(Geske tulee koira sylissä. Henrik tulee kahvipöytineen
ja on hyvin toimessaan.)
GESKE. Kuules, Henrik, onkos kahvissa siirappia?
HENRIK. Ei ole, muori!
GESKE. Ei enää mitään vaareista eikä muoreista, Henrik, sanon sen kerta
kaikkiaan. Juokse hakemaan siirappia, ja tuo ruukku myös! (Henrik
menee.) Tätä hommaa ja hälinää ei täällä ennen ollut. Mutta minä
luulen, että jahka vain totun siihen, niin se tuntuu helpommalta.
HENRIK. Tässä on siirappi.
GESKE. Kaada se ruukkuun! Jestas sentään, joku koputtaa oveen. Nyt
tulevat varmaankin raatiherrojen rouvat.
HENRIK (ovella). Ketä tahdotte tavata?
PALVELUSTYTTÖ. Sano sinä mestarillesi, että hän osaa valehdella kuin
kymmenen kannunvalajaa yhteensä. Olen jo kuluttanut kenkäparin
juostessani hakemassa sitä hinkkiä.
HENRIK. Minä kysyn: ketä te tahdotte tavata?
PALVELUSTYTTÖ. Minä tahdon tavata mestari Hermania.
HENRIK. Sinä juokset sokkona keskellä selvää päivää. Täällä asuu
pormestari von Bremenfeld.
PALVELUSTYTTÖ. Sehän on kauheata, ettei saa tavaroitaan valmiiksi, ja
päällepäätteeksi vetää meitä viheliäinen kannunvalaja nenästä.
HENRIK. Jos sinulla on jotain valittamista kannunvalajia vastaan, niin
tule raastupaan, siellä sinä saat oikeutta, mikäli minä ollenkaan
tunnen pormestari von Bremenfeldiä.
KAKSI LAKEIJAA. Meidän rouvamme tahtoisivat mielellänsä tietää,
suvaitsisiko pormestarinna suoda heille kunnian käydä häntä
tervehtimässä.
HENRIK (palvelustytölle). Etkö sinä senkin kanalja jo kuule, ettei
täällä asu ketään kannunvalajaa. (Lakeijoille.) Minä tiedustelen, onko
rouva pormestarinna kotona.
(Palvelustyttö menee.)
HENRIK (Geskelle). Täällä on kaksi raatiherranrouvaa, jotka tahtovat
tavata muoria.
GESKE. Käske heidän tulla tänne.