Sa Lesbon impi, hehkuva, lemmekäs,
Mi valko-olkas paljastat houkuttain,
Sa suotta viehkees hymyin näytät --
Mieltäni vain meri aava hurmaa.
Ja turhaan huokuu lyyrasi helkkynään
Sun lempes kaiho lauluna myrtistöön;
Vain tuulten huohuntaa ma kuulen,
Aaltojen taistohon halaan luotas,
Veenpiirin taa, pois retkille seikkailuin,
Hyaadein kanssa voimia koittamaan,
Miss' suola tyrskyilee mua vastaan
Pyyhkien otsalta ruusuöljyn.
Kythere ain ei valjasta kyyhkyjään,
Ja usein Zevs, kun hehkeinnä paahti maa,
Luo ryppyyn kulmiaan ja puistaa
Yltämme velttoa unteluutta.
Oi, Sapfo, kuolemattomat varmaan kai
Ne urhon poveen laskivat vaiston tuon,
Mi viehtäin luo taas eriin työntää
Rinnoilta hempeiltä miehen mieltä.
Iki-vastakohta noinpa se vallitsee,
Ja pakko miestä tietöntä määrää päin
Vie elon ulapoille taistoon,
Impeä kaiho kun tuhkaks polttaa.
1901.