyisin tiedämme kaakkois-Euroopan vanhimmista kulttuureista,
siitä meidän on ennen kaikkea kiitettävä erästä saksalaista ja erästä
englantilaista arkeologia. Edellinen, nimeltänsä _Schliemann_, sai
1870-luvun puolivälissä ilmi n.s. _mykeneläisen kulttuurikauden_,
joka on saanut nimensä Peloponnesoksen koillisosassa sijainneesta
Mykēnēn (myös Mykēnai) kaupungista. Sen raunioista näet ensi kerran
perusteellisemmin päästiin tuntemaan tuota ihmiskunnan kehityskautta,
joka näyttää alkaneen noin 1600 vuotta ennen meidän ajanlaskuamme.
Neljänneksen vuosisataa Schliemannin jälkeen englantilainen _Evans_
alkoi kaivaa kuningas Minoksen palatsin raunioita muinaisessa
Knossoksen kaupungissa, Kreetan pohjoisosassa, lähellä meren rannikkoa.
Evans oli aikaisemmin liikuskellut muinais- ja kansatieteellisissä
tutkimuksissa Balkanin niemimaalla, Italiassa ja Lapissa sekä Kreetan
muissa osissa. Nyt hänen onnistui tuoda päivänvaloon muistomerkkejä
mykeneläistäkin vanhemmasta sivistyskaudesta, nimittäin tämän kanssa
sukua olevasta _kreettalaisesta kulttuurista_. Näitä molempia
kulttuureja nimitetään yhteisnimellä _aigeialaiseksi_ Aigeian meren
mukaan. Evans oli nyt valaissut tämän sivistyksen historiaa jälleen
enemmän kuin puoli vuosituhatta ajassa taaksepäin.
Kirjallisuutta tähän osaan:
Martin P:n Nilsson, Grekisk kultur i bild.
Fritz Baumgarten, Franz Poland und Richard Wagner, Die hellenische
Kultur.
Tähän jaksoon:
Dietrich Fimmen, Die kretisch-mykenische Kultur (laajoin
kirjallisuusviittauksin).
René Dussaud, Les civilisations préhelléniques dans le bassin de la mer
Egée.
H.R. Hall, Aegean archæology.
Gustave Glotz, La civilisation égéenne (laaja kirjallisuusluettelo).
R. v. Lichtenberg, Die ägäische Kultur.
Oscar Montelius, La Grèce préclassique.
Frederik Poulsen, Den kretisk-mykeniske Kunst.
Emil Smith, Hellas for Homer.
K. Friis Johan sen y.m., De förhistoriska tiderna i Europa I.