Kaarle Fredrik Berghin vanhat runot.
A. I. Arvidssonin kokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
arkistossa säilytetään eräs vanhoja runoja sisältävä, 22 sivun
suuruinen foliovihko, joka on merkitty n:o 488 a). Käsialasta huomaa,
että kokoelma on viime vuosisadalta, mutta itse käsikirjoituksessa ei
ole mitään, joka osottaisi, mistä Arvidsson on sen saanut, tai kuka
runot on muistiinpannut. Onneksi on Arvidsson kuitenkin kopioinnut
alun käsikirjoituksesta ja kopion ensimäisen sivun yläreunaan
kirjoittanut "M[anu]s[kri]pt af Bergen" (ks. käsikirj. 486 b) n. 5),
jonka avulla saamme selville, mistä runot ovat. Lokak. 5 p. v. 1819
kirjoittaa Arvidsson ystävällensä, lehtori E. A. Crohnsille, jonka
kanssa hän kesällä oli kerännyt runoja Pohjois-Savossa, että hän
kotimatkallansa erehdyksestä kulki Suonenjoen Bergin ohi ja joutui
Rautalammin pappilaan, missä Boucht[21] kaikella muotoa lupasi
hankkia hänelle Bergin runokokoelman (ks. C. G. Estlander, Adolf
Ivar Arvidsson som vitter författare, s. 42). Että Bergiltä saatu
Arvidssonin kokoelmassa tavattava käsikirjoitus on sama kuin se,
josta kirjeessä puhutaan, ei voi epäilystä olla, eikä ole vaikeata
päättää, kuka Berg oli, sillä kysymykseen saattaa tulla ainoastaan
Suonenjoen kappalainen Kaarle Eredrik Bergh.
Kaarle Fredrik Bergh oli Porthanin aikalaisia hänkin, mutta
nuorempi kuin edellisen runokokoelman pelastaja Törnudd. Hän oli
syntynyt v. 1763, tuli ylioppilaaksi v. 1785, papiksi v. 1788
ja pitäjänapulaiseksi Suonenjoelle v. 1793, jossa hän vaikutti,
vuodesta 1798 asti kappalaisena, enemmän kuin puolen vuosisataa
kuolemaansa saakka v. 1844. Bergh oli innokas jumalansanan selittäjä,
mutta harrasti sen ohessa myös suomen kieltä, ollen noita, nyt
usein unhotettuja, entisaikoina eläneitä suomenmielisiä, jotka
varmasti uskoivat suomalaisen Suomen tulevaisuuteen ja hengen
silmillä näkivät onnellisemman ajan isänmaalle koittavan kuin
missä heidän itse oli sallittu elää (ks. Biogr. nimikirjan lähteitä
Historiallisella Seuralla).
Mitenkä Bergh on saanut käsikirjoituksen, joka osallansa osottaa
hänen suomalaisten harrastustensa laatua, emme nykyisillä
tiedoillamme voi täydellisesti selittää. Runojen kieli on Savon
murretta, joten ensi katsauksella olisi valmis luulemaan, että Bergh
on ne Pohjois-Savossa kansan suusta muistiinkirjoittanut. Mutta runot
eivät ole Berghin keräämät. Huomattuani kokoelman toisen runon olevan
yhtäläisen sen tulen synnyn kanssa, jonka Ganander kertoo Mythologia
fennicassaan kappaleessa "Aloen-järvi", aloin verrata käsikirjoitusta
Porthanin aikuisiin runoihin, ja vertauksen tulos on, että samalla
tavalla kuin Törnuddin runot voi näyttää olevan Porthanin ajalta,
saattaa todistaa, että Berghin käsikirjoitus on ollut tunnettu
Porthanille, Lencqvistille ja Gananderille jo ennenkuin hän tuli
ylioppilaaksi. Oikeinkirjoituksesta kuitenkin heti näkee, että
Porthan ja hänen aikuisensa kansanrunoudentutkijat eivät ole runoja
muistiinkirjoittaneet. Sitä todistaa myös kokoelman toisessa
runossa kahdesti tavattava säe _acka wanha wäinämöinen_ (ss. 64,
85). Väinämöisestä puhuttaessa sanotaan teoksessa "De superstitione
veterum fennorum", että tätä oli arveltu Veinemoiseksi, johon
ajatukseen muutamat olivat siihen määrään taipuvaisia, että eräskin
runossa, missä muissa toisinnoissa oli _ucko Wäinämöinen_ aina
kirjoitti _acka Weinemoinen_ (ks. De superst. vet. fenn. Oper. sel.
IV, s. 63). Jos Porthan tai Lencqvist itse olisivat edellämainitut
säkeet muistiinpanneet, eivät he olisi näin kirjoittaneet. Että
Ganander ei ole runoja kerännyt, osottaa se, että hän säkeen _Jumalan
sufwemallen_ (ks. n. 8 s. 69) lukee sanakirjassansa _Jumalan
suurellen maallen_ (ks. sanaa Latu), ja antaa aivan vääriä selityksiä
säkeihin _Ällä ljko linnan kylfwi_ (lue: _Yöllä Liiko liinan kylvi_)
(n. 2 s. 41) ja _Sapi hyhämöitelöpi_ (lue: _Saapi hyyhämöittelööpi_)
(n. 2 s. 56). Edelliseen täytyy sovittaa selitys "Yöllä liku lijnan
kylwy -- pro _likosi, på en natt blötes lijnet", ja todennäköisesti
on jälkimäinen antanut aihetta lauseparteen "Sappi hyhämöittelee
gallan fräser, upstiger" (ks. Sanakirja, sanat Likoan, Hyhämöittelen.[22]
Käsikirjoitus ei ole Berghin tekemä kopio, sillä hänen
jälkeenjääneissä papereissaan on käsiala toisenlaista.[23]
Useat Porthanin aikuiset yksityiset runosäkeet viittaavat aivan
samanlaisiin alkumuotoihin kuin tässä käsikirjoituksessa tavataan
(vrt. esim. n. 1 s. 25, n. 2 s. 94, n. 9 s. 12, n. 10 s. 15, n.
14 ss. 1, 5 vastaaviin säkeihin Porthanin, Lencqvistin ja Gananderin
teoksissa), mutta alkuperäinen käsikirjoitus ei Berghin runokokoelma
nähtävästi kuitenkaan ole, vaan kopio, siinä kun on koko joukko
virheellisiä muotoja, joita täytyy katsoa kopioitsijan tekemiksi.
Sellaisia ovat: 1) _lammi tanderehen_ pro: _tammi t._ (n. 1 s. 12);
2) _tuimenia laimenia_ pro: _t. taimenta_ (n. 2 s. 40); 3) _lannerta
taivoittamatak_ pro: _tannerta t._ (n. 14 s. 58); 4) _itek aiwollen
asihin_ pro: _i. airollen a_. (n. 2 s. 62); 5) _eij kärsi käsin
wuoetta_ pro: _e. k. k. ruwetta_ (n. 2 s. 86); 6) _parta minulla
eijsa_ pro: _p. rinulla e._ (n. 2 s. 100); 7) _suo muron murotottawia_
pro: _s. m. murottaria_ (n. 4 s. {17}); 8) _kylmä kylmiä kiriä_ pro:
_k. k. kiwiä_ (n. 5 s. 16); 9) _siralla siansi harjas_ pro: _siwalla
s. h._ (n. 14 s. 76); 10) _makeasti märotellen_ pro: _m. mänottelen_
(n. 10 s. 39); 11) _nousi ennen einke xuko_ pro: _n. e. eineh Euko_
(n. 1 s. 18); 12) _kollmella konsulalla_ pro: _k. kokon s._ (n. 2 s. 10);
13) _kolut k[ertow]a kesäsä_ pro: _kolmet k. k._ (n. 2 s. 25); 14)
_kuras perän pitäjä_ pro: _kukas p. p._ (n. 2 s. 60); 15) _ennen onpa
nousemata_ pro: _e. noijan n._ (n. 1 s. 20); 16) _kifwien kaskella
mäkeä_ pro: _kifwi on k. m._ (n. 2 s. 138); 17) _Rauta rehki kilta
kilpi_ pro: _R. r. kulta k._ (n. 4 s. 1); 18) _pähi pellon pengeresä_
pro: _päsi p. p._ (n. 4 s. 35); 19) _kumauta konojela_ pro: _k. kongela_
(n. 9 s. 13); 20) _suficen misa solissan_ pro: _s. muisa s._
(n. 12 s. 4); 21) _ahafwa kahulliseksi_ pro: _a. kähulliseksi_
(n. 14 s. 6); 22) _yhen sanan sapuilla_ pro: _y. saunan s._
(n. 14 s. 15); 23) _pästen penillä sulilla_ pro: _päsken p. p._
(n. 14 s. 46); 24) _mahan mättaittömähän_ pro: _m. mättäittömähän_
(n. 14 s. 62); 25) _wilja andaisa wihastuk_ pro: _w. andaija w._
(n. 18 s. 4). Erehdysmuodot n. 1-10 ovat aivan silminnähtävästi
syntyneet siten, että kirjoittaja, kun ei tuntenut sanojen merkitystä,
sekoitti t:n ja l:n sekä r:n, n:n ja w:n toisiinsa, jotka olivat
alkuperäisessä käsikirjoituksessa epäilemättä epäselvästi kirjoitetut
ja siten hyvin toistensa näköisiä. Käsikirjoituksessa eroaa t l:stä
muussakin kuin viivassa, niin että se ei ole yksin tämän poisjäämisen
kautta syntynyt. Mitä n. 6:teen tulee, ei ole luultavaa, että Lencqvist
ja Ganander olisivat lukeneet _rinnalla_ ja _rinnolla_ (ks.
alemp. vert.), jos käsikirjoituksessa olisi ollut _minulla_. N.
7:ssä on Gananderilla sekä Mythologia fennicassa (ks. s. 48) että
Sanakirjassa _murottaria_ pro: _murotottawia_ (ks. Sanakirja, sana
Murottaria). N. 10:ssa on Gananderilla _manottelen_ pro: _märotellen_
(ks. Sanakirja, sana Manottelen). N. 11:ssä on teksti kokonaan
turmeltunut; Gananderin sanakirjassa tavataan sana _Eineh-Euhko_,
joka selitetään "emäntä joka eineen valmistaa, matmor, mater
familias." Säkeen alku ja loppu sopii hyvin yhteen tämän kanssa,
ja x:ksi on kopioitsija voinut lukea saksalaisen E:n. N. 15. Että
_onpa_ on luettava _noijan_, todistaa Gananderin Sanakirjan
säe _Ennen Nojjan nousemata_ (ks. sanaa Nousu). N. 17. Sanaa
_kilta_ pro: _kulta_, joka tavallinen sana tavataan tässä paikassa
Porthanilla, Lencqvistillä ja Gananderilla (ks. alemp. vert.), on
vaikea ajatella muistiinpanijan tekemäksi. N. 18:ssa voi _päsi:sta_,
hyvin tulla _pähi_, sillä saksalainen s ja h ovat hyvin toistensa
näköisiä. N. 23:ssa oli helppo lukea _pästen_ pro: _päsken_, kun
sk- ja st-yhtymillä ei epäselvästi kirjoitettaessa ole suurta eroa
saksalaisessa kirjoituksessa.
Ne tämän käsikirjoituksen säkeet, jotka tavataan Porthanin aikuisissa
teoksissa, ovat runoja myöten lueteltuina seuraavat:[24]