HENRIK. Hyvät matamit, älkää pitkästykö. Hänen jalosukuisuutensa tulee
kohta. Pormestari on lahjoittanut hänen koirallensa uuden kaulavyön,
mutta se oli hiukan liian väljä, sentähden räätäli parast'aikaa ottaa
mittaa koiran kaulasta. Heti kun se asia on toimitettu, tulee
pormestarinna takaisin. Mutta älkää pahastuko, hyvät matamit, minä
pyydän teiltä jotakin: muistakaa minua hyväntahtoisesti pienellä
lahjalla, minulla on niin paljon työtä ja minä saan rehkiä ja raataa
tässä talossa niinkuin juhta.
I RAATIHERRAN ROUVA. Mielelläni, poikaseni, tuossa on guldeni, jollet
sitä väheksi.
HENRIK. Ah, sulimmat kiitokset! Minä toivon, että voin tehdä
vastapalveluksen. Nyt teidän pitää juoda oikein runsaasti sillä aikaa
kuin rouva on poissa, ei hän siitä suutu, ja jos niikseen tulee, niin
kyllä minä sitten taas sovitan kaikki hyvin päin.
I RAATIHERRAN ROUVA. Ah, ystävä hyvä, teet parhaiten, jollet pakota
meitä juomaan.
HENRIK. Kuten sanoin, jalosukuiset matamit. Ei rouva siitä pahastu,
juokaa, juokaa pois. Jollei kahvi ole tarpeeksi imelää, niin kyllä minä
toimitan lisää siirappia. Mutta kas tuolta tulee rouva itse.