(NUORELLE SUOMELLE.)
Yksinäinen kumpu soisen maan,
muistanetko merta milloinkaan?
Muistanetko kaukaa vuosituhansista
merta suolaista ja voimallista?
Vanha kallio, sa vapiset!
Muistat, muistat päiväs entiset:
Merikotkan siivet kaartui ylitsesi.
Latvahasi meriloue pesi.--
Niinpä silloin. Toisin, toisin nyt.
Meri luotasi on väistynyt
vuosi vuodelta, kuin pakoon. Ainaiseksi
jää vesjättö lehmäin laitumeksi.
Huipultas kun katson etelään,
enään soukan sininauhan nään.
Varislaumat rintehilläs isännöivät,
joita ennen hyökyaallot löivät.
Vanha kallio, voi häpeääs!
Vedä sammalpeitto yli pääs.--
Lyö ei koskaan enään kuohu ylitsesi.
Eikä latvaas meriloue pesi.