Vuoden 1789 vallankumous, Neekerin, Sieyèsin ja Baillyn vallankumous
oli päättynyt vuonna 1790. Barnaven. Mirabeaun ja Lafayetten
vallankumous oli loppunut vuonna 1791. Suuri vallankumous, verinen
vallankumous, Dantonin, Maratin ja Robespierren vallankumous oli
alkanut.
Liittäessämme näiden kolmen viimeksi mainitun henkilön nimet toisiinsa,
emme suinkaan halua liittää heitä samaan arviointiin. Päinvastoin,
meidän silmissämme he edustavat, perin erilaisine henkilökohtaisine
ominaisuuksineen, vallankumouksen kolmea vuosivaihetta.
Danton painoi siihen leimansa vuonna 1792, Marat vuonna 1793 ja
Robespierre vuonna 1794.
Tapahtumat edistyvät muuten nopeasti. Tarkastelkaamme niitä. Sitten
tutkimme keinoja, joilla kansalliskokous ja kommuuni koettivat niiden
kulkua hidastuttaa tai kiihdyttää.
Me olemmekin nyt syventyneet historiaan. Kaikki kertomuksemme sankarit,
harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ovat jo kadonneet vallankumouksen
rajusäähän.
Kuinka on käynyt Charnyn veljesten, Georgesin, Isidorin ja Olivierin?
He ovat kuolleet. Mitä on tullut kuningattaresta ja Andréesta? He ovat
vankeina. Mitä tulee Lafayettesta? Hän on pakosalla.
Elokuun 17 päivänä Lafayette oli sepittänyt adressin, jossa hän
kehoitti armeijaa marssimaan Pariisiin, panemaan uudelleen voimaan
perustuslain, järjestämään toisen elokuun 10 päivän ja kohottamaan
kuninkaan valtaistuimelle takaisin.
Lafayette, tämä vilpitön mies, oli mennyt sekaisin, kuten kaikki
toisetkin. Hänen kehoituksensa merkitsi, että preussilaiset ja
itävaltalaiset oli marssitettava suoraa päätä Pariisiin.
Armeija hylkäsi hänet vaistomaisesti, kuten se puoli vuotta myöhemmin
hylkäsi Dumouriezin.
Historia olisi liittänyt — haluamme sanoa kahlehtinut — näiden kahden
miehen nimet toisiinsa, ellei kuningattaren halveksima Lafayette olisi
kaikeksi onneksi joutunut Olmütziin. Vankeus sai unohtamaan hänen
karkaamisensa.
Elokuun 18 päivänä Lafayette meni rajan yli.
Elokuun 21 päivänä nämä Ranskan viholliset, nämä kuninkuuden
liittolaiset, joita vastaan elokuun 10 päivä oli järjestetty ja joita
vastaan syyskuun toinen päivä tähdättäisiin, nämä itävaltalaiset,
joita Marie-Antoinette kutsui avukseen sinä selkeänä yönä, jolloin
kuu paistoi kuningattaren makuuhuoneen ikkunoista sisälle, nämä
itävaltalaiset ryhtyivät piirittämään Longwyta. Neljäkolmatta tuntia
kestäneen pommituksen jälkeen Longwy antautui.
Edellisenä päivänä Ranskan toisessa kolkassa Vendée oli noussut
kapinaan. Pappisvalan vaatimus oli tämän kansannousun verukkeena.
Näiden tapahtumien johdosta kansalliskokous nimitti Dumouriezin itäisen
armeijan päälliköksi ja määräsi Lafayetten vangittavaksi.
Se päätti lisäksi, että heti kun Longwyn kaupunki jälleen joutuisi
ranskalaisten haltuun, kaikki sen talot, kansallisrakennuksia
lukuunottamatta, hävitettäisiin maan tasalle — se laati lain, että
kaikki vannomattomat papit karkoitettaisiin maasta — se sääsi
kotitarkastukset — se takavarikoi ja myi huutokaupalla emigranttien
omaisuuden.
Mitä kommuuni teki sillävälin?
Olemme maininneet, kuka oli sen ennustaja: Marat.
Kommuuni antoi giljotiinin toimia Carrousel-aukiolla. Se syötti
sille päivässä pään. Mutta elokuun loppupuolella ilmestyneessä
lentokirjasessa tuomioistuimen jäsenet selittävät, kuinka suunnaton
työtaakka on heidän hartioillaan tähän epätyydyttäväänkin tulokseen
pyrittäessä. Lentokirjasen on tosin allekirjoittanut Fouquier-Tinville!
Näemme pian, mistä kommuuni uneksi. Kohta näemme sen unen toteutumisen.
Elokuun 23 päivän illalla se julkaisi ohjelmansa.
Työläiskorttelien ja hallien kujilta kerätyn lauman saattamana
kommuunin lähetystö saapuu sydänyön hetkellä kansalliskokoukseen.
Mitä se vaatii! Että Orleansin vangit siirrettäisiin Pariisiin
kärsimään siellä rangaistuksensa.
Mutta Orléansin vankeja ei ole vielä tuomittu.
Mitä siitä, sen muodollisuuden kommuuni sivuuttaa.
Sillä on muuten elokuun 10 päivän juhla, joka tulee sen avuksi.
Sergent, kommuunin taiteilija, on sen järjestäjä. Hän on jo pannut
näyttämölle isänmaan vaaran kulkueen, ja tiedämmehän jo, kuinka hän
siinä onnistui.
Tällä kerralla Sergent ylittää entisen menestyksensä.
On järjestettävä surun, koston, kuolettavan tuskan juhla niiden
kunniaksi, jotka elokuun 10 päivänä ovat menettäneet jonkun rakkaan
omaisen.
Vastapäätä giljotiinia, joka toimii Carrousel-aukiolla, Sergent
pystyttää Tuileriein suureen vesialtaaseen suunnattoman pyramiidin,
joka verhotaan kauttaaltaan mustalla saralla. Sen kaikki neljä sivua
kuvastavat verilöylyä, joista rojalisteja syytetään: Nancyn verilöylyä,
Nimesin verilöylyä, Montaubanin verilöylyä, Mars-kentän verilöylyä.