ORAS. Tulin hakemaan tavaroitani. (Vetää laatikon auki ja pitelee
vaatteita.)
ANNA. Sinä et saa mennä!
ORAS. Minä en tahdo riistää heiltä...
ANNA. Sinä et riistä keneltäkään minua. Minä olen sinun äitisi. Etkö
sinä tajua tätä? Etkö tunne sitä omassa veressäsi?
ORAS (kiihkeästi). Tunnen, äiti, tunnen, ja juuri sen vuoksi tahdon
lähteä pois täältä. Minä teen sinut onnettomaksi!
ANNA. Poika parkani.
ORAS. Tiedätkö, mitä minä aioin tehdä eilen, kun läksin luotasi.
ANNA. Oras...!
ORAS. Seisoin tuolla ylhäällä, koskensillan korkealla kaarella.
ANNA. Hyvä Jumala!
ORAS. Sieltä on hyvä hypätä. Se matka on lyhyt, mutta vie hyvin kauas!
ANNA (vetää häntä lähemmäksi). Älä milloinkaan ajattele sellaisia!
ORAS (likistää Annaa käsistä). Minun tuli ikävä sinua, tahdoin vielä
kerran nähdä sinut.
ANNA. Sinun täytyy olla minun luonani aina, aina. Tahdotko, niin
lähdemme täältä pois?