"Nyt te sanotte pyövelillenne: 'Olet tehnyt elämäni hirveäksi, anna
minulle helppo kuolema.' Teillä on oikeus puhua hänelle näin; teillä
on oikeus lisätä: 'Sinä teet, mitä minä sanon, sillä sinulla ei ole
oikeutta evätä mitään, mitä sinulta pyydän...?’"
"Siis, hyvä herra?"
"Vaaditteko yhä myrkkyä, rouva?"
"Pyydän teitä sitä antamaan, hyvä ystävä."
"Onko elämä käynyt teille niin raskaaksi, että teidän on mahdotonta
sitä kestää?"
"Kuolema on suloisin suosionosoitus, jonka ihmiset voivat minulle
antaa, suurin hyvätyö, jonka Jumala voi minulle tehdä!"
"Kymmenen minuutin perästä, rouva", sanoi Gilbert, "saatte, mitä olette
minulta pyytänyt".
Hän kumarsi ja aikoi lähteä.
Andrée ojensi hänelle kätensä.
"Ah", sanoi hän, "yhdessä tuokiossa te teette minulle enemmän hyvää
kuin koko elämänne aikana olette tehnyt minulle pahaa! Jumala teitä
siunatkoon. Gilbert!"
Gilbert poistui.
Portilla hän tapasi Sébastienin ja Pitoun, jotka odottelivat häntä
ajoneuvoissa.
"Sébastien", sanoi hän ja otti povestaan pienen pullon, joka kellui
kultavitjoista ja jossa oli siniseltä hohtavaa nestettä, "Sébastien,
mene antamaan tämä kreivitär de Charnylle".
"Kuinka kauan saan viipyä hänen luonansa, isä?"
"Niin kauan kuin haluat."
"Entä missä tapaan teidät?"
"Minä odotan sinua tässä."