Garat otti kirjeen.
"Hyvä herra", sanoi hän, "tämä kirje esitetään heti
kansalliskonventille".
Kuningas aukaisi jälleen lompakkonsa ja otti esille pienen neliöpaperin.
"Jos konventti suostuu pyyntööni, mikäli se koskee henkilöä, jonka
haluan tavata", sanoi hän, "niin tässä on hänen osoitteensa".
Paperissa oli seuraava nimi ja osoite, madame Elisabethin käsialaa:
"Herra Edgeworth de Firmont, Bac-katu 483."
Ja kun kuninkaalla ei ollut enää mitään sanottavaa eikä kuunneltavaa,
astui hän askelen taaksepäin, kuten aikoina, jolloin hänellä oli
vastaanotto; hän oli tällä liikkeellä ilmaissut, että vastaanotto oli
päättynyt.
Ministerit seuralaisineen poistuivat.
"Cléry", sanoi kuningas kamaripalvelijalleen, joka nojasi seinään,
sillä hänen jalkansa olisivat muutoin pettäneet, "Cléry, pyytäkää
päivälliseni".
Cléry meni ruokasaliin täyttääkseen kuninkaan määräyksen. Siellä
hän tapasi kaksi valtuuston virkailijaa; nämä lukivat hänelle erään
päätöksen, joka kielsi kuninkaalta veitsen ja haarukan käytön. Cléryn
käytettäväksi uskottiin veitsi, jolla hän paloittaisi isäntänsä leivän
ja liha-annokset kahden komisaarin läsnäollessa.
Päätös luettiin kuninkaallekin, sillä Cléry ei halunnut esittää
isännälleen, mihin uusiin toimenpiteihin oli ryhdytty.
Kuningas mursi leivän sormillaan ja paloitti lihan lusikallaan. Vastoin
tapaansa hän söi vähän. Päivällinen kesti vain pari kolme minuuttia.
Kello kuusi ilmoitettiin oikeusministeri.
Kuningas nousi ottamaan hänet vastaan.
"Herra", sanoi Garat, "olen esittänyt konventille kirjeenne ja se on
valtuuttanut minut ilmoittamaan teille seuraavan vastauksen:
"'Ludvig saa vapaasti kutsua luokseen haluamansa sielunpaimenen ja
tavata perhettään vapaasti ja todistajitta.
Kansa, joka on aina suuri ja oikeamielinen, huolehtii hänen perheensä
kohtalosta.
Hänen huoneensa velkojille myönnetään kohtuullinen hyvitys.
Kansalliskonventti on siirtynyt yksinkertaiseen päiväjärjestykseen
tämän välikysymyksen jälkeen.'"
Kuningas nyökäytti päätänsä, ja ministeri poistui.
"Kansalainen ministeri", kysyivät palvelusvuoroiset valtuuston
virkailijat Garatilta, "kuinka Ludvig saa tavata perhettään?"
"Omissa oloissaan tietenkin."
"Mahdotonta! Kommuunin määräyksen mukaan emme saa päästää häntä
näkyvistämme päivällä eikä yöllä."
Tilanne oli melko sekava. Lopulta sovittiin niin, että kuningas tapaisi
perheensä ruokasalissa. Oven ikkunasta hänet nähtäisiin, mutta ovi
pantaisiin lukkoon, joten mitään ei kuultaisi.
Sillävälin kuningas sanoi Clérylle:
"Katsokaa, vieläkö oikeusministeri on paikalla, ja kutsukaa hänet
tänne."
Hetken kuluttua oikeusministeri astui sisälle.
"Hyvä herra", sanoi kuningas hänelle, "unohdin äsken kysyä, onko herra
Edgeworth de Firmont tavattu ja milloin voin nähdä hänet".
"Olen tuonut hänet mukanani vaunuissani", vastasi Garat. "Hän on
neuvostosalissa ja tulee heti luoksenne."
Ja tuskin oli oikeusministeri lausunut nämä sanat kun Edgeworth de
Firmont ilmestyi oviaukkoon.