Kuule miesi, ootko käynyt kautta keltavuoren,
Ootko nähnyt rinteellänsä "harmaapäisen nuoren"?
Monta iltaa istunut hän yöhönkin on siellä,
Mistä tullut, nimensä mi, tuot'en kuullut vielä.
Itse, kertoi; "Mökin vaimo olin ennen vainen;
Mökki vietiin, nyt ma olen köyhä mierolainen,
Vaimo olin, Luoja siunas kaksi pienokaista.
-- Milloinkaan en enää löydä kumpaistakaan noista!
Miehestäin en muista paljon: lien jo sata vuotta
Paavon markkinoilta häntä vartoellut suotta.
Sanoivat: hän murhattihin Räihän kapakassa.
-- Onkos totta! -- -- Näithän Aino isän taivahassa!"
Näin hän kertoi, nauroi, itki. Silmäin väike kumma
Toisti: on hän mielipuoli. Kasvoin väri tumma
Sekä hiukset harmajat on liijan vanhat hälle.
-- Usein tulee kalman merkit täällä pyrkivälle
Ennen aikaa: ikävästä valkee hiukset mustat,
Muodon kauniin harmauttaa surut, murheet, tuskat,
-- Mielenki voi ryövätä ne samat jättiläiset, --
Eihän ole ihmisvoimat raudan kestäväiset.