(NUORELLE SUOMELLE.)
Lyö rintoihis fariseus!
--jos myöntänee sen laki.
Taas päivän pesut suoritit
ja rukoukses rummutit.
Liet jaellut almujaki.
Voit kerskata, oot elänyt
lain kirjaimien mukaan.
Ja siitä ethän epäile,
oot otollinen Herralle
jos ylimalkaan kukaan.
Sa koskaan kylvä mitään et,
et koskaan mitään niitä.
Et tunne miltä maistuukaan
se, jota synniks mainitaan.
Ja kiität Herraa siitä.
Niin tyynnä hurskaudessa
sun mataa elämäsi.
Jos milloin kättäs oikeaa
sa käytät, vapahasti saa
sen tietää vasen käsi!
Kuin kulku kuun tai auringon
niin varma on sun retkes.
Ei koskaan epäröintiä.
Fariseus!--jo määränä
kun löi sun synnyinhetkes.[1]
Nyt lihassasi kylmässä
ei intohimot soita.
Saat elää rauhaa matalaa.
Ei murhe, riemu kolkuttaa
sun sydäntäsi koita.
Sun sydäntäs!--No kieleni,
jo valehia puhut.--
Sun sydämesi paikalla
on lakikirja painava.
Niin haastelevat huhut.
Ja homeessa jos kirja on,
niin ethän liene sinä!
Sun kätesi, sun kasvosi
jo kaukaa silmä äkkäsi
niin ihmeen kiiltävinä.
Sa puleerattu pykälä,
sa loistat yli maasi,
Ja aikakirjat ankarat
ne kerta vielä kertovat
sun suurta kunniaasi.--
Lyö rintoihisi Israel!
voit huutaa malliin tähän:
--Me oomme mailman valkeus!
--On meillä suur fariseus!
--Jos muuta liekkin vähän.
[1] Niitä henkilöitä varten, jotka ovat jo kerinneet varustaa tämän
Paikan kysymys- ja huutomerkeillä (?!), otettakoon lisäksi asian
valaisemiseksi pieni selitys:
Tie usein valmiiks laitetaan meilt kysymättä mieltä. Siks synnyttäjän
luona soi jo sukulaisten ah! ja voi!--no kumpi tulee sieltä?