Prologi.
I. Vangitseminen.
II. Ylhäinen matkustaja.
III. "Vain tästä kirjasta löydät pelastuksen."
IV. Mitä norjalaiselle tapahtui.
V. Robinson vankilan katolla.
VI. Ristikon-takaiset kasvot.
VII. Tiedemies.
VIII. Tuntematon huvilinna.
IX. Aamiainen vankilankatolla.
X. Kolmas.
XI. Palava laiva.
XII. Puhuvat muurit.
XIII. Kädet.
XIV. Kapinan kynnyksellä.
XV. Kapinalliset.
XVI. Viimeiset laukaukset.
Prologi.
Eräänä kesänä viisi vuotta sitten matkailijatulvan ollessa
suurimmillaan Asbjörn Kragilla oli varsin rasittava juttu
selvitettävänään. Erään suuren matkailijalaivan viipyessä
Kristianiassa tapahtui laivalla joukko varkauksia. Varastettiin usean
tuhannen kruunun arvosta kaikenlaisia esineitä. Laivassa oli vain
arvossapidettyjä henkilöitä, enimmäkseen saksalaisia. Etsiskelyt täytyi
siitä syystä tehdä erikoisen varoen ja arkaluontoisesti. Asbjörn
Krag sai tehtävän suorittaakseen. Hän nousi laivaan Kristianiassa ja
matkusti aina Bergeniin asti. Siellä varas -- saksalainen valeparooni
-- otettiin kiinni. Kragin onnistui sitä paitsi pelastaa suuri osa
arvoesineitäkin. Mutta hänen työnsä oli ollut siinä määrin rasittavaa,
etenkin levon puutteen takia, että hän palatessaan Kristianiaan tunsi
itsensä perin murtuneeksi ja oli pakotettu kääntymään lääkärin puoleen.
Lääkäri huomasi heti, että hänen hermonsa olivat huonossa kunnossa,
ja neuvoi häntä lähtemään merimatkalle. Asbjörn Krag päätti heti
noudattaa lääkärin neuvoa. Ja sattui vielä niin onnellisesti, että
salapoliisilla oli muudan hyvä ystävä kapteenina isossa vehnäaluksessa,
joka juuri oli lähdössä Kristianiasta Mustallemerelle. Alus oli
englantilainen, mutta kapteeni oli norjalainen -- kotoisin samasta
pienestä itäisestä kaupungista kuin Asbjörn Krag. Miehistöön kuului
samoin useita norjalaisia. Ja tuossa tuokiossa asia oli järjestetty.
Kapteeni oikein loisti ilosta saadessaan lapsuudenystävänsä mukaan, ja
Asbjörn Krag puolestaan iloitsi siitä, ettei hänen tarvinnut käyttää
ikävää matkustajalaivaa. Salapoliisille laitettiin kuntoon pieni
hytti kapteenin hytin viereen. Hän nousi laivaan matkakirstuineen, ja
samana yönä alus lähti vuonosta. Matka muodostui oikein hauskaksi.
Purjehtiessaan yli Pohjanmeren, läpi kanaalin ja Biskajanlahden heillä
oli mitä ihanin sää; ja kun alus saapui Välimerelle, oli Asbjörn Krag
melkein tullut entiselleen. Mustanmeren rantakaupungista, johon he
olivat tulleet, Asbjörn Krag aikoikin jo palata maitse Kristianiaan,
sillä hän kaipasi työtänsä. Mutta alus otti kuljettaakseen rahtitavaraa
Amerikkaan, ja kapteenin onnistui houkutella Krag mukaan matkalle.
Tosin tähän päätökseen lähinnä sentään vaikutti halu saada tutustua
Amerikan poliisioloihin. Elokuussa alus saapui määräpaikkaansa,
Yhdysvaltojen suureen maailmankaupunkiin. Ja täällä Asbjörn Krag
tapasi vanhan norjalaisen tuttavan ja auttoi häntä pulassa, jossa
hänen henkensä olisi voinut olla vaarassa. Asia oli yhteydessä suuren
Crowbury-salaliiton kanssa, joka juuri siihen aikaan järkytti mieliä
Amerikassa.
Höyrylaivan, jossa Asbjörn Krag matkusti, piti lähteä paluumatkalle
kahdeksantenakolmatta päivänä elokuuta. Mutta juuri samana iltana
Asbjörn Krag pelasi uhkapeliään pelastaakseen norjalaisen ystävänsä
häpeällisestä kohtalosta. Sen vuoksi Krag pyysi kapteenia viivyttämään
laivan lähtöä kaksitoista tuntia. Kun nämä kaksitoista tuntia olivat
loppuun kulumaisillaan, odotti hän kovin jännityksissään tietoa
norjalaisen kohtalosta. Mutta aika kului, _eikä mitään ilmoitusta
tullut_. Laiva odotti vielä kaksi tuntia, mutta sitten sen oli pakko
lähteä, ja Asbjörn Krag matkusti takaisin Norjaan, voimatta ajatella
muuta kuin tätä arvoituksellista tapausta. Vasta puolen vuoden
kuluttua hän sai kirjeen, joka selitti hänelle tapahtumat. Samalla hän
sai kuulla tapauksesta, joka oli merkillisimpiä ja vaarallisimpia,
mitä nykyaikaan on kenellekään sattunut. Tämä kertomus perustuu
Asbjörn Kragin omiin suullisiin ja kirjallisiin tiedonantoihin ynnä
Yhdysvaltojen ylipoliisipäällikön raporttiin.