Astrologisen käytännön perusprinsiipit.
Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia
on _yleisiä perusprinsiippejä_ käsittelevä tiede, joka koettaa päästä
varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla
lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä -- lakeja, jotka yhtä
paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä
on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä
yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla
näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.
Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään,
eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan
aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan
sitte tutkia muista kirjoista.
Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen,
ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3)
zodiaakki eli eläinrata (_se_ zodiaakki, jota astrologiassa käytetään
-- todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".
Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa
astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä
ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:
Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten
ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä,
kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä
tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten
eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja
ruumilliseen tilaansa -- jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää
näin mahtavasta olennosta.
Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan
täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään _kaikki_ Hänen
ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa
taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu
ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se
lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen
suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä
suhteesta. "Jumala" -- se on tuo edellämainittu Perikuvalleen
Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole
Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin
tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain
tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä
hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren
Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin
ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin
erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen
yksilöllisyytensä -- _hän itse_, eroitettuna muista ihmisistä, joka
täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä -- toisin sanoen:
syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme
heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän
laadusta.[18]
Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen
tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia
niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja
tieteellisen lukijan silmiin -- niinkuin esim. miksi zodiaakki
on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon
ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat
nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on
edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt
yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä
(pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti
palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen
vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?
Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden
kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään
aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa
meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään
itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa
nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun
harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää,
että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan
kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja
jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko,
joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu
ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin
unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija
itse päättäköön.
Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden
totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa
muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon
yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan,
kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille
todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita
miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on
tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi
astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin
tietopuolisesti.
Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin
yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa
aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen.
(Minkä tieteen harrastajista voi _sitä_ sanoa?) Mutta se merkitsee,
että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat
julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja
kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä
sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.
Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää
tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää
puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.