JANNE, (laihankälpeä ja joka hetki tärkeän näköinen puotipoika,
tulee hiipien oikealta, taka-alalta, lähestyy riippumattoa, katselee
ympärilleen, siirtyy pyykkinarun luo, painaa intomielisesti nuoralla
riippuvaa vaatekappaletta poskeansa vastaan ja huokaa syvään ja
kaihomielisesti; hyrähtää äkkiä hyvänmielen nauruun, tepastelee
iloisena; ottaa riippumatosta päivänvarjon, nostaa sen päänsä
yläpuolelle, pasteerailee taas pari askelta, panee sen kokoon ja
viittaa oikealle.)
JANNE (hilliten ääntään:) Heikki-ii... Selvä on. Jolman Heikki, sassiin
sieltä.