HEIKKI (joka on istunut synkkänä kannolle; Lyylille:) Eipäs se
tullutkaan... Kapalaukeen Suoma myllylle. Heittänyt se on tämän pojan...
LYYLI. Eipäs ole. Se istuu aittansa portailla ja vuottaa sinua auringon
laskiessa. Niin käski sanomaan.
HEIKKI (nousee kokonaan muuttuneena, astuu pari askelta vasemmalle,
kurkkaa puiden lomitse; suuressa ilossa; osoittaen kädellään:) Ja
ihanhan se on siellä... laskemaisillaan. (Juoksee Lyylin ja Jannen ohi
oikealle hurjaa vauhtia.)
LYYLI (osoittaen jo kaukana juoksevaa Heikkiä: Jannelle, nauravasti:)
Katsos, Janne. (Läheisesti:) Ja kuulepas, Janne, tässä maailmassa ei
taida olla mitään niin vaarallista kuin elämän koreus ja liian hyvä
sydän.
JANNE. Ja liian hyvä äly! Se jos painaa laukkaa ja neliä, tulipas —
koira vieköön — kallista peliä... (Lähtevät oikealle.)
Väliverho.