VIENO (miehelleen:) Ja vieläkös sinä siinä toljotat? Kotiin, mars!
(Lähtevät, Vintturi edellä ja rouva jäljessä, poistuvat vasemmalle
taka-alalle.)
JANNE jää seisomaan nolona vasemmalle etualalle ja katsoo surkeana
Lyyli Maikkua.
LYYLI (lähestyy askel askeleelta Jannea, käyden sitä säälivämmäksi mitä
surkeammaksi Janne; tökäten hyväilevästi:) Ei nyt surra enää, Janne...
JANNE (syvästi syyllisyyden tunnossa:) Mutta milläs minä nyt maksan
sinun ompelukoneesi, kun puijasivat multa kaikki säästörahani...
LYYLI (iloisen reippaasti:) Sepäs kun on maksettu jo! Ja nyt sitä
mennään minun mökilleni... polkuja pitkin...