Buffalora'n vastapäätä on San Martino. Täällä lombardialainen korpraali
puhui piemontilaisten santarmien kanssa, jätti hyvästi minulle ja kulki
takaisin sillan ylitse.
-- Novara'an päin, sanoin ajurille.
-- Olkaat hyvä ja vartokaat tuokio, virkkoi yksi santarmeista.
Huomasin mielipahakseni, ett'en nytkään ollut oikein vapaa, ja tämä
huolestutti minua, sillä minä pelkäsin jonkun asian vielä viivyttävän
kotiintuloani.
Neljännes-tunnin perästä ilmaantui eräs herra, joka pyysi päästä minun
kanssani yhdessä Novaraan. Muuta tilaisuutta hänellä ei muka ollut;
rattaita ei ollut paikalla kuin minulle jo luvatut; hän kiittäisi
onneansa, jos minä suostuisin j.n.e.
Tämä valepuettu santarmi oli minulle hilpeä ja hauska matkakumppali
Novara'an asti. Tänne tultuamme hän oli ajavinansa hotelliin, mutta
itse asiassa rattaamme seisattuivat kasarmin pihaan, ja minulle
ilmoitettiin, että erään korpraalin huoneesen oli minua varten laitettu
vuode, ja että minun tuli odottaa korkeampia käskyjä.
Toivoin pääseväni jo huomispäivänä lähtemään; heittäysin vuoteelle,
ja vielä vähän aikaa juteltuani isäntäni, korpraalin, kanssa, nukuin
makeaan uneen, jonka vertaista en moneen aikaan ollut nauttinut.
Heräsin varhain aamulla, nousin heti, ja pitkiltä tuntuivat päivän
ensimmäiset tunnit. Söin aamiaista, juttelin niitä näitä, loin
silmäyksen isäntäni kirjastoon; vihdoin ilmoitettiin, että joku vieras
pyysi päästäksensä minun puheelleni.
Tuli eräs kohtelias upseeri, joka toi tietoja isästäni ja sanoi häneltä
saapuneen kirjeen Novara'an, joka ennen pitkää oli käsiini tuleva.
Kiitollisuuteni oli suuri tästä ystävällisyydestä.
Kuluipa muutamia tuntia, pitkiä kuin ijankaikkisuus, ennen kuin kirje
vihdoin tuli.
Mikä ilo nähdä näitä rakkaita kirjaimia, kuulla, että äitini, armas
äitini, molemmat veljeni ja vanhempi sisareni vielä elivät! Oi,
nuorempi, Marietta, joka oli mennyt P. Ilmestyksen luostariin, ja josta
jo vankeudessani olin salaa saanut tietoja, hän oli kuollut yhdeksän
kuukautta sitten!
Suloista on minun uskoa, että vapaudestani olen velassa kaikille
niille, jotka minua rakastivat ja väsymättä rukoilivat Jumalaa minun
puolestani, ja erittäin sisarelleni, jossa kuolinvuoteellansa näkyi
kaikki suurimman hurskauden todistukset. Jumala häntä palkitkoon
kaikesta huolesta, joka painoi hänen sydäntänsä kovan kohtaloni tähden!
Päivät kuluivat toinen toisensa perästä, mutta lupa lähteäni Novara'sta
jäi yhä tulematta. Vihdoin Syyskuun 16 p:nä aamulla tuli tuo lupa,
ja nyt olin vartijoistani vapaa. Kuinka monta ajastaikaa oli kulunut
siitä, kun sain mennä kuhun halusin, ilman vartijoiden seuraa!
Saatuani vähän rahaa ja lyötyäni kättä erään isäni tuttavan kanssa,
joka tuli minua tervehtimään, läksin matkalle kello kolmen aikaan
iltapuolella. Matkakumppalina oli minulla yksi rouva, yksi kauppias,
yksi vaskenpiirtäjä ja kaksi nuorta maalaria, joista toinen oli mykkä.
Nämä maalarit tulivat Roomasta; ja ilokseni kuulin, että he tunsivat
Maroncelli'n perheen. Suloista on jutella niistä, joita rakastamme,
jonkun kanssa, joka ei ole heitä kohtaan välinpitämätön!
Yötä oltiin Vercelli'ssä. Jo koitti tuo armas Syyskuun 17 päivä. Matkaa
jatkettiin. Oi kuinka hitaasti vaunut kulkivat! vasta illalla saavuimme
Torinoon.
Kuka voisi sanoilla kuvata sitä iloa, joka täytti minun ja armaitteni
sydämiä, kun sain silmin nähdä, käsin syleillä isää, äitiä,
veljeksiä?... Giuseppina, rakas sisareni, ei ollut siellä, häntä
pidätti velvollisuus Chieri'ssä; mutta kuultuansa tulostani, hänkin
kiirehti tulemaan muutamaksi päiväksi vanhaan kotiinsa. Näin yhdyttyäni
kaikkien rakkaitteni kanssa, olin ja olen vieläkin kuolevaisista
onnellisin!
Oi, noista menneistä vastenkäymisistä ja nykyajan onnesta, niinkuin
kaikesta hyvästä ja pahasta, jota tulevaisuus kenties on myötänsä
tuova, kaikesta olkoon kiitetty Herra, jonka väkevässä kädessä
ihmiset ja muut luodut, myöten tai vasten tahtoansa, ovat ihmeellisiä
välikappaleita, joita Hän käyttää pyhyyteensä soveltuviin tarkoituksiin.