Vuodet vierivät kunkin yksilön kohdalla. Yksi tapa viitata siihen
perusilmiöön, jota sanotaan elämäksi, on viitata vuosiin. Vaikka
ajan-käsite ja elämän-käsite syvemmältä ottaen ovatkin toisilleen
vieraat, niin voi osuva kosketus kuluneisiin ja edessä oleviin vuosiin
hetkellisesti hiukan auttaa itse elämän olemuksen kirkastumista
ihmiselle. Sillä ihminen sitoo omaksi mukavuudekseen elämän seikat ja
sykähdykset omaan luomaansa ajan-käsitteeseen.
Näin ajatellen sanon: kolmekymmentä vuotta. Aina sieltä asti, jolloin
oli vain auringon valoa -- tai sen puutetta -- ja aurinkoisia pintoja;
jolloin keväinen koivunlehti kiilsi kellanviheriänä eikä ajatusta
vaivannut kysymys, mitä tapahtui sen hienoissa suonissa, jotka silmä
kyllä iloksensa näki; jolloin kaikki oli vain ollakseen, ei henkeä
eikä ainetta, vaan pelkkää olevaista: äidin itku, oma itku ja ilo,
tuomenkukka, lumikinos. Sieltä asti aina tähän asti, kun viimeisenä
mielteenä on astunut tajuntaan isänmaa; niin viimeisenä, että se vielä
epäilyttää...
Sieltä alkaen ovat vuodet, nuo aineettomat ohikiitäjät, näytelleet
monenlaista: tytön lempeä ja naisen rakkautta -- elämän ihaninta
harhakuvaa; miehen taistelua; lukemattomia lähimmäisiä -- toisia
ihmislapsia kohtaloineen. Hiljaisena hetkenä sinne katsoen niiden
kaikkien yhteisenä ja voimakkaimpana, ahdistavimpana piirteenä on se,
että ne ovat kadonneet. Vuodet ovat kadonneet ja yhä uusia vuosia
katoo. Ei ole mitään pelastusta siitä. En pääse sinne asti, minne
lopullisesti mennään.
Menen makuulle ja jatkan tätä ahdistavaa ajatusta pimeässä
hiljaisuudessa -- ahdistus ei ole niin pahaa silloin kun ei kukaan sitä
näe. Ja kun unen vihdoin lähestyessä päivätajunta ohenemistaan ohenee,
jysähtää siihen erillisenä, mistään johtumatta, yksi ainoa käsite:
_kuolema_. Juuri siinä tilassa se useimmiten jysähtää.
Kirkastunut sisäinen katse näkee kuoleman täällä ja lapsuuden auringon
tuolla ja niiden välissä ikäänkuin laajan alueen myriadeine kohtineen.
Mutta siellä noiden "kohtien" keskuudessa soveltuvat toiset sanat kuin
täällä "yleisnäkemyksen" kukkulalla...