Don Henriqve iltaan soitti
Ikkunahan infantinnan,
Missä oranjit ne varjos
Kuutamilta Tajon pinnan.
Donna Juanita iltaan
Kaihos ikkunassa linnan;
Oranjit hän päästään puisti,
Lausui suistain tuskaa rinnan:
"Häät ois meillä valmiit, armas,
Jos nyt ois kuin onnen aikaan;
Mutta aattelitko, minne
Vapaan maamme Maurit saikaan?
"Ei, nyt täytyy eriin meidän,"
-- Ja hän peitti silmää sorjaa: --
"Kuolla voin, mut ei enää rinnat
Imettää voi Maurein orjaa!"
1901.